suuntana omavaraisempi elämä 2021-syyskuu

 Kesä hujahti ohi käsittämättömän lujaa. Läppäri on ollut päällä näköjään viimeksi kesäkuun alussa, kun sain masiinan auki, sekin alkoi herjaamaan jotain päivitystarvetta kun edellisestä käytöstä on niin kauan. Läppäri odotelkoon päivitystään, koitan nyt päivitellä blogia sen sijaan.

Kesä vaihtui syksyyn ja taas on aika omavaraistelevien bloggareiden yhteispostaukselle. Muiden teksteihin pääsee kätevästi käsiksi tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.

Kesäkuun kirjotelmassa näytän narisseen kiireitä. Väitin että toukokuu ja kesäkuu olisivat vuoden kiireisimpiä kuukausia, no eivät ole, ainakaan tänä vuonna. Kesän kuivuus lisäsi työmäärää kasvimailla varsin kiitettävästi. Ei sillä että olisin tänäkään kesänä saanut tehokkaimman kitkijän diplomia tai kaunein kasvihuone-palkintoa, mutta kasteluletkun telineenä olen kyllä seisoksinut vähintään pokaalin arvoisesti. Se kyllä kannatti, satoa tuli tosi hyvin. Suotuisimmissa sääolosuhteissa varmasti reilusti yli oman tarpeen mutta nytkin riittävästi. Täytyy olla tyytyväinen ja todeta että alan vihdoin oppimaan että mitä täällä kannattaa kasvattaa missä ja miten. 

Yksi eniten stressiä aiheuttanut sato oli heinä, sitä menee talven aikana jokunen paali ja jos joku aiheuttaa takuulla vatsahaavan, on pelko heinän loppumisesta. Heinää tuli aivan valtavasti, yli tuplat verrattuna viime kesään. Heinätyöt itsessään oli aivan tikkusuoraan sieltä itsestään. Niitto, pöyhintä ja paalaus on ulkoistettu niille joilla on vehkeet ja osaaminen, mutta ne paalit siirtyy pellolta säilöön talkoilla joissa osanottajamäärä on jokavuosi yhtä mittava, eli minä, Mikko ja Eppu. Eppu ajaa mönkijää ja me Mikon kanssa kannetaan paaleja. Käveltyjä kilometrejä tuli yli 30 mieheen ja ne kilometrit käveltiin parikymmenkiloista heinäpaalia kantaen 35 asteen helteessä. Pari päivää ja yksi yö siinä lystissä vierähti. melkeen kuolin.

Uusia heinänsyöjiäkin on kesän mittaan ilmestynyt tontille, tai ei ne nyt ihan taivaalta tippuneet mutta melkein. Tuo ylläoleva kaunokainen on se edellisessä postauksessa mainittu heräteostos vasikka. Vasikka sai nimen Tuula ja nyt jo 3kk:n iässä, se on jo melkein yhtä iso kuin nuo aikuiset kyytöt. Tuulasta tulee valtava ja se on malliltaan kuin sohvapöytä kun vertaa hieman luisevampiin maidontuottajarotuisiin, huomattavan kaunis sohvapöytä toki. Rauha ja Hulina oli hetken vähän ihmeissään kun Tuula taapersi paikalle, mutta aika nopeasti ne totesivat että jaahas, edellinen tenava muutti pois kotoa ja tämmönen tuli tilalle. Naapurista lainassa ollut Sählä on siis palannut takaisin naapuriin ja Tuula tuli sen tilalle, joskin omaksi.

Uusia tulokkaita on myöskin nämä pienet pässipojat ja Hansu-kissan pyöräyttämä maailman kaunein pieni karvapallo. Karvapallo sai nimekseen Mortis Salonen.

Siinäpä oli kesän suurimmat käänteet eläinten osalta. Syksyä kohti mennessä toki on taas ajankohtaista tehdä myös niitä omavaraistalouteen liittyviä eläinhommia, eli pukkikilit siirtyivät pakkaseen samoin kun liuta keväällä kuoriutuneita kukkoja, muutama muukin lintu koko saman kohtalon. 

Tästä päästäänkin vihdoin tämänkertaisen yhteispostauksen aiheeseen, eli jatkokäsittelyyn. Syksyllä tuntuu että kaikki aika meneekin kaiken työstämiseen syötävään ja säilytettävään muotoon. Lihojen kohdalla se käsittely on pakastaminen, en ole uskaltanut kokeilla mitään umpioimista tai muuta sellaista helposti pyrstölleen menevää metodia millä saa kätevästi koko porukalle mukavan yhteisen ruokamyrkytyskokemuksen, siksi siis pakastus. Tässäkin avainsana on kokemus, kun lihat pakastaa valtavina kimpaleina ja kokonaisina lintuina, ne tulevat käytettyä pakkasesta viimeisenä. Jauheliha ja soossisuikaleet sen sijaan eivät jää kuleksimaan. Toki fileitä ja paistejakin käytetään, mutta eniten lihaa kuluu sellaisessa nopeassa ja helpossa muodossa. Sähköllä toimiva lihamylly on tässä hommassa ihan ehdoton, käsin veivattava mylly on vähän työläs kun jauhettavaa on kilokaupalla. Tunnelma kyökissä käy käsinkosketeltavan kireäksi aamuyöstä kun myllyä on veivattu vuorotellen tuntikausia olkapäät sijoiltaan. Toki veivimylly on enempi linjassa omavaraisuusaatteen kanssa, mutta yhden myllyn takia tuskin kannattaa huonoa omaatuntoa potea.

Loppuaika kuluukin sitten hevi-osastolla. Kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurkut, tomaatit, chilit, paprikat, marjat, juurekset, omenat.. kirsikoita tuli kolme eli niitä ei onneksi tarvinnut työstää mihinkään säilyvään muotoon. Mulla ei ole edelleenkään niitä kauniita ja yhteensopivia säilyketölkkejä, tyylikkäillä etiketeillä. Säilöntäprosessi alkaa tölkkien ja kansien sinkkubileillä ja lopputulos on kirjava valikoima eri kokoisia ja mallisia purkkeja ja purnukoita. Tyylikkäiden etikettien sijaan on repsottava pala ilmastointiteippiä missä on tussilla tuherrettu osviitta sisällöstä. Miksi kirjoittaa vaikka karhunvatukkamarmeladi kun voi laittaa vain karhunV ja sitten porukalla arvailla että onkohan kyseessä mahdollisesti lettuhillo vai ankan kanssa syötävä hyytelö. Chilien kanssa tämä metodi on osoittautunut erityisen suosituksi, niitä olen säilönyt paholaisenhilloina, sweet chili-soossina ja sitten tömäkkänä sinä itsenään. alkaa lapsillakin pukata hikeä ihan silkasta jännityksestä kun aletaan arvailemaan sisältöä aistinvaraisen arvion perusteella.

Mehustaminen on kanssa yksi syksyn lempipuuhaa, jostain käsittämättömästä syystä lapset tykkää poimia marjoja. Musta se on tappavan tylsää ja yksitoikkoista puuhaa, vaihtelua tylsyyteen tuo nokkoset ja ötökät. Mehumaijalla saa torppaan sellaisen kivan sademetsäisen fiiliksen useaksi päiväksi. Nyt on onneksi jo se homma taputeltuna tämän syksyn osalta, on mehua, hilloa ja vähän viiniä.

