Sunnuntai

 Kevät tekee tuloaan ja kaikkialla tursuilee nättejä kuvia pääsiäisasetelmista ja melkeen jo kukkia pukkaavista pihoista.

Meillä kevät tarjoilee tälläkin kertaa jäätikköä, jäätikön alta paljastuvia heinäsilppukeskittymiä ja lumen alle hautautuneita kakkakasoja. Väripilkkuina ei ole kukkia vaan kaikenlaisia lastenleluja pitkin pihoja. se on sentään hyvä että kadonneet lapiot ja muut sellaiset löytyy taas. Onneksi lapset tykkää haravoida.

Kevätsiivousta odottaa pihan ja talon lisäksi kasvihuoneet, se syyssiivous kun näyttää siirtyneen taas keväälle. Kuvittelin että taimet mahtuvat kaikki taimikaappiin, ei mahdu. Peittelen niillä pesemättömät ikkunat.

Hinkki-Sinikka tuottaa valtavasti maitoa, laitan sitä nyt paniikissa juustoksi ettei pääse kertymään ämpäreittäin jääkaapin tukkeeksi. Kevät taitaa olla sen verran myöhänen ja märkä, ettei vuohet ihan hetikohta pääse ulos. Kevään kiireisin aika ei ole vielä edes alkanut ja nyt jo tuntuu että tunteja on liian vähän. Aina kun päätään kääntää, sattuu silmään joku kastelua kaipaava taimi, hoidettava tipu tai muu akuuttia toimintaa vaativa asia. Hautomahommissa on vähän vastatuulta kun uusi hautomakone on eksynyt matkalle, epäilen että se on jumissa suezilla.

Ankkatipuja odotellessa uitellaan kumiankkoja, eikä rikota edes lintujen ulkonaliikkumiskieltoa.

Luulen että kohta päästään uutta kasvihuonetta kasaamaan, kunhan lumet vielä sulaa sen verran että sen uuden kehikon saa maasta irti ja siirrettyä. Vuosi sitten ajelin kompostia kasvimaille ihan täydellä tohinalla ja pääsiäisenä lämmitettiin ensimmäistä kertaa pihasauna, ei tänä pääsiäisenä. 

Seuraavana työlistalla on kirjoitella tänne reseptejä vuohenmaidosta, piti jo tänään mutta muutaman muuttujan seurauksena tästä tuli pikateksti ja videosta maailman nopeiten kasaan kyhätty tuherrus. eikai se ole niin justiinsa

Videolla pätkiä eilisistä puuhista 

hupsista keikkaa, tipuja ja kilejä

 Mitäs minä tulin sanoneeksi niistä maatiaiskanoista.. taisi olla jotain sellaista ettei haudoteta muita kanoja kuin maatiaisia. Mitään en tunnusta, mutta maatiaisia ne koneesta ensimmäisinä kuoriutuvat tiput eivät olleet. Kohta kyllä niitäkin kuoriutuu, samoin ankkoja ja kalkkunoita. Vaikka tämä on joka keväinen tapahtuma, niin aina se on jotenkin yhtä jännittävää nähdä mitä sieltä tulee. Erityisesti kun _se_joku_muu on kerännyt koneeseen munia sellaisesta porukasta missä on hyvinkin kirjavasti edustettuna erilaisia kanarotuja.

 Niinkuin taannoin mainitsinkin, myös niitä kilejä siunaantui vaikkei nyt olisikaan mikään valtava tarve ollut. 

Lapset (ja salaa vähän mäkin) ovat toki innoissaan tästä vuohien lisääntymisestä. Se nimittäin tarkoittaa myös maitoa ja siinä kohtaa kun porukan isomaitoisimmat mammat tekee vain yhdet kilit, maitoa riittää myös kyökkiin ja reilusti. se taas tarkoittaa jäätelöä, juustoa, viiliä ja muita herkkuja mitkä lapset (minä en taaskaan tunnusta) syövät sellaista tahtia ettei vanhenemisen vaaraa juurikaan ole.

Suklaajäätelö on tällä hetkellä suosikki, voi johtua myös pääkokin rajoittuneesta mielikuvituksesta.

Muutenkin on hyvä pysyä soppakauhan varressa, meinaa nimittäin käydä vähän hermon päälle ilmat. Ihan pikkusen kuumottelisi päästä toimittamaan pihahommia. Ei siis niitä sulavan lumen alta paljastuvien sotkujen ja heinäsilpujen siivoamista, eikä erityisesti aitojenkaan korjaaminen ole niitä houkuttelevampia hommia mutta kasvimaiden ja kasvihuoneiden laittaminen valmiiksi olisi sellaista puuhaa mihin ei oikeen lumisade ja jäätikkö sovi. Toisaalta, ei taida tänä vuonna savikkoja kiusata samanlainen kuivuus kuin viime keväänä. 

