satoa ja säilöntää.

Moneen kertaan manailin ettei satoa saada ollenkaan. Yllättäen olin taas väärässä. Tomaattia, kurkkua, omenaa, sipulia, porkkanaa, perunaa, papuja.. 

kaikkea tunkee jokaisesta tuutista. 

Omenoita on niin paljon että niistä voisi heittämällä tehdä kohtuullisen kokoisen pallomeren. Tyydyin kuitenkin vähän tavallisempaan, tein hilloa (ja huomenna teen vielä paljon lisää hilloa), mehua ja kuivattelin niitä. Kuivatus on muuten hyvä tapa säilöä omppuja talveksi niin eläimille kuin ihmisille, ongelma vaan on lapset. Jos olen liian hidas, ne syövät kuivurin tyhjäksi ihan vaan ohi kävellessään. Hilloakin voisi tehdä loputtomasti, sitä menee puuron, pannarin ja lettujen kanssa talvella ihan niin paljon kuin noiden antaa syödä. Paras hillo on sellainen missä on kanelia ja vaniljaa, jos kehtaisin niin vetelisin sitä itse suoraan purkista kitusiini.

Tomaatit kestivät kypsyä ikuisuuden, sitten ne alkoivat kypsymään ja katoamaan. Kurkkujakin tuli vaikka ja kuinka, sitten nekin alkoivat katoamaan. Syylliseksi paljastui Eppu, hän kävi lounastamassa kasvihuoneessa. Ainoat tomaatit jotka säilyivät, oli lila lajike (joku indigo se oli), Eppu ei ollut vissiin tajunnut että nekin on tomaatteja. Laitoin oikeastaan vaan kirsikkatomaatteja, ettei vaan olisi käynyt mielessä tehdä ketsuppia tai muuta. Nyt kun Epulla alkoi eskari, on tomaatteja riittänyt muillekin. Yritän muistaa kerätä noista siemenet talteen.

Nyt kun kaikkea syötävää on tarjolla yltäkylläisesti, olen alkanut viihtymään kyökissäkin taas enemmän. Myöskin kun ilmat viileni, voi taas leipoa ja laittaa ruokaa pitkän kaavan mukaan kun kyökistä ei tule heti saunaa. Aloin taas tehdä juustoakin. Tein ihan tavallista tuorejuustoa, kutunjuustoa ja sellaisia. En lähtenyt tärväämään maitoa mihinkään toivottomiin mozzarellafiaskoihin. Mutta mutta, onnistuin tekemään sellaista höylättävän kovaa juustoa. Että mä juhlin! En tehnyt isoa palaa, koska pessimisti ei pety, olin varma että epäonnistun. Pakotin perheenkin keittiöön todistamaan tätä ihmettä.

Kyllä, minä otin kuvan myös juustosta. Ei stä muuten kukaan usko. 

Vaikka kesä ja lasten loma on ihanaa, niin kyllä tämä syksyn tuleminenkin on aika kiva. Vanhin lapsista meni nyt kahdeksannelle, Epulla alkoi eskari, minä ja Lilja ollaan aamupäivät keskenämme kotona. Päivät on aika aikataulutettuja ja olen metsästyskauden takia taas illat ja viikonloputkin aika paljon tässä keskenäni lasten kanssa, mutta en valita. Pakastin täytyy kyyhkyistä ja kun käydään Liljan kanssa saattamassa tai hakemassa Eppua taksilta, saadaan rauhassa katsella kiviä ja perhosia. 

Tai sitä eläintä mikä milloinkin päättää karata mukaan. Tänään oli kissa, eilen vuohi ja maanantaina koira. Huomenna varmaan hanhiparvi. Hevosetkin osallistuu, niiden laitumen takimmainen laita on siinä "taksitolpalla".

Tää meidän kylänraitti on onneksi varsin rauhallinen, ei tämä saattojoukko aiheuta mitään liikennekaaosta vaikka vähän sekalainen seurakunta onkin. 

Voin taata ja vannoa etten nauti palaakaan näistä taksiretkistä sitten kun on pimeää, jäistä, märkää tai sataa jotain hyhmää. Yritän olla sitten vaan valittamatta siitä, koska mähän missasin koko viimetalven katkomalla koipeni.

enimmäkseen ei olla tehty mitään

 Luvattiin ukkosta ja kaatosadetta. Lahdessa tulvi, tässä jokunen kilometri sivuun, ei tulvinut. Täällä ei vaan kerta kaikkiaan sada, ei yhtään. Sateettomuus vaikuttaa huomattavan negatiivisesti sato-odotuksiin, luonne ei anna periksi törsätä hirveitä määriä juomavettä kasvimaiden kasteluun. On kuitenkin tärkeämpää että ihmisille ja eläimille riittää juomavettä kuin että tyhjäisin kaivon retiiseille. Ei tässä nyt varsinaisesti kyllä nälässä olla oltu, mutta kyllä silti harmittaa.

Olen ollut harvinaisen aikaansaamaton, syytän kuumuutta, en luontaista laiskuuttani. Vissiin tullut juotua liian vähän eikä ruokakaan oikein uppoa. Eläimetkin makaavat päivät kuin raadot savannilla, mua vaivaa vähän sama. Mehuja keiteltiin kun marjat kypsyivät. Kovin oli pieniä ja kuivakoita nekin. Parikymmentä litraa mehua tehtiin. Keittiössä oli 30 astetta kun aloiteltiin ja 34 kun lopetettiin. Aika tukalaa. Tulihan kuitenkin tehtyä. Omenatkin alkavat kypsymään, pari piirakkaa olen saanut aikaiseksi tehdä. Ilman tätä lorvia olisin jo niitäkin mehustanut, hillonnut ja kuivattanut talveksi.

Ratsastamassa olen käynyt jonkun kerran, tässä kotipihalla onneksi ei tarvitse näyttää tyylikkäältä, ei edes asialliselta, vaan hevosen selkään voi kavuta vaikka pyjamahousuissa. Mikon ylityöputki onneksi pitää huolen siitä ettei turhan usein tule kiusattua hevosparkoja.

Ollut kyllä kummallinen kesä. Linnutkin lakkoilevat, mokomat munivat älyttömän vähän, eikä yksikään ole hautonut koko kesänä. Ne mitä on tässä kesä kasvateltu pakastinta silmällä pitäen, kyllä sentään kasvavat. Hanhet etenkin yllätti, ihan järjetön kasvuvauhti


Nyt täytyisi ryhdistäytyä edes vähän, Liljalla on synttärit viikonloppuna. Täytynee siis siivota ja leipoa.