Metsästyskausikin on alkanut taas, lihava lintukoira on tuupittu sohvalta puskaan makaamaan ja Lilja on ollut reippaasti Mikon kaverina pulustamassa. Lilja halusi oikein oman maastopuvunkin ja kyyhkysiä on syöty ja pakastettu ihan kivasti. Riista on myös oivaa valuuttaa vaihdantataloudessa, vaihdettiin nimittäin kyyhkyä ja kompostia rapuihin, niitä rapuja saatiinkin sitten jokunen ämpärillinen. Melkeen itkin ilosta, sellasta herkkua kun ei täälläpäin saa oikeen muuten käsinsä kuin kaupasta ostamalla.

Mullakin on kyllä metsästyskortti, mutta mitään muuta kuin kiekkoja en ole jokuseen vuoteen ampunut. täytyisi olla enemmän aikaa harjoitella ja hoitakoon riistanhankinta homman tässä taloudessa se joka sen parhaiten osaa.

Talvivakosipulit ja tavalliset sipulit onnistuivat nekin erinomaisesti ja ovat jo kuivumassa, potut odottavat nostajaansa, ne on siitä kivoja ettei tarvitse ryhtyä mihinkään sen suurempaan jatkotyöstämiseen vaan ne säilyvät ja käytetään sellaisenaan. 

Näin kun asiaa alkaa oikein miettimään niin meillähän on vallankin kivasti pullat uunissa, se ei tällaisena katovuonna ole tosiaan mikään itsestäänselvyys. Lihaa on monipuolisesti koko talveksi sekä pakkasessa että vielä kasvamassa, perunat ja sille kaverit on säilöttynä tai odottaa säilömistään, kanat munii ja vuohia on lypsyssä kolme ja niistä saadaan maitoa, jäätelöä, jogurttia, viiliä ja juustoa ja mitä nyt jaksaa siitä maidosta laittaa. Heinääkin on yli vuoden tarpeiksi

Että mikäs tässä on ollessa, vaikka välillä vähän kiirettä pukkaakin. 

Tässäpä linkit muiden teksteihin:

Vyöhyke 1 

https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/ 

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/ 

Vyöhyke 2

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html 

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/ 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html 

https://mikaita.fi/?p=828 

http://www.evildressmaker.com/?p=15881 

https://caramellia.fi/syyskuu2021/ 

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html 

Vyöhyke 4

https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/ 

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html 

Vyöhyke 7

https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/ 

Suuntana omavaraisempi elämä 2021 -kesäkuu

Toukokuu hujahti ihan huomaamatta ohitse, eli taas olisi aika omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaukselle. Tämän tekstin lopusta löytyy linkit muiden kirjoituksiin.

Toukokuu ja kesäkuu taitaa olla ne kiireisimmät kuukaudet tällä tontilla. Eläimiä siirrellään laitumelle ja kesätarhoihin, kasvimaita ja kasvihuoneita laitellaan kuntoon ja miljoona muuta juttua. Nyt alkaa jo helpottaa, potut on maassa, kylvöt tehty ja tomaatit ja muut on kärrätty kasvihuoneisiin. Kasvihuoneista en saanut tänäkään vuonna laitettua sellaisia nättejä ja kivoja, mutta kohta ne on taas onneksi sellaisia täyteen ahdettuja viidakoita mihin ei muutenkaan mahdu enää sisälle, että samapa tuo miltä ne näyttää.

Tuli tehtyä ihan vahingossa lehmähankintakin. Pakko tunnustaa että itsekin vähän yllätyin, hevosia olen hankkinut enemmänkin täysin harkitsemattomina heräteostoksina (mitkä kylläkin on olleet melkein kaikki ihan nappihankintoja, parhaat hevoseni olen ostanut juuri silloin kun en ole ollut hevosta ostamassakaan. Mauno ja Ilona ovat itseasiassa molemmat täysin heräteostoksia. hupsista)

En vaan olisi tosiaan jokunen vuosi sitten uskonut hankkivani lehmää, tämä uusin tulokas on itseasiassa ensimmäinen lehmä minkä olen ostanut, nämä aikaisemmat on vaan mystisesti tupsahtanut pihaan erinnäisten käänteiden seurauksina. Rauha tuli hevoskaupassa vaihdossa ja Hulina lähti seuraneidiksi, Hulina kävi heittämässä lapinreissun ja palautui toimittamaan seuraneidin virkaa. Sählä on naapurista lainassa ja palutuu jossain vaiheessa takaisin sinne ja tämä uusin vasikka täytyisi tässä ihan lähipäivinä käydä hakemassa sieltä tänne. Tämä tuli ostettua kun satuin naapurin navetalle vetelehtimään juuri kun tämä oli syntynyt, emä on ayrshire ja isä on blonde d'aguitane, eli tämä on sellainen liharisteytys joka liittyy hyvin vahvasti omavaraistalouteen.

Omavaraistaloudesta päästäänkin tämänkertaiseen aiheeseen, eli siihen että miksi me puuhastellaan omavaraistelun parissa. Oikeastaan en osaa edes sanoa milloin ollaan edes alettu miettimään koko asiaa. Ollaan oltu monessa asiassa omvaraisia ennen kuin ollaan ajateltukaan olevamme omavaraisia. 

Mikko on metsästänyt ihan lapsesta asti, pottua ja muuta ollaan kasvatettu itse siitä asti kun ollaan maalle muutettu (eli vuodesta 2003) ja ensimmäiset lampaat hankittiin silloin samaan aikaan ja ilman sen kummempaa miettimistä oli ihan selvä että lampaita kasvatetaan lihaksi. Hevosia mulla oli jo helsingissä. Vähitellen kasimaat ovat laajentuneet ja eläinmäärää lisätty niin että lihan-, maidon- ja munantuotanto löytyy omasta pihasta.

Enimmäkseen syödään sitä mitä itse tuotetaan, mutta mitenkään ehdottomia ei olla. Talvella haetaan kaupasta tuoreita kasviksia ja vihanneksia ja muuta sellaista. Olen liian laiska nääntymään keripukkiin, eikä se varmasti lapsillekaan ole mielekästä popsia talvella pelkkää lihaa, pottua ja säilöttyjä kasviksia. Joulukinkkuakaan ei kasvateta itse, mutta tähän aikaan vuodesta alkaa olemaan käsillä se aika kun kaupasta ei tarvita juurikaan mitään kahvia kummempaa.

Eniten varmastikin omavaraisuuteen motivoi se että tietää mitä syö, tietää mitä lapsille syöttää ja jos alkuinvestoinneille ja ajalle ei laske hintaa, niin säästäähän siinä rahaakin ihan kivan kasan. Lapsetkin oppii siinä sivussa jotta mistä se ruoka tulee ja millaisia panostuksia sen ruoan tuottaminen vaatii, vaikkei mitenkään intohimoisesti viettäisikään kaikkea aikaa kasvimaita kitkemässä (eli ei ollenkaan).

Nyt tätä on puuhasteltu jo niin monta vuotta ettei asiaa sen suuremmin enää tarvitse miettiä, tietyt asiat tehdään tiettyyn aikaan vuodesta ja ne on ihan tavallisia asioita. Lapset tietää mikä on ylimääräisten kukkojen ja pukkikilien tulevaisuuden näkymä, eikä se ole mitenkään ihmeellistä. Enemmänkin nämä ihmettelevät että missä niiden kaupunkilaisserkkujen kanat ja vuohet asuu.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jossain vaiheessa muutto, ei vielä ellei se täydellinen paikka tupsahda eteen mutta aktiivisesti ei etsitä. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, jossain kohtaa haluamme enemmän maalle, enemmän maata, omaa metsää ja enemmän tilaa eläimille ja vähemmän tilaa ihmisille.

https://majalevo.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html Tuossa on jokusen vuoden vanha teksti missä kirjoittelen siitä miten hommat ovat alkaneet. oikeasti mun piti kirjoitella aakeammin ja laakeammin tuoretta näkökulmaa, mutta (hävettää tunnustaa) meinasin oikeasti missata koko yhteispostauksen ja laittelin kyökissä maitoa juustoksi kun jotenkin havahduin siihen että onkin jo perjantai. Tänään pitäisi vielä joutaa tekemään heinätöihin liittyviä esivalmisteluja, eli se suosikkihomma mitä aina yhtä aktiivisesti välttelen, eli siivoaminen. Kastella kasvihuoneet, työstää juusto valmiiksi ja muutama muu hommeli. 

