Jäätiköllä

Ei tartte tehdä mitään. Torppa on kukkulalla, peilijäinen alamäki ei houkuta liikkumaan mihinkään. Pysytään sisällä ja ulkona liukastellaan ne pakolliset. 

Toisaalta ihan hyväkin eristäytyä tänne noroa piiloon. Olin kaukaa viisas ja ostin norovaran. Meidän kotivaraan kun ei normaalisti kuulu limpparit ja mehukatit niin ostin niitä piiloon autotalliin. Yleensä meillä on aina jotain limua tai mehua kaapissa, paitsi silloin kun lykkää jonkun pyrstöyrjön. Lähikauppaan on 20km. Siksi norovara. Kaikkia perustarpeita on kaapeissa aina ja useimmiten useina kappaleina juuri siksi ettei koskaan tulisi tilannetta että kauppaan on pakko päästä heti, matka on nimittäin pitkä jos on kipeänä tai keli poikkeuksellisen huono. 

Lilja maistoi kissaa. 

Hautausmaalla ehdittiin käydä ennen jäätikköä. Kirkko se vasta kukkulalla onkin ja sinne ei näillä meidän vehkeillä ole toivoakaan päästä tällä kelillä. 

Vali vali, mutta kun mä vaan vihaan helmikuuta. 

Tyttäremme menehtyi 13.2.2007, kymmenen vuotta.. Pitkä aika, silloin ei ollut loskaa vaan hurjat pakkaset. 

Vauvajuttuja

Lilja 6kk ryömii. Ei kiva. Tai siis onhan se sillai kiva kun vauva kasvaa ja oppii uusia asioita. Näin äidin näkökulmasta välttämättä kovin varhainen (eli täysin älytön) liikkuja ei ole aina niin kiva. Elämässä on vähemmän draamaa silloin kun vauva pötköttää peitolla eikä ole jumissa pöydän alla. 

Siinä se ny menee..

Paitsi silloin kun se on vyöllä kiinni sitterissä syömässä. 

Eihän Suru ja Mauri kerjää.. Ne vaan sattumalta osui paikalle kun Lilja syö. 

Ai sulla on sipsejä? 

Päiväni mun

Tänään oli just niin tavallisista tavallisin päivä kuin vaan voi olla. Tosin pakkasta oli niin paljon ettei lähdetty päiväkodin pihalle sosialisoimaan. Notkutaan usein arkipäivisin iltapäivät siellä niin Epulla on leikkikavereita. 

Epun aamupala auringossa. 

Pastataikina pelmenejä varten kaappiin oottamaan. 

Pullataikina kohoamaan, Lilja vaunuihin supertopattuna ja käymään pihalla. 

Hevosille heinää. 

Tirppojen ja jänöjen vesien ja ruokien tarkastus. 

Sitten äkkiä takaisin sisälle lämmittelemään. 

Pullaa.. Tuli vähän isosti taikinaa, tehtiin sitten taas korvapuusteja ja laskiaispullia kinuskitäytteellä. Mä en ehkä muuten olis näin reipas pullaa leipomaan mutta Epun mielestä se on parasta ikinä. Siis leipominen ja pullan syöminen, vähentää huomattavasti tuhoja kun antaa sille taikinaa. (Ja jemmaa ylimääräset jauhot)

Lounaaksi jämiä ja pullaa. Päiväruoaksi pelmenejä. Sain vuosia sitten venäjältä tuliaisiksi sellaisen härvelin millä niitä saa tehtyä ilman tuntikausien väkertelyä. 

Kaulii taikinan, levittää sen raudan päälle, täyttää kolot (jauheliha-sipuli-mausteet) kaulii toisen levyn päälle. 

(Nökkäreet alapuolelta)

Ja keittoa vaille valmiit. 

Sitten yleistä lorvintaa, telkkaria, palapelejä, pyykkejä ja lasten pesua, iltapalat ja nukkumaan. 

Mikko jää vahtimaan lapsia ja mä lähden hoitamaan eläimet. 

Siivoan karsinat, ratsastan, ruokin ja juotan. 

Mauno on ihan innoissaan lähdössä töihin. Jos sillä olis keskisormi, se näyttäis nyt sitä. 

Ankkalaan karannut kani. 

Kalkkunat löytyy tämän oven takaa. Yhtään en tiedä että miksi kuvasin ovikoristeen. 

Lintujen jyviä. 

Sitte sisään ja saunaan. Tänään ihan ajoissa koska en tarennut kauaa ratsastaa. yleensä vasta lähempänä yhtätoista. 

Räpsäsin nätin eteisselfien. Päivänasu: pilkkihaalarit. 

Näytän ihan spurgulta. 

Herneenversot

Kissat aloitti jo perinteeksi muodostuneen taimien tuhoamisen. Tällä kertaa herneenversoista. Muut ovat vielä muovien alla turvassa. 

Luulis että on huono nukkua lautanen hanurissa. Ei vissiin ole. 

Viikonloppuna

Me syötiin. Paljon. 

Sushia, se oli kyllä perjantaina, jämät räävittiin lauantaina. Kiireessä niistä tuli taas tosi rumia. 

