Kissalapset

Ritu karkasi reissuun ja tuliaisina saatiin kaksi pentua, pilli ja pulla.

Pennut syntyi 8.5 eli alkaa mittarissa olla pariviikkoa ikää. Melko söpöjä ovat.

suuri suru

Äitienpäivä 2014 jää mieleen valtavan surullisena, koirista kaikkein parhain jouduttiin lopettamaan. Suolitukos vei pienen Paavon. Mitään ei enempää voitu vanhan koiran hyväksi tehdä. Suru on suuri ja jatkuu varmasti pitkään.

Paavo oli hyvin erikoinen tyyppi jo ihan pienenä. Se oli ihan ensimmäinen mun kasvattama koira, pentueensa ensimmäinen. Ilmeisesti sille oli tullut synnytyksessä hapenpuute tai vastaava koska se oli lievästi kehitysvammainen, koskaan se ei oppinut yhtään käskyä, koskaan se ei käyttäytynyt palaakaan terrierimäisesti mutta minua se rakasti, suurella sydämellä. Yksitoista vuotta Paavo kulki mun perässä, se tuli vessaan, saunaan, sohvalle.. kaikkialle. Se siirtyi huoneesta toiseen mun mukana eikä se jättänyt mua hetkeksikään silmistään jollei ollut aivan pakko. Yöt se nukkui pää mun tyynyllä. On aika orpo olo ilman sitä, ihan kun raaja puuttuisi.

Mulla on aivan hirvittävä ikävä parasta ystävääni.

Kriisin hallintaa

Tai sitten rämpimistä kriisistä seuraavaan. Ristus soikoon tätä meininkiä täällä meidän onnelassa. Koira sairastaa edelleen, lieneeköhän henki karkaamassa.. todella toivon ettei. Koira parka on ihan siipi maassa eikä ruoka tahdo pysyä sisällä. Makkarista on tullut sairastupa, siellä on sisätautien osasto tolle koiralle ja synnyttäneiden vuodeosasto kissalle. Ritukissa otti ja väänsi vanhoilla päivillään karkureissun päätteeksi kaksi pentua. Ihan kiva, eiköhän niillekin jostain hyvä koti löydy.

Kanalassa on jalaton kana, yksi aroista ei meinaa pysyä tolpillaan. Tuppaa tulemaan aina nää sairastapaukset sillai porukalla. Yöunet jää vähän vähiin ja hevosten liikutus on masentavan epäsäännöllistä. Eilen tosiaan heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen siihen että koira oksentaa, meni vartin verran ja kissa alkoi synnyttää, siitä hetki ja pikkujäbä heräsi meteliin.. Isompi kouluun ja kriisiä hallintaan, puoliltapäivin sain pikkujäbän nukkumaan, kaikki sairaat eläimet haltuun ja terveet ruokittua ja vastoin kaikkia kertoimia sain itsekkin vedettyä parin tunnin unet. Päikkärit teki onneks musta paljon paremman ihmisen. Lisää sairastavien eläinten hoitoa, nostin eilisen ruuan hellalle lämpiämään, havahduin kun alkoi haista vähän palaneelle. Mies tuli kotiin, pikaisesti syötiin ja tilkka kahvia torveen. Ratsastustunnin pitoon vesisateeseen. Sieltä kotiin, karsinoiden siivous, hevoset sisään syömään ja läpimärät loimet kuivumaan, lampaiden, kanojen, kanien ja koirien ruokkimista. pikainen vilkaisu kelloon.. 21.30, mun olisi pitänyt ratsastaa ponit, en vaan mitenkään pystynyt edes ajattelemaan että kykenisin viettämään vielä parituntia vesisateessa aivan umpiväsyneenä. Ponit jäi talliin ja mä lähdin saunaan aivan raatona. Tänään täytyy jaksaa, muuten omatunto alkaa soimaamaan.

Meinaa tunnit loppua mun vuorokaudesta..