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden juttuja aiheesta 

Vyöhyke 1:

https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/  

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/ 

https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/ 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html 

Vyöhyke 2:

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html 

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm 

https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html 

Vyöhyke 3:

https://tsajut.fi/?p=4899 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html 

https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html 

https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/ 

https://mikaita.fi/?p=774 

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html 

https://luomulaakso.fi/?p=21274 

 

Vyöhyke 4:

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html 

https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/ 

Vyöhyke 5:

https://puutteela.com/?p=682  

Vyöhyke 7:

https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

suuntana omavaraisempi elämä 2021-Toukokuu

 Taas hujahti kuukausi, eli tarjolla on omavaraistelevien bloggareiden yhteispostausta. Tämän tekstin lopusta löytyvistä linkeistä pääsee lukemaan muiden kirjoituksia aiheesta.

Toukokuun aiheina on kasvihuoneet ja siemeninventaario, molemmista olen taannoin kirjoitellut ja videoitakin ollaan Liljan kanssa aiheista tehty.

Kasvihuoneista kirjoittelin tässä : https://majalevo.blogspot.com/2021/04/kasvihuoneita-ja-kevathommia.html   

Video löytyy tästä:

 

https://www.youtube.com/watch?v=13M-5i_uv74&t=3s

Kasvihuoneet on mulle vähän sellainen akilleen kantapää, haaveilen ihanista ja siisteistä (niitä mitä some on pullollaan) kasvihuoneista, mutta olen jotenkin liian laiska, aikaansaamaton ja suurpiirteinen puutarhuri. Lopulta mun kasvihuoneet ovat enemmän sellaista kasvien keskitysleiri-tyyppiä. Kasvit tursuilee kaikkialla ja kamppailevat elintilastaan muiden kanssa. Syksyllä yleensä laistan siivouksesta ja talven kasvihuoneet ovat tomaattivainaiden ruumishuoneina, siellä ne tomaatinraadot talvehtii roikkuen hirttosilmukoistaan kevääseen asti. Eli ei todellakaan tee mieli fiilistellä siellä minkään teemukin ja kausivalojen kanssa, no ehkä halloweenin tunnelmaan sopis kyllä tuo ruumisteema, mutta ei muuten.

 

Uusi kasvihuone alkaa olemaan hyvällä mallilla, muutaman lämpimän päivän jälkeen alkanut jääkausi tosin keskeytti työt odottamaan parempia aikoja. Uuden kasvihuoneen lattiaratkaisu on vaiheessa ja päätin jättää sen toistaiseksi mietintään. Tuleeko sinne kiinteät lootat kasveja varten vai kivetys missä kasvit majailee ämpäreissä vai jotain niiden yhdistelmää. Tänä vuonna sinne päätyy silmiähivelevän harmoninen kokonaisuus maahan leviteltyä muovia ja eripariämpäreistä koottu installaatio. Tuo kasvihuone on ihan tien vieressä, eli niin kauan kuin muoveista näkee läpi, ohikulkijatkin pääsevät nautiskelemaan siitä ämpäreiden kirjosta, se tosin peittää näkymän vielä karmeampaan installaatioon, eli vuohitarhaan.

Tässä vaiheessa kasvihuoneelle on tullut hintaa varsin kohtuulliset kuutisenkymmentä euroa, eli muovit. Kehikon hamstrasin naapurin hylkynurkasta, puutavaraa oli omasta takaa. Muovi kiinnitettiin nitomalla ja takoitus oli vahvistaa kiinnitystä vielä rimotuksella. Rimaa ei tontilta löytynyt ja sitä lähdin ostamaan paikallisesta maatalouskaupasta, niilläpä ei ollutkaan sellaista kaupan, mutta metrin pätkiä lautakasojen välipuina ollutta rimaa oli rullakkokaupalla matkalla roskiin. Sitä sitten pakkasin auton pullolleen.

Nyt alkaa vanhatkin kasvihuoneet olla suunnilleen siivottuina, jos oikein riehaannun niin saatan jopa pesaista vähän seiniä, siis sitten kun sää sallii laittaa pihavedet päälle. Tosin sillon saattaa olla jonossa niin paljon muuta hommaa etten oikein itsekään usko taittuvani sellaiseen suoritteeseen.

Haaveilen vähän sellaisesta tanskalaisen maajussin talonseinäävasten olevasta kasvihuonesysteemistä. Meillä on talon eteläseinän mittainen terassi mihin saisi todella helposti tehtyä sellaisen, ainoastaan joku lasiratkaisu pitäisi kehitellä. Mutta mua hirvittää se kosteus, siitähän riemu ratkeaa jos alan tomaatin lisäksi kasvattaa tattia talon seinään ja valutan vedet perustuksiin. Eli tämä hanke saa jäädä toteutamatta (ainakin toistaiseksi)

Sitten ne siemenet. apua. Pakko tunnustaa että mulla saattaa olla joku siementen hamstraukseen liittyvä ongelma, sinänsä lohdullista että siementen osteluun liittyvä addiktio on huomattavasti halvempi ja harmittomampi kuin vaikka huumeisiin liittyvä vastaavanlainen ongelma. Mutta onhan se nyt ihan naurettavaa ettei aikuinen ihminen pääse kaupassa siemenhyllyn ohi ilman että sinne on pakko rynnätä hypistelemään niitä pussukoita ja ostettava "ihan vaan varalle pari pussia"

Kuvattiin Liljan kanssa videokin aiheesta :

 
.https://www.youtube.com/watch?v=13M-5i_uv74&t=3s 

Mutta siis, tarvittavat siemenet on hankittu, myös tuleville vuosille. Kurkut on vielä laittamatta esikasvatukseen ja paria sorttia kurpitsaa pitäisi vielä laittaa, koska joistain virheistä on hyvä oppiakin jotain, päätin laittaa ne tänä vuonna todella myöhään. Eli luultavasti panikoidun ja hetikohta lykkään koneen syrjään ja laitan kurkut kasvamaan. 

Muuten hommat sujuu omalla painollaan ja aikalailla samoilla urilla kuin jo monta vuotta. Tipuja kuoriutui ihan kivasti olosuhteisiin nähden. Kanoja reilusti ja ankkoja liian vähän. Uusi munakone on varmaan edelleen motissa siellä suezin kanavassa, vanha alkaa olemaan niin epävarma että tulos on tosi epätasaista. Ehkä se uusi munakone saapuu perille ensikevään haudontoihin. 

Kun nyt vaan kelit lämpenisi ja pääsisi tekemään enemmän pihahommia.