Eläimiäkin olisi kiva saada ajoissa ulos. Ikävä vaan että tällähetkellä taitaa sorkkaeläimet olla ainoita joita ei uhkaa joku tuomiopäivän virus, hevosilla on omansa ja vissiin koko maailman hevosetkin alkavat olemaan kohta jossain karanteenissa. Mun hevosia tuskin harmittaa ettei kotitallista tarvitse tänäkään vuonna matkustaa mihinkään jumppatunnille. Lintuja vaanii lintuinfluenssa sen verran että asiasta ensimmäistä kertaa lähestyttiin jo kirjeelläkin ja eräs lehti ehti jo manata kuinka pikkuriikkiset kotikanalat vaarantaa tehotuotannon ja suomalaisen viennin (en siis tiennyt että kananmunat ovat suomessa se ykkösvientituote, oppia ikä kaikki). Seuraavaksi varmaan alkaa jylläämään suu- ja sorkkatauti, listeria, legionella, salmonella ja hullunlehmän tauti. Positiivisuus ennen kaikkea.

Se on sentään hyvä että tekemistä riittää aamusta iltaan, ei kerkeä ahdistua maailman tilanteesta kun hoitaa lapsia, eläimiä, eläinlapsia, taimia ja lopun aikaa lypsää tai työntää kottikärryjä. Listalta puuttui kevätsiivous, verhojen vaihto keväisimpiin ikkunoiden pesun yhteydessä ja muutama muu kodinhoidollinen toimenpide. Se on näinä tautisina aikoina hyvä että murtovarkaatkin pysähtyy jo eteisessä liimaannuttuaan lattiaan. Matot sentään kiikutin ulos luettuani erinomaisen vinkin lumipesusta pakkasella, harmi vaan että ne matot ovat nyt harrastelleet sitä lumipeseytymistä jo jokusen viikon tuossa pihalla, täytynee raahata ne johonkin kuivumaan ennen juhannusta, muuten jää pihanurmikkoon epämääräinen neliöperformanssi muistuttamaan tämän emäntäkoulun priimuksen saavutuksista. Sitäpaitsi joutuisin tunnustamaan laiminlyöntini kiusallisen monta kertaa, koska aivan taatusti eräskin kulkija tiedustelisi jotta mikä murhenäytelmä meidän nurtsia on kohdannut.

Tuon alla olevan tipun kuoriutumista pääsee seuraamaan linkin kautta youtubesta. Tarjolla on henkeäsalpaava jännitysnäytelmä, vaikka käytin kaiken osaamiseni, ei editointiohjelma tarjonnut mielestäni riittävää nopeutusmahdollisuutta. Yritin leikata-liimata ja askarrella että tuo taidepläjäys olisi edes ähän viihdyttävämpi kuin maalin kuivumisen seuraaminen. Lienee tarpeetonta mainita että teinin hermorakenne ei kestä loputtomiin äitinsä ja nelivuotiaan siskonsa opastamista editorin ja muiden itsestään selvyyksien kanssa (kuulema kuka tahansa kädellinen osaa käyttää niitä..)

https://youtu.be/nbTAx5wahRA

Kevään merkkejä

 Karvanlähtö ja haudonta, siinäpä ne päällimmäiset kevään merkit tällähetkellä on. Taimia ei lasketa. Pihalla lykkää lumimyrskyä ja mä olen lakannut seuraamasta sääennustuksia.

Joskus kauan aikaa sitten lapsellisuuttani kuvittelin että labradoreista lähtee paljon karvaa. Siis niin kauan aikaa sitten kun lapsuuden kodissani niitä labbiksia oli kaksin kappalein ja siitä karvan imuroinnista saatiin veljenikin kanssa osamme. Sitten hankin hevosia ja myöhemmin kyyttöjä ja kaltaiselleni hitaammallekin hipille selvisi mitä todella on karvanlähtö keväällä. Mikään tuntimäärä ei päivässä riitä ruoppaamaan sitä irti ja se irtoava karva tarttuu kaikkialle niin että ihmettelen kovin miksi sitä ei käytetä esimerkiksi itse kiinnittyvänä eristeenä rakennuksissa. Toki eläimet on tässäkin asiassa ihmisiä viisaampia, linnuthan nimittäin käyttävät sitä irtokarvaa rakennusmateriaalina ja hyvä niin, sitä nimittäin piisaa. Jos lintuja huvittaa stailata pesiään, niin erilaisia värisävyjäkin on ihan kivasti tarjolla.