Kaikkee hommaa ja juttua on niin ettei tällänen vanha raasku kerkee perässä. Aamusta iltaan tai melkeen yöhön, eilen viimeisen ponin kanssa pääsin talliin takaisin lähemmäs yhtätoista. Aamulla ylös ennen seiskaa. Pikkujäbä ei malttaisi nukkua päikkäreitä, eikä malttaisi mitään muutakaan, siksi siis multa jää suurin osa hommista iltaan ja yöhön tai sitten tyystin tekemättä. Usein on myös niin että se kolmen vartin päikkärihetki on se päivän ainoo stoppi ja sillon oon jo niin totaalisen loppu että vaan istun. Miten ihmeessä tollanen alle 2vee nappula jaksaa olla liikkeessä aivan tauotta?

Mies kävi kameran kanssa pyörähtämässä kentällä eilen just ennen kun valo loppui. Paavo on siis kotiutunut ja se tarkoittaa myös yhtä liikutettavaa lisää. Onneks kohta on kesä, valoisassa ja lämpimässä jaksaa paremmin ratsastella yömyöhään. Vielä kun sais ton mun istunnan jotenkin tolkulliseksi, nyt näyttää aika pahalta.

Lomailua

Varhaiskeski-ikäiset mökkilomalla. Keskiviikosta sunnuntaihin saatiin jallitettua mun vanhemmat tänne hoivaamaan nappuloita ja karjaa. Karattiin itse tylsästi mökille, suunnitelmissa saunoa, lukea, maata ja vähän löysästi kävellä. Kun kerran päästiin ilman nääpiöitä maailmalle ja vappukin oli niin pitihän sitä simaakin ottaa, aikuiset juo viiniä, päätin opetella senkin jalon taidon. Rehvakkaasti alkosta koko tonkallinen valkkaria, meillä on nyt jääkaapissa pänikkä mistä on juotu pari desiä, ei ollu mun juttu.

Päästiin tutustumaan paikalliseen eläinlääkäripäivystykseen koiran kanssa. Teinikoira Robin puri Paavoa niin että veri tirskui ja rustot paukkui (terrierit...huaah), reikä poskeen ja kaulan alle, ei se alkuun näyttänyt niin pahalta mutta tottakai se tulehtui ja sitä sitten käytiin tyhjennyttämässä ja antibiootit hakemassa.

Sitten piti taas lähteä kylille kun kerran ilman niitä lapsia oltiin, Vehoniemen automuseoon tampereelle siis. Kiva reissu, vanhoja hienoja autoja, upeet maisemat ja kesän eka kökkömakee jäätelötuutti. Harmi vaan että aina kun me ollaan liikenteessä niin tulee jotain draamaa, nyt sitten kilsa ennen mökin pihaa päättää biojäteastia ottaa loparit. Siinä on vika joka jo kerran korjattiin ja osa jonka uusiminen maksaa biljoonan. Mies onneksi sai sen ehjättyä, meinas melkeen jännittää toi kotimatka.

Pikkujäbä teki lähtemättömän vaikutuksen mun vanhempiin, mä luulen että niillä meni useampi päivä toipuessa. Sinnikkäinkin lapsenviihdyttäjä yleensä hyytyy siinä vaiheessa kun pikkujäbä vasta saa isompaa vaihdetta silmään. Sen kanssa kun on viettänyt tiivistä laatuaikaa joitain päiviä niin alkaa haaveilla sellaisista asioista kuin vaikka kahvikupillisen nauttiminen paikallaan istuen.

 Mä join mökillä tosi monta kuppia kahvia, lämpimänä ja kirjaa lukien, nousematta kertaakaan pelastamaan ketään rotkon reunalta. Ihan parasta!

Parasta on myös savusauna, siellä me istuttiin tunteja. Joutsenet piti aivan jumalatonta metakkaa järvellä, muuta ääntä ei sitten ollutkaan.

Luultavasti me ei ihan lähitulevaisuudessa tästä lomailemaan päästä, mutta sitten kun päästään niin mä tahdon mökille tekemään ei mitään. Olen tuhat kertaa parempi ihminen kun saan välillä vetää vähän happea ja olla vaan.

On se sellanen pikku puuhastelija.

Mutta kuinka väsynyt ja keski-ikäinen musta onkaan tullut kun luksusloma tarkottaa sitä että saa vaan olla ja hengitellä.