Täältä pääset lukemaan muiden kirjoituksia: 

https://www.omavarainen.fi/l/kasvihuoneikkunoista/ 

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-5-kasvihuone/ 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/05/kasvihuoneunelmia.html 

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2021.html 

https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/05/haavelua-kasvihuoneesta.html 

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/05/toukokuu-2021.html 

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/05/kausarin-halpa-mutta-toimiva-versio.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/05/nayton-paikka.html 

https://blogit.meillakotona.fi/keittiossakotonajapuutarhassa/suuntana-omavaraisuus-kasvihuone/ 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/05/siemenet-valmiina-kevaan-kylvoihin.html 

https://tsajut.fi/?p=4858 

https://luomulaakso.fi/?p=21188 

https://www.harmaatorppa.fi/2021/05/omavaraisuutta-vuodelle-2021-toukokuu.html 

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/05/kasvihuoneet.html 

https://caramellia.fi/toukokuu-2021/ 

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/05/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-3.html 

https://torpantytto.com/2021/05/03/kasvihuone-vai-ei-kasvihuonetta-jahkailun-ennatyksia/ 

https://mikaita.fi/?p=755 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/05/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-5.html 

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html 

https://www.korkeala.fi/kasvit-niin-huoneessa-kuin-pihalla-toteutuneet-ja-haaveissa/ 

https://puutteela.com/?p=681 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/05/03/toukokuu-21-kasvihuone/

Kasvihuoneita ja keväthommia

 Projektia pukkaa kasvihuoneiden kanssa. Entisten siivoilua ja uuden kasaamista on ollut työn alla. Uuden kasaaminen etenee paremmin kuin entisten siivoaminen. uusi kasvihuone toki kuulostaa paljon hienommalta kuin todellisuus, tämä uusi on taas näitä minibudjetin puuhia. Vanhaan kehikkoon muovia ympärille ja niillä mennään. Isoin homma oli siirtää kehikko mönkijän kärrillä omalle pihalle. videolla on pätkiä siitä. Nyt alkaa olla uusi melkein muoveissaan ja toinen vanhoista suunnilleen siivottuna.

Kevät pääsee jostain syystä aina yllättämään, yhtäkkiä onkin hirveästi hommia tekemättä ja paniikki iskee, vaikkei oikeasti tarttis panikoida kunhan potut on ennen juhannusta istutettuna. Potturintamalla aloitin jo, laitoin jokusen annabellen kasvamaan, josko niistä juhannukseksi sais syötävää. 

Kun nyt tuo kasvihuone on kokonaan muoveissaan, alkaa aitojen korjaus. Lehmien tarha ihan ekana, aitalangat on hankittuna, uusia tolppia vielä tartteis ja sitten vaan puuhaamaan. Lehmien jälkeen vuohien tarha, uusi kasvihuone on kiusallisen lähellä vuohitarhaa eli ennen kuin sinne yhtään kasvia uskaltaa laittaa, on vuohille tehtävä muuri ja vallihauta ympärille ja silti riski on olemassa. Saattoi olla muuten sittenkin virhe tehdä kasvari muovista eikä panssarilasista. Meni riskiarvio selkeästi poskelleen.

Lintuparat kökkii sisällä, vaikka nytkin aurinko paistaa ja lämmintä on lähes parikymppiä. no kesemmällä sitten.

Tänä vuonna meinasin kasvattaa kasvihuoneissa pavuista alken kaiken mahdollisen, potut, sipulit, kurpitsat ja porkkanat selviytyköön säiden armoilla, mutta muuten meinasin minimoida sään vaikutukset. hallaharsoa ostin valmiiksi jo syksyllä, viime keväänähän kaikkialla ne oli jo myyty loppuun ennen kuin tajusin tarvitsevani sellaisia ja nyt virheistäni oppineena, peittelen kurpitsat ennen kuin ne ovat hulmunneet myrskytuulissa tai melkein kuukahtaneet kylmiin öihin käristyttyään päivän helteessä. Tietysti tuolla vanhalla metodilla vain parhaimmat ja sitkeimmät yksilöt selviytyvät. Jättikurppia laitoin kasvamaan kolmea sorttia (atlantic giant, uchiki kuri ja big max) ja tottakai useamman taimen jokaista, vielä on vähän epäselvää että mihin mahdutan kasvamaan koko tuon seurueen. Samoin virginian tupakkaa on lähemmäs sata taimea.. huomaakohan naapuri jos valtaan kaistaleen hänen viljapellosta..

Seuraavana ostoslistalla on viinirypäle, kaksi tai maksimissaan kolme. Tuo uusin kasvihune nimittäin on niin korkea että sinne mahtuisi kivasti. Vaikka olin päättänyt etten tänä vuonna rakenna hirveää ruuhkaa ja tunge jokaista kömmeliä piukkaan kasveja, epäilen vahvasti että tälläkin kertaa loppukesästä kasviparat kärsii ruuhkasta.

Joka keväinen polttopuuhomma on onneksi jo valmis. Meillähän ei metsää tässä ole, joka vuosi on ollut jotain kaadettavaa sentään omasta takaa,mutta  tällä kertaa piti ostaa tutulta runkoja ja pätkiä ne itse klapeiksi. Valmiit klapit oli kuitenkin hinnaltaan sen verran maltillisia että niillä nyt mennnään, ei nekään toki omin jaloin kasalle kävelleet. Muutama runko tuossa odottaa kaatamistaan, mutta joutuvat nyt tovin vielä odottamaan että saadaan kiireemmät hommat tehtyä.

Videolla meidän puuhastelua

Suuntana omavaraisempi elämä 2021- huhtikuu

 ja niin taas vaihtui kuukausi, eli tarjolla on omavaraistelevien bloggareisen suuntana omavaraisempi elämä yhteispostaus. Tämän tekstin lopusta löytyy linkit muiden kirjoittajien juttuihin. 

Huhtikuun aiheena on komposti. ajattelin aihetta kevyellä kauhulla, nimittäin tähän aikaan vuodesta meidän piha näyttää kaikkinensa sellaiselta valtavalta kompostilta. Oikeastaan siltä että meidän pihaan olisi tehty joku paikallisen jäteaseman laajennusosa, ei puutu kuin biohazard-kyltti portista. Luminen talvi on tosi huono juttu sellaiselle suurpiirteiselle pihanhoitajalle, jatkuva lumisade valitettavan  näppärästi peittää kaikki heinäsilput ja muovilelujen maalliset jäännökset.. mutta ei siitä enempää, tallinpihan siivoustalkoot ovat alkaneet, juhannuksena on jo varmaan taas ihan kivannäköistä.

Mutta siis sellaista oikeaa kompostia meillä ei ole, tai oli edellisen omistajan peruja sellainen puinen kompostilaatikkosysteemi, sitä ei vaan tullut käytettyä. Edellinen omistaja kompostoi siinä puutarhajätettä, minun virallinen selitys on että käytän kitkemis- ja harvennus ja sensellaiset jätteet lämpöpenkkien pohjiin. Todellisuudessa olen niin laiska kitkemään että ne harvat kitketyt rikat ei kompostia vaadi, suurimman osan kaikesta pottumaasta nyhdetystä vesiheinästä syö eläimet ihan tuoreeltaan.

Ruokajätettäkään meillä ei oikein tule ja mä olen ihan satavarma että kompostiin nakattu elintarvikkeen murunenkin houkuttelee paikalle miljoonan rotan yhdyskunnan. Tähän ongelmaan ymmärtääkseni ratkaisu on bokashi, asiaan yhtään perehtymättä olen ymmärtänyt että se on sellainen siistihkö purkki mihin laitetaan porkkanankuoret ja muut sellaiset ja se muuttaa ne käden käänteessä uuteen olomuotoon. Innostuinkin jonkunverran ajatuksesta, pelkään vaan pahoin että jotenkin onnistun tyrimään tuollaisen bokashin hoivaamisen ja sen seurauksena mun bokashissa käynnistyy joku ei toivottu ja hyvin epästabiili reaktio joka johtaa siihen että meidän kyökissä mosahtaa räjähtävän ydinreaktorin pikkuserkku. Todella toivon että joku kanssabloggaaja kirjoittaa bokashista ja vakuuttaa ettei bokashilla saa aikaiseksi tatteja eikä ydinlaskeumaa, jolloin ehkä mäkin uskallan hankkia sellaisen.

