tiistai 31. lokakuuta 2017

Halloween, pitkällä kaavalla

En oikeen saanut selvyyttä siihen mikä olisi se kaikkein soveliain päivä juhlia halloweenia. Tarjolla oli viikonloppu ennen jenkkien halloweenia, tänään (eli jenkkien halloween) tai sitten pyhäinpäivänä. Valitsin urpona ne kaikki. 

Lauantaina koristelua, askartelua, herkkuja, pukeutumista.. Ihan koko setti ja samalla kaavalla näemmä koko viikko. 



Sitä piinaavaa karnevaalitunnelmaa on nyt sitten piisannut ja riittää vielä loppu viikon. Lapset tykkää tietysti ihan hirveenä kun jokaiselle päivälle on jotain hauskaa. Saattaa olla että viikon festarit on flunssasta toipuvalle järjestelytoimikunnalle vähän liikaa. 

Lumisateesta hurmaantunut Eppu ilmoitti joulun alkaneen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin ympätä lepakoiden ja hämähäkkien sekaan vähän jouluvaloa ja ovikoristetta. 



Ja tietysti ekat piparit tietysti. 


Lilja keskittyi enemmän taikinan syöntiin. 


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sadetta, saippuaa ja sinappia

Vettä on tullu niin jotta piisaa, ihan aamusta alkaen. Keskityin aktiivisesti välttelemään ulos menoa puuhailemalla kaikkea pientä. 

Saippua alkaa olemaan lopussa, tein sitä lisää. En tietenkään sitä ihan oikeaa itsetehtyä, ei riitä rohkeus puljaamaan lipeän kanssa. Voi tulla vähän sanomista jos koko perhe kyrsähtää nahattomiksi. Tyydyn tekemään saippuani valmismassoista, ne on niin helppoja, senkun sulattaa ja lisää haluamansa sörsselit sekaan. Tällä menetelmällä kaikki saa pitää nahkansa ja kotirauha säilyy. Tänään vuorossa oli vuohenmaito hunaja. 


Tosi kuvauksellisia olivat. 

Sinappiakin puuhastelin muutaman purkin. Mietoa ja makeaa konjakkisinappia. 


Kasvihuoneen takana kasvaa villiintynyt pöheikkö karhunvatukkaa. Keittelin niistä hyytelöä. 


Nyt on pakko lähteä kattomaan että kuinkahan paljon tuolla vielä sataa. 


Mauri ei ole lähdössä mukaan. 

Nyt kun syksyinen umpipimeys on taas alkanut, olen poltellut kynttilöitä kaikissa mahdollisissa lyhdyissä. Pimeässä ne näyttää ihan kohtuullisilta. 


Päivällä ei niinkään. 


Rappioromantiikkaa. 

tiistai 3. lokakuuta 2017

Melkein ehdin

Siis tehdä ne ulkotyöt. Syksy tuli. Tomaatit alkoi kypsyä ihan silkasta kauhusta ja loput armahdin ja toin sisälle. Laatikollinen tomaatteja pyörii nyt kyökissä ties kuinka pitkään. 


Toivon nyt enemmän kuin ikinä koskaan aikaisemmin aikaista ja kunnollista talvea. Pahinta on tammikuulle jatkuva sadekausi. Ihmiset, eläimet ja rakennukset kärsii siitä loputtomasta kosteudesta. Liejussa kaatuileva taapero ja kaikki se sisälle ilmestyvä savi. Ei yhtään hyvä. Muutama pakkasaste ja kerralla satava reilu lumikinos mulle kiitos.