Toki näihin keväisiin karvatalkoisiin voi itse vaikuttaakin loimittamalla tai ajelemalla talviturkit millin sängelle. Olen vaan vähän laiska loimittamaan hevosia, se kun pitäisi aloittaa ennen kuin hevoset varustautuvat talveen ja kasvattavat sen turkin. Paljon ulkoilevia hevosia taas en viitsi ajella kaljuiksi muutoin kuin sellaisena talvena kun reippaasti jaksan ajella maneesille urheilemaan ja muutoinkin ratsastan aktiivisesti, silloin poniparka hikoaa turkissaan niin ettei sitä saa kuivumaan millään. Lienee tarpeetonta mainita ettei tämä talvi saavuttanut aktiivisuudessaan sitä karvanajelutarvetta. Lehmät pitäköön turkkinsa ja kieltämättä ne näyttävät varustautuneen poikkeuksellisen ankaraan talveen.. 

Mutta te ketkä pääsette nauttimaan näistä  keväisistä karvatalkoista, muistakaa pikkulintuja ja tarjoilkaa ne hevosten, lehmien, koirien ja muiden ylijäämä turkit lintujen pesänrakennusmateriaaleiksi.

Linnuista saakin kätevästi rakenneltua hataran aasinsillan seuraavaan varmaan kevään merkkiin, eli muniin. Munathan tietysti kaikilla livahtaa mieleen kun aurinko paistaa minuuttia kauemmin. 

Meillä on taas kaivettu hautomakone esiin. Suunnitelmahan oli lisätä maatiaiskanoja ja jättää ne nätinväriset tupsupäät vähemmälle. Haudottaa pitäisi siis kevään aikana maatiaiskanoja, kalkkunoita ja ankkoja, ne riikinkukot jätän mainitsematta koska edes minä en ole niin optimisti että kuvittelisin niiden saavan lisääntymisrintamalla mitään aikaiseksi. Kalkkunoiden kanssa alkaa myös olemaan vähän kiikunkaakun tuo usko mittavaan jälkeläislaumaan. Kalkkunat ovat pronssi- ja mustakalkkunoita, joukossa lyllertää yksi sellainen tehojättikalkkuna, minkä lisääntymistä ei kylläkään edes toivota. Karmivaa että onkin jalostettu tuollainen eläin mikä kasvattaa sellaisen lihamassan että eläin lopulta ei kykene elämään niiden paistiensa kanssa. Nuo lihakalkkunat oli virhe, ne tuli vähän puolivahingossa jokunen vuosi sitten. Muut laitettiin pakastimeen hyvissä ajoin ennen kuin ne tuupertuivat lihoinsa, mutta se kaikkein pienin neitokainen jäi niin pieneksi että tulee toimeen vartalonsa kanssa, mutta lisääntyä senkään ei toki tarvitsisi.

Vaikka tämä on jo vaikka ja kuinka mones kevät kun munakone kaivetaan esiin, niin aina se on yhtä jännittävää seurata minkälaisia tipusia sieltä tulee. Toki nyt on jo tiedossa että niistä maailman suloisimmista untuvapalloista tulee pikavauhtia kovaan ääneen piipittäviä sottapyttyjä mitkä leviävät pitkin poikin kun tipuhäkin ovea vähänkään raottaa. Kissatkin tuovat oman osansa tähän jännitysnäytelmään, tiput eivät onneksi tunnu tajuavan mitä niillä häkin liepeillä pyörivillä pikkuleijonilla on mielessään. Onneksi lapset ovat jo niin isoja että dramaattisia käänteitä vähentää huomattavasti se että tipuja ja kissoja erottaa useampi suljettu ovi. 

Kalat sentään ovat oppineet että se akvaariossa kelluva kissantassu ei ole ihan harmiton jos meinaa säilyttää molemmat silmänsä tai henkensä.

Viime viikolla syntyi kilejä, Ella ja Oona. Emo alkoi mallikkaasti hoitaa Ellaa mutta hylkäsi Oonan. Alkuun kaikki näytti ihan normaalilta, mutta yöheiniä viedessäni löysin Oonan jo melko heikossa kunnossa. Siltä istumalta Oona-pukki kainaloon ja saunan jälkilämpöön. Letkutin sille yön aikana ja seuraavana päivänä terni-maitoa suoraan mahaan, mutta valitettavasti Oona-pukki ei piristynyt toivotulla tavalla. Koska se ei vuorokauden hoidon jälkeen jaksanut nousta jalkeille eikä imeä, niin todettiin että pikku-pukin mahdollisuudet on aika heikot. Todella surullista, mutta näitäkin tapauksia valitettavasti sattuu kohdalle eläinten kanssa. 

Videolla kurkkaus munakoneeseen, samalla voi ihailla todella hyvin muodostuneita (allekirjoittaneen) silmäpusseja. Harmi kun tällaisille vähän elahtaneille ja hyvin valvoneille perheenäideille ei järjestetä missikisoja missä arvostelukohtina on silmäpussien koko ja tummuus, katkova ajatuksen kulku ja erikoistaitona tehdä tuhatta asiaa yhtäaikaa vähän sinne päin. mä olisin vähintään perintöprinsessa ainesta. 

https://youtu.be/j0-eyNNyGDA