Lantaa sensijaan kompostoin ja suhtaudun näihin aarrekasoihini ihan klonkkuna, nämä köyhät savimaat nimittäin imaisevat jonkinverran hyvin kompostoitunutta lantaa. Nyt useamman vuoden aktiivisen kompostin kärräämisen jälkeen meillä on kasvimailla oikeasti matoja. Paljon matoja. 

Nyt onkin alkamassa se kompostinkärräys aika, viimeiset lumet kun sulaa ja piha vähän kuivuu niin talikko käteen kompostia kohti kasvimaita. Käsillä alkaa olemaan se vuoden kiireisin aika, kasvimaat kuntoon, aitojen korjausta, tipujen hoitoa ja uuden kasvihuoneen kasaus ja mitä kaikkea muuta. 

Paprikat, tomaatit, munakoisot ja tupakat kasvaa hienosti. kiitos taimikaapin, kissat eivät ole päässeet verottamaan taimia. Kurkut ja kurpat odottelevat vielä, riittävän monena vuonna olen laittanut ne liian aikaisin ja nyt tänävuonna ajattelin vihdoin oppia virheistäni.

Lehmien ja hevosten laidun taitaa tänäkeväänä jäädä oman onnensa nojaan, viime keväänä mulla oli siitä kaikenlaisia suunnitelmia. Alkuun suunnitelma oli kylvää sinne paljon erilaisia niittykasveja. Siellä hevoset ja lehmät kirmailisivat kilpaa perhosten kanssa, plus ne sateenkaaret ja pörräävät pölyttäjät. Maatalouskaupassa suunnitelma vähän muutti muotoaan, nimittäin melko tyyriitä nuo niittysiemenseokset. Kylvettiin sitten pikalaidunseosta ja todella hyvä niin. Ei nekään siemenet ilmaisia olleet mutta eipähän mennyt haaskuulle ihan niin isoa kasaa rahaa kuin noiden niittyseosten kanssa olisi mennyt. Kevät oli rutikuiva, lumeton talvi ja sateeton kevät huolehti siitä ettei juurikaan mikään itänyt. Taidan tyytyä vaan katselemaan päältä että miltä tänä keväänä näyttää laitumella. 

Rauha-kyytön siemennys pitäisi jossain vaiheessa ottaa työnalle ja samalla tiineystarkastaa Hulina. Hulina on kyllä moneen kertaan julistettu mahoksi, mutta täällä olleessaan se ei ole tehnyt kiimaa kertaakaan. Ennen tänne tuloa sonnit astui sitä oikein hyvään ja selkeään kiimaan. Ei Rauhan siemennyksellä kiire ole, se hoivailee edelleen ottolastaan, ayrshirevasikka Sählää. Sähläkin sai vihdoin oman kaulapannan. Hulina kun tuli meille Rauhan kanssa pikkuvasikkana, laitoin sille väliaikaisesti kaulapannaksi hevosten jalustinhihnan. Hulina on reissannut lappiin ja takaisin tänne etelään väliaikaisen pantansa kanssa, niin totesin että menköön sählällekin sama ratkaisu, en koskaan muista maatalouskaupassa käydessäni ostaa noita lehmien pantoja.

Sähläkin saa oman kellon kaulaan. Mahtaa olla näky kun Sählä aikanaan palautuu kotiinsa kellot kilisten ja timangiriimu kimaltaen. Ostin sille omaksi riimuksi sellaisen kimaltavan kammotuksen.

Polttopuut alkavat olemaan kasallaan ensi talveksi ja muutenkin hommat kulkee omalla aikataulullaan. Tiput kasvaa, vuohet lypsää niin hyvin että meinaa olla runsauden pula. Linnuthan nyt joutuvat olemaan sisällä lintuinfluenssan takia, mutta eiköhän niillekin vapaus koita kesemmällä. 

Sade näyttäisi lakanneen, eli tallinpihan siivousta täytyy lähteä jatkamaan. 

Muiden kirjoituksia löytyy täältä: 

Vyöhyke 1

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html 

http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/ 

https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/ 

https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/ 

Vyöhyke 2

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html  

 https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html 

https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri 

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

https://caramellia.fi/huhtikuu2021/   

https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/ 

https://luomulaakso.fi/?p=21149 

https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/ 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html 

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html 

https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/ 

Vyöhyke 5

https://puutteela.com/?p=680  

 

Vyöhyke 7

https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

Sunnuntai

 Kevät tekee tuloaan ja kaikkialla tursuilee nättejä kuvia pääsiäisasetelmista ja melkeen jo kukkia pukkaavista pihoista.

Meillä kevät tarjoilee tälläkin kertaa jäätikköä, jäätikön alta paljastuvia heinäsilppukeskittymiä ja lumen alle hautautuneita kakkakasoja. Väripilkkuina ei ole kukkia vaan kaikenlaisia lastenleluja pitkin pihoja. se on sentään hyvä että kadonneet lapiot ja muut sellaiset löytyy taas. Onneksi lapset tykkää haravoida.

Kevätsiivousta odottaa pihan ja talon lisäksi kasvihuoneet, se syyssiivous kun näyttää siirtyneen taas keväälle. Kuvittelin että taimet mahtuvat kaikki taimikaappiin, ei mahdu. Peittelen niillä pesemättömät ikkunat.

Hinkki-Sinikka tuottaa valtavasti maitoa, laitan sitä nyt paniikissa juustoksi ettei pääse kertymään ämpäreittäin jääkaapin tukkeeksi. Kevät taitaa olla sen verran myöhänen ja märkä, ettei vuohet ihan hetikohta pääse ulos. Kevään kiireisin aika ei ole vielä edes alkanut ja nyt jo tuntuu että tunteja on liian vähän. Aina kun päätään kääntää, sattuu silmään joku kastelua kaipaava taimi, hoidettava tipu tai muu akuuttia toimintaa vaativa asia. Hautomahommissa on vähän vastatuulta kun uusi hautomakone on eksynyt matkalle, epäilen että se on jumissa suezilla.

Ankkatipuja odotellessa uitellaan kumiankkoja, eikä rikota edes lintujen ulkonaliikkumiskieltoa.

Luulen että kohta päästään uutta kasvihuonetta kasaamaan, kunhan lumet vielä sulaa sen verran että sen uuden kehikon saa maasta irti ja siirrettyä. Vuosi sitten ajelin kompostia kasvimaille ihan täydellä tohinalla ja pääsiäisenä lämmitettiin ensimmäistä kertaa pihasauna, ei tänä pääsiäisenä. 

Seuraavana työlistalla on kirjoitella tänne reseptejä vuohenmaidosta, piti jo tänään mutta muutaman muuttujan seurauksena tästä tuli pikateksti ja videosta maailman nopeiten kasaan kyhätty tuherrus. eikai se ole niin justiinsa

Videolla pätkiä eilisistä puuhista 

hupsista keikkaa, tipuja ja kilejä

 Mitäs minä tulin sanoneeksi niistä maatiaiskanoista.. taisi olla jotain sellaista ettei haudoteta muita kanoja kuin maatiaisia. Mitään en tunnusta, mutta maatiaisia ne koneesta ensimmäisinä kuoriutuvat tiput eivät olleet. Kohta kyllä niitäkin kuoriutuu, samoin ankkoja ja kalkkunoita. Vaikka tämä on joka keväinen tapahtuma, niin aina se on jotenkin yhtä jännittävää nähdä mitä sieltä tulee. Erityisesti kun _se_joku_muu on kerännyt koneeseen munia sellaisesta porukasta missä on hyvinkin kirjavasti edustettuna erilaisia kanarotuja.