Tai oikeesti niistä tulee aina karseita, oli kiire tai ei. 

Rapuja, tyhjennettiin pakastinta. 

Juustoa. 

Keksejä. Löytyi kaappia siivotessa vuosikerta muscovadosokeria ja päätin hukata sen kekseihin. 

Tortilloja. Lilja ei saanut muuta kun leikkiä paketilla. Tylsää. 

Laitoin ekat siemet itämään, tomaatteja, paprikaa, persiljaa, basilikaa.. Unohtuikohan joku? Paprikan siemenet oon onnistunut hukkaamaan, kaivoin jääkaapista paprikan ja raapasin siitä siemenet. 

Laitoin taas pitkästä aikaan viiliä tekeytymään. 

Ja kuivasin appelsiineja. 

Siinä on hedelmä kuvauksellisimmillaan. 

Tulee varsin miellyttävä tuoksu kuivuvista, vaniljasokerilla maustetuista appelsiineista. Saatoin maistaa pari kesken kuivaamisen. 

sellainen päivä..

Tuomittu epäonnistumaan. Kun petasin sänkyä, vilkaisin ikkunasta ulos. Vilkaisin toisen kerran. Kiroilin (rumasti). Irtoponihan se siellä, onneksi vaan yksi, eikä koko lauma. Se karkulaiskappale on se huonoiten kiinni antava. Lilja onneksi nukkui päiväunia ja Eppu onnistui pukemaan sekunneissa ja ponikin antoi suosiolla kiinni kun kaverit tarhassa sai heinää ja porkkanoita. Mauno tosin joutui nyt taas yksin tarhailemaan ponin kestävään lautatarhaan.

Tiskikone keksi uuden piipitysäänen ja uuden vikakoodin, on kyllä huonoin masiina ikinä. Haukkuisin ihan merkin ja mallin kanssa jos muistaisin ne. En ymmärrä miksi senkin täytyy liittää hajoamiseen aina näyttävä piippaustehoste ja kryptinen koodi. Tajuan ilmankin ettei se pelitä.

Hautomiskoneesta hajosi lämpölamppu, meillä on nyt molemmat koneet päällä ja täynnä munia. Kasasin hätäpäissäni ehjän koneen turvoksiin munia. Uuden lampun hankinta on ulkoistettu miehelle, luultavasti kyseessä on tilaustavara (joka toimitetaan marsista ja suomen posti hilloaa sitä juhannukseen asti jossain varastossa) mikä maksaa kultaharkkoja.

Eppu liimasi suutuspäissään mokkapalan keittiön lattiaan, kyseessä on parketti mistä on kulunut kaikki lakka pois. Mokkapala sen sijaan ei meinannut kulua millään pois.

Ratsastuskenttä sopisi paremmin luisteluun. Yritä siinä sitten suorittaa. Toisaalta, Mikko kotiutui lähempänä puolta yötä eli en kyllä olisi jaksanut suorittaa vaikka pohja olisi ollut priima. Kunhan valitin lämpimikseni.

Joku kissoista pissasi lampaantaljan, kunhan saan syyllisen kiinni, ryhdyn toimenpiteisiin. Kyseinen kissa on ottanut elämäntehtäväkseen kuseksia nurkkiin. Ei kiitti. Oli muuten talon viimenen talja, ehkä siirrytään kissantaljoihin sitten.

Ai niin, kaivoin vessanpöntöstä rullallisen paperia, se oli jo reippaasti matkalla hajottamaan tuon törkykalliin ja aivan turhan skeidapumppaamon. Mua henkilökohtaisesti mokoman laitoksen hajoaminen ei kiinnosta palaakaan, mutta nyt en jaksaisi alkaa väittelemään yhdenkään vastuunpakoilijan kanssa siitä kenen vastuulla moisen vuosisadan kusetuksen korjaaminen on. Tyydyin siis aivan rauhassa kaivamaan metritavarana paperia pois pöntöstä. Juoden toki asiaankuuluvasti aamukahvini siinä samalla.

Ai mikä uhmaikä Epulla?

Koirakin kävi aamusella luvattomalla reissulla.

Huomenna pakkaan tenavat autoon ja lähden ilahduttamaan itseäni ja muita ihmisiä kauppaan, kirjastoon ja kirppikselle. Mikko onnistui just ja just väistämään luodin, mulla on uusi auto, ollaan nyt viikko hengattu lasten kanssa kylillä. Vapauden riemua.

Tirriäinen valloittaa maailman.

Tai ainakin yrittää melko vakuuttavasti karkuun. Ei tarttis vielä. Ei ole niitä helpoimpia vahdittavia ne turhan aikasin jaloilleen nousevat. Eppu alkoi juoksemaan alle vuoden ikäisenä, ei ollu kiva sellanen aivoton alle metrinen juoksentelija. 

Mulle riittäis ihan hyvin jos nää lähtis liikkumaan vaikka sitten kun eskariin meno alkaa olemaan ajankohtaista. 

Siinä se nyt yrittää karkuun sitteristä. Onneksi se ei saa vyötä auki.