 Niinkuin taannoin mainitsinkin, myös niitä kilejä siunaantui vaikkei nyt olisikaan mikään valtava tarve ollut. 

Lapset (ja salaa vähän mäkin) ovat toki innoissaan tästä vuohien lisääntymisestä. Se nimittäin tarkoittaa myös maitoa ja siinä kohtaa kun porukan isomaitoisimmat mammat tekee vain yhdet kilit, maitoa riittää myös kyökkiin ja reilusti. se taas tarkoittaa jäätelöä, juustoa, viiliä ja muita herkkuja mitkä lapset (minä en taaskaan tunnusta) syövät sellaista tahtia ettei vanhenemisen vaaraa juurikaan ole.

Suklaajäätelö on tällä hetkellä suosikki, voi johtua myös pääkokin rajoittuneesta mielikuvituksesta.

Muutenkin on hyvä pysyä soppakauhan varressa, meinaa nimittäin käydä vähän hermon päälle ilmat. Ihan pikkusen kuumottelisi päästä toimittamaan pihahommia. Ei siis niitä sulavan lumen alta paljastuvien sotkujen ja heinäsilpujen siivoamista, eikä erityisesti aitojenkaan korjaaminen ole niitä houkuttelevampia hommia mutta kasvimaiden ja kasvihuoneiden laittaminen valmiiksi olisi sellaista puuhaa mihin ei oikeen lumisade ja jäätikkö sovi. Toisaalta, ei taida tänä vuonna savikkoja kiusata samanlainen kuivuus kuin viime keväänä. 

Eläimiäkin olisi kiva saada ajoissa ulos. Ikävä vaan että tällähetkellä taitaa sorkkaeläimet olla ainoita joita ei uhkaa joku tuomiopäivän virus, hevosilla on omansa ja vissiin koko maailman hevosetkin alkavat olemaan kohta jossain karanteenissa. Mun hevosia tuskin harmittaa ettei kotitallista tarvitse tänäkään vuonna matkustaa mihinkään jumppatunnille. Lintuja vaanii lintuinfluenssa sen verran että asiasta ensimmäistä kertaa lähestyttiin jo kirjeelläkin ja eräs lehti ehti jo manata kuinka pikkuriikkiset kotikanalat vaarantaa tehotuotannon ja suomalaisen viennin (en siis tiennyt että kananmunat ovat suomessa se ykkösvientituote, oppia ikä kaikki). Seuraavaksi varmaan alkaa jylläämään suu- ja sorkkatauti, listeria, legionella, salmonella ja hullunlehmän tauti. Positiivisuus ennen kaikkea.

Se on sentään hyvä että tekemistä riittää aamusta iltaan, ei kerkeä ahdistua maailman tilanteesta kun hoitaa lapsia, eläimiä, eläinlapsia, taimia ja lopun aikaa lypsää tai työntää kottikärryjä. Listalta puuttui kevätsiivous, verhojen vaihto keväisimpiin ikkunoiden pesun yhteydessä ja muutama muu kodinhoidollinen toimenpide. Se on näinä tautisina aikoina hyvä että murtovarkaatkin pysähtyy jo eteisessä liimaannuttuaan lattiaan. Matot sentään kiikutin ulos luettuani erinomaisen vinkin lumipesusta pakkasella, harmi vaan että ne matot ovat nyt harrastelleet sitä lumipeseytymistä jo jokusen viikon tuossa pihalla, täytynee raahata ne johonkin kuivumaan ennen juhannusta, muuten jää pihanurmikkoon epämääräinen neliöperformanssi muistuttamaan tämän emäntäkoulun priimuksen saavutuksista. Sitäpaitsi joutuisin tunnustamaan laiminlyöntini kiusallisen monta kertaa, koska aivan taatusti eräskin kulkija tiedustelisi jotta mikä murhenäytelmä meidän nurtsia on kohdannut.

Tuon alla olevan tipun kuoriutumista pääsee seuraamaan linkin kautta youtubesta. Tarjolla on henkeäsalpaava jännitysnäytelmä, vaikka käytin kaiken osaamiseni, ei editointiohjelma tarjonnut mielestäni riittävää nopeutusmahdollisuutta. Yritin leikata-liimata ja askarrella että tuo taidepläjäys olisi edes ähän viihdyttävämpi kuin maalin kuivumisen seuraaminen. Lienee tarpeetonta mainita että teinin hermorakenne ei kestä loputtomiin äitinsä ja nelivuotiaan siskonsa opastamista editorin ja muiden itsestään selvyyksien kanssa (kuulema kuka tahansa kädellinen osaa käyttää niitä..)

https://youtu.be/nbTAx5wahRA

Kevään merkkejä

 Karvanlähtö ja haudonta, siinäpä ne päällimmäiset kevään merkit tällähetkellä on. Taimia ei lasketa. Pihalla lykkää lumimyrskyä ja mä olen lakannut seuraamasta sääennustuksia.

Joskus kauan aikaa sitten lapsellisuuttani kuvittelin että labradoreista lähtee paljon karvaa. Siis niin kauan aikaa sitten kun lapsuuden kodissani niitä labbiksia oli kaksin kappalein ja siitä karvan imuroinnista saatiin veljenikin kanssa osamme. Sitten hankin hevosia ja myöhemmin kyyttöjä ja kaltaiselleni hitaammallekin hipille selvisi mitä todella on karvanlähtö keväällä. Mikään tuntimäärä ei päivässä riitä ruoppaamaan sitä irti ja se irtoava karva tarttuu kaikkialle niin että ihmettelen kovin miksi sitä ei käytetä esimerkiksi itse kiinnittyvänä eristeenä rakennuksissa. Toki eläimet on tässäkin asiassa ihmisiä viisaampia, linnuthan nimittäin käyttävät sitä irtokarvaa rakennusmateriaalina ja hyvä niin, sitä nimittäin piisaa. Jos lintuja huvittaa stailata pesiään, niin erilaisia värisävyjäkin on ihan kivasti tarjolla.

Toki näihin keväisiin karvatalkoisiin voi itse vaikuttaakin loimittamalla tai ajelemalla talviturkit millin sängelle. Olen vaan vähän laiska loimittamaan hevosia, se kun pitäisi aloittaa ennen kuin hevoset varustautuvat talveen ja kasvattavat sen turkin. Paljon ulkoilevia hevosia taas en viitsi ajella kaljuiksi muutoin kuin sellaisena talvena kun reippaasti jaksan ajella maneesille urheilemaan ja muutoinkin ratsastan aktiivisesti, silloin poniparka hikoaa turkissaan niin ettei sitä saa kuivumaan millään. Lienee tarpeetonta mainita ettei tämä talvi saavuttanut aktiivisuudessaan sitä karvanajelutarvetta. Lehmät pitäköön turkkinsa ja kieltämättä ne näyttävät varustautuneen poikkeuksellisen ankaraan talveen.. 

Mutta te ketkä pääsette nauttimaan näistä  keväisistä karvatalkoista, muistakaa pikkulintuja ja tarjoilkaa ne hevosten, lehmien, koirien ja muiden ylijäämä turkit lintujen pesänrakennusmateriaaleiksi.

Linnuista saakin kätevästi rakenneltua hataran aasinsillan seuraavaan varmaan kevään merkkiin, eli muniin. Munathan tietysti kaikilla livahtaa mieleen kun aurinko paistaa minuuttia kauemmin. 

Meillä on taas kaivettu hautomakone esiin. Suunnitelmahan oli lisätä maatiaiskanoja ja jättää ne nätinväriset tupsupäät vähemmälle. Haudottaa pitäisi siis kevään aikana maatiaiskanoja, kalkkunoita ja ankkoja, ne riikinkukot jätän mainitsematta koska edes minä en ole niin optimisti että kuvittelisin niiden saavan lisääntymisrintamalla mitään aikaiseksi. Kalkkunoiden kanssa alkaa myös olemaan vähän kiikunkaakun tuo usko mittavaan jälkeläislaumaan. Kalkkunat ovat pronssi- ja mustakalkkunoita, joukossa lyllertää yksi sellainen tehojättikalkkuna, minkä lisääntymistä ei kylläkään edes toivota. Karmivaa että onkin jalostettu tuollainen eläin mikä kasvattaa sellaisen lihamassan että eläin lopulta ei kykene elämään niiden paistiensa kanssa. Nuo lihakalkkunat oli virhe, ne tuli vähän puolivahingossa jokunen vuosi sitten. Muut laitettiin pakastimeen hyvissä ajoin ennen kuin ne tuupertuivat lihoinsa, mutta se kaikkein pienin neitokainen jäi niin pieneksi että tulee toimeen vartalonsa kanssa, mutta lisääntyä senkään ei toki tarvitsisi.

Vaikka tämä on jo vaikka ja kuinka mones kevät kun munakone kaivetaan esiin, niin aina se on yhtä jännittävää seurata minkälaisia tipusia sieltä tulee. Toki nyt on jo tiedossa että niistä maailman suloisimmista untuvapalloista tulee pikavauhtia kovaan ääneen piipittäviä sottapyttyjä mitkä leviävät pitkin poikin kun tipuhäkin ovea vähänkään raottaa. Kissatkin tuovat oman osansa tähän jännitysnäytelmään, tiput eivät onneksi tunnu tajuavan mitä niillä häkin liepeillä pyörivillä pikkuleijonilla on mielessään. Onneksi lapset ovat jo niin isoja että dramaattisia käänteitä vähentää huomattavasti se että tipuja ja kissoja erottaa useampi suljettu ovi. 

Kalat sentään ovat oppineet että se akvaariossa kelluva kissantassu ei ole ihan harmiton jos meinaa säilyttää molemmat silmänsä tai henkensä.

Viime viikolla syntyi kilejä, Ella ja Oona. Emo alkoi mallikkaasti hoitaa Ellaa mutta hylkäsi Oonan. Alkuun kaikki näytti ihan normaalilta, mutta yöheiniä viedessäni löysin Oonan jo melko heikossa kunnossa. Siltä istumalta Oona-pukki kainaloon ja saunan jälkilämpöön. Letkutin sille yön aikana ja seuraavana päivänä terni-maitoa suoraan mahaan, mutta valitettavasti Oona-pukki ei piristynyt toivotulla tavalla. Koska se ei vuorokauden hoidon jälkeen jaksanut nousta jalkeille eikä imeä, niin todettiin että pikku-pukin mahdollisuudet on aika heikot. Todella surullista, mutta näitäkin tapauksia valitettavasti sattuu kohdalle eläinten kanssa. 

Videolla kurkkaus munakoneeseen, samalla voi ihailla todella hyvin muodostuneita (allekirjoittaneen) silmäpusseja. Harmi kun tällaisille vähän elahtaneille ja hyvin valvoneille perheenäideille ei järjestetä missikisoja missä arvostelukohtina on silmäpussien koko ja tummuus, katkova ajatuksen kulku ja erikoistaitona tehdä tuhatta asiaa yhtäaikaa vähän sinne päin. mä olisin vähintään perintöprinsessa ainesta. 

https://youtu.be/j0-eyNNyGDA

suuntana omavaraisempi elämä 2021-maaliskuu

 Taas on yhteispostauksen aika. Suuntana omavaraisempi elämä on omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaussarja. Tuttuun tapaan linkit muiden kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta.

Onneksi helmikuu alkaa olemaan ohi kaikkine erityisjännittävine sääilmiöineen. En jää kaipaamaan. Helmikuussa oikeastaan ainoa hyvä puoli on se että saa aloittaa kylvöt. En edes viitsi valehdella mistään maltillisista taimimääristä tai kauppaan jätetyistä siemenpusseista. Kaupasta on sensijaan kannettu niskat väärällään kasvilamppuja (tämä on vielä perusteltua koska ennestään meillä ei ollut kuin yksi onneton pikkulyhty, nyt on ledilistaa ihan metrikaupalla), niitä turpoavia turvekökkäreitä ja taimimultaa. Yllättäen myös muutama (kröhöm..) siemenpussi. Kasvihuoneet on pelastettu lumen alle luhistumiselta ja taimille rakennettu (siis Mikko on rakentanut) ihkaoikea taimikaappi valoineen ja verkko-ovineen.

Nyt kun tuli tunnustettua ylenpalttinen tuhlailu, voidaan siirtyä sorkat kopisten aasinsiltaa myöten maaliskuun aiheeseen. Tarkoitus on puhua penninvenytyksestä, aiheena ihan mun suursuosikki. Mitä kalliimmaksi eläiminen ja oleminen täällä käy, sitä vähemmän tekee mieli käyttää rahaa. Maailma hukkuu muutenkin kaikkeen ryönään, eli mitä enemmän pystyy kierrättämään jo olemassa olevaa ryönää, sen parempi.

Meillä pyritään kaikki mahdollinen tekemään itse ja käytetään kaikkea olemassa olevaa hyväksi. Taimikaappikin, valoja lukuunottamatta, vaati ylimärääisiä investointeja nolla euroa. Kaiveltiin varastoista vanhoja verkkohyllyjä, rakennustyömaalta roskikselta pelastettuja listoja ja verkkoa mikä oli edellisessä elämässään kompostikehikko. Näitä ei tule sen kummemmin mietittyä koska jo vuosikaupalla ollaan säästösyistä tehty näin. Viime kevään etäkoulussa Epulla oli koulutehtävänä kierrätys, varsinainen tehtävä taisi olla etsiä kotoa roska (niitähän meillä kyllä piisaa sen suuremmin etsimättäkin) ja askarrella siitä koriste. Opettajan luvalla vähän muokattiin tehtävää ja rakennettiin rikkinäisen trampoliinin rungosta, vanhasta koirankopista ja kierrätysverkosta ankkatarha. 

Nämä edellämainitut esimerkit onnistuivat myös visuaalisesti, toisin kuin suosikkikohteeni vuohitarha. Se on silmiä kirvelevä kokonaisuus kaikkea käsiin sattunutta. Ensin tein nätin perinne-aidan naapurin metsästä saaduista taimikonharvennuspuusta, vai mitä ne ohkaiset rangat ovat nimeltään. Vuohet nauroivat porukalla mun aidalle. Koska sattui olemaan kevät, piti vuohet tosiaan saada pysymään kasvimaiden sijaan tarhassaan. Siitä alkoi loputon suo kaikkine väliaikaisratkaisuineen, lopulta vuohitarha oli kokoelma rakennusjätettä mikä on kerrostettu sen mukaan mistä ne löytää reitin ulos. Näin ulkomuistista sanoisin että siinä on raudoitusverkkoa, päiväkodin turva-aitaa, lammasverkkoa ja kirsikkana kakussa, sitä oranssia raksan muoviverkko-aitaa. Tämän puutarhaunelman piti olla täysin väliaikainen, tätä väliaikaisuutta on kestänyt nyt jotain vuosia. Onneksi se ei ole tuossa kovin näköisällä, joku ohikulkeva ympäristösihteeri saisi siitä välittömästi anafylaktisen shokin.

Suurimmat säästöt meillä syntyy ihan selkeästi kyttäämällä muiden hylkäämää materiaalia. Toisinaan siitä syntyy ihan valtavia säästöjä, niin kuin esimerkiksi tallin käytävä ja pihakivetys. Tuo kyseinen käytävä jäi myöskin vähän odottelemaan lopullista ratkaisua, silloin rakennusvaiheessa tuli vähän hoppu kun piti muuttaa ja synnyttää yhtäaikaa. Tallin käytävän lopullinen pinnoite ei silloin yltänyt kovinkaan korkealle akuuttien projektien listalla. Viimekesänä sekin sitten saatiin tehtyä, kävi nimittäin niin että Mikko sattui taivastelemaan kuinka työmaalta lähtee roskiin loputon määrä pihakiviä. Seuraavan viikon Mikko ajoi töihin peräkärryn kanssa ja niistä sitten tehtiin sekä käytävä että pihakivetys tallin pihalle. Toki poltto-ainekustannuksiahan se kasvatti melkoisesti, muttei mitään sen rinnalla kuinka paljon olisi maksanut ne kivet rahteineen. Kyseisen tallin eristeet saatiin esiintymispalkkiona mainoksessa, eli todella minibudjetilla päästiin monessa kohtaa. Maataloudessa käytettävien lannoitteiden suursäkit toimivat (ainakin aikaisemmin, en tiedä onko materiaalia vaihdettu pariin viimevuoteen) oikein pätevinä suodatinkankaina, hevosten ja lehmien tarhojen porteilla käytettiin aikanaan niitä kun ratsastuskentän rakennus nieli kaikki olemassa olevat kankaat mutta hiekkaa oli vielä porttien kohtiin. 

Kaikki mahdolliset taimikipot ja kukkapurkit säästän ja kierrätän, käytössä on edelleen sellaisia vuosikertakippoja että alkavat valitettavasti hajota jo ihan puhtaasti vanhuuttaan. Ylipäänsä kasvihuoneet ovat sellaisia paikallisia kierrätyskeskuksia, sieltä löytyy hevosten rikkoutuneet ämpärit (toimivat tomaattien kanssa oikein hyvin) ja käytetyt paalinnarut tukinaruina. Kasvilavat ovat nekin työmailta haalittuja kuljetusreunuksia alkujaan. Tässä tietysti seuraus on sellainen tietty somekuviin sopimaton epäestettiikka riemunkirjavine ämpärikavalkadeineen, mutta oma silmä tottuu äkkiä.

Ruoka on myös yksi mun lempikohde kun penninvenytyksestä on kyse, etenkin hävikin torjunta. Harva asia on yhtä tyhmää kuin ruoan heittäminen roskiin, ei siitä sen enempää, kaikki sen tietää. Koska meillä iso osa ruoasta tuotetaan itse, en erityisemmin juokse tarjousten perässä. Lähikauppaan on 20km ja silloin kun sinne viitsin vääntäytyä, ostan pakolliset (toki kyttään kaikki tarpeelliset tajouksesta). Vaikka löytyy kesän satoa säilöttynä, niin mulle ihan ehdottoman tärkeää on että etenkin lapset saavat syödäkseen myös tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ihan valtava säästö syntyy hävikkilaatikoista. Nuo alla olevat hevihävikit maksoivat 4 euroa, ihan ilmaisia minusta.

Osasta kuivatin lapsille karkkipäivänkarkkia (banaani-vaniljasokeri ja omena-kaneli) ja riittää tuosta kanoille ja kaneillekin osansa.

Nykyään tulee jo ihan luonnostaan miettyä jatkokäyttömahdollisuuksia ennen kuin tulee heitettyä mitäään roskiin, toki jäte jätteenä mutta lasipurkit ja sen sellaiset kyllä säästän. Tokikaan en tahdo täyttää kaappejani sellaisella tuhansien viilikippojen kokoelmalla mitä yllättävän monien mummojen jäämistöistä löytyy.

Jatkoin videontekoharjoituksia. Yhdessä Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakon kanssa maristaan helmikuun kurjuudesta

https://www.youtube.com/watch?v=RFdw8I6iHYY 

 

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden kirjoituksia:

Vyöhyke 1

https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/  

http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/ 

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html  

https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411  

Vyöhyke 2

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html  

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html  

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/ 

https://caramellia.fi/maaliskuu2021/  

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html 

https://mikaita.fi/?p=704   

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html 

https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/  

Vyöhyke 5

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html 

https://puutteela.com/?p=679  

Vyöhyke 7 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/

Kylvöjä ja uusia aluevaltauksia

 Aikainen viljelijä sadon nappaa vai miten se meni..

Hautasin kaikki hyvät aikeeni ja retkahdin hypistelemään siemenpusseja, aikani hypisteltyäni laitoin ihan vaan vähän tomaattia ja paprikaa tulemaan, että se siitä sitten. Onkohan olemassa jotain AA-kerhoa tällaiseen ongelmaan. Sitäpaitsi Liljakin yllytti, että on mulla tässä sentään rikostoverikin. Tämä kyseinen 4-vuotias viljelyvastaava söi aamusella omenaa ja kaiveli siitäkin siemenet talteen, niistä kuulema kasvatetaan hänelle omia omenapuita. Saas nähdä kuinka siinäkin hankkeessa käy.

 

Helmikuu on jotenkin kamalan tylsä, on liian kylmä ja liian talvi. Mä en valitettavasti ole sitä tyyppiä joka hiihtelee keväthangilla ja nauttii pakkasesta. Minä sen sijaan liukastelen nenävaluen ja sormet kohmeessa kottikärryn kanssa kohti lantalaa ja kiukkuan kylmyyttä ja pimeyttä. Odottavan aika on pitkä, mutta eiköhän se kevät sieltä vielä tule.

Koska tähän aikaan vuodesta tulee puuhailtua enimmäkseen vaan ne pakolliset eläintenhoidot, puiden kannot ja veden rahtaamiset, jää aikaa uusien asioiden opetteluun. Mä olen monissa asioissa ihan sellainen kivikautinen puuhastelija, surkeista surkein käyttämään tietokoneita tai mitään talikkoa teknisempää härveliä. Mutta nyt päätin että harjoittelen, nimittäin tekemään videoita. Se ei tuo editointi ole mikään helppo homma, mutta eiköhän se siitä kun vaan reippaasti harjoittelee. Lapsityövoima näyttelee tässäkin asiassa isoa roolia, vanhin on lukiossa media-linjalla, voitte vaan kuvitella kuinka se joutuu auttamaan fossiili-äitiään tässä projektissa. Kuvausvastaavana, assistenttina, ohjaajana ja sisältövastaavana toimii Lilja. Lilja tosin haluisi kuvata vähemmän joutavaa horinaa ja enemmän petshoppeja (niitä muovisia pikkueläimiä mitkä poraa reikiä ihmisten jalkapohjiin lojuessaan pitkin lattioita) mutta ehkä me löydämme yhteisen sävelen tähän sisältödilemmaan, poikkitaiteellinen pläjäys petshopeista hoitamassa eläimiä? Toivotaan ettei hanke kaadu totaalisesti tähän taiteelliseen mielipideongelmaan. Koska pakkaset hyydyttää jo valmiiksi rikkinäisen akun, täytyy kevättä odotellessa kuvata sisällä. 

sain tuherrettua youtubeen kanavan nimellä majalevon pientila, sieltä pitäisi tämä ensimmäinen taidepläjäys löytyä mikäli linkki on rikki.

https://youtu.be/dvGYseJ6ieI

Nyt pannaritaikinan tekoon ja eläimille vattä ja heinää.