Risuja ja rankoja

Naapuri raivaa mettää, minä heti tuppasin haukkana kytikselle. Kaksi kuormaa hain ja huomenna jatkan. Tarttee ainakin vauvahenkilö saada livautettua miehen vastuulle, mönkijään ei taida saada kaukaloa kiinni.

Ajatuksena on risuaita ja jonkunlainen riukuaitaviritelmä. Tolppien nykertämisessä on jotain terapeuttista ja fiskarsin pikkukirves on vaan niin näppärä. 

Epullakin on työmaa. Voihan paju parkaa. 

Tupahommia

Myrskytuuli vaan jatkuu. Eilen illalla myrskysi niin että meinasi jo vähän jännittää. Pirtin katolle laskeutuva ikihonka on aina jotenkin työläs ja kallis episodi. Ainoat toistaiseksi havaitut menetykset ovat siis uudelleen muotoiltu tamppausteline ja kohti naapuria matkaava vesisaavi, se ei sinänsä ole menetetty, en vaan ole vielä jaksanut lompsia palauttamaan sitä omille maille.

Ulkoilua kun ei myrskytuulella viitsi pakollisia enempää harrastaa, on hyvä pysyä tupahommissa.

Keittiökokeilut jatkuu, tällä kertaa tutkimuskohteena on karjalanpiirakat. Ei niissä muuta tutkittavaa ole kuin riittävyys, yleensä teen viitisenkymmentä kerrallaan ja se määrä ei montaa päivää riitä. Harvemmin viitsii ainakaan auringonpaisteella enempää tehdä, tuo kyökki kun tuppaa lämpiämään ihan sietämättömäksi. 

No nyt kun toi ilma tuntuu vaihtuvan, tein tuplamäärän. 

Kotihommia

Viikonlopuksi luvattiin ennätyslämmintä, saatiin tuulta ja myrskyä. Mattoteline heitti voltin ankkatarhan aidan yli ja sähköt räpsyi. Piti korjata aitoja ja siivoilla pihaa. En viitsinyt. 

Sen sijaan jatkoin kokeiluja kyökissä. 

Yrttituorejuustoa. Laiskuuttani jätin maidon hakematta navetalta ja tyhmyyttäni käytin kaupan maitoa. Seuraavalla kerralla en toivottavasti ole tyhmä enkä laiska vaan käytän oikeeta maitoa joka juoksettuu (toivottavasti) niinkuin asiaan kuuluu. 

No tästä kokeilusta ei jäänyt historian kirjoihin erityisemmin kerrottavaa. 

Lopputulos löysähkö ja massaa tuli hirmusen vähän. 

Makkaraosastolla kokeilua jatkoin ankkamakkaralla. Mausteena persiljaa, punkkua, savustettua paprikaa, pippuria jne. Rasvan osuus oli nyt aika kivasti kohillaan ja maku hyvä. 

Ennen kattillaa. 

Kattilan jälkeen. 

Piti vielä uhmata myrskytuulta ja kokeilla savustaa noita. Hyviä olivat savustettuinakin. Ihme ettei siinä savustimen kanssa turatessa palanut mitään. Ajattelin seuraavaksi kokeilla kalkkunan savustusta, nätimmällä kelillä tosin. 

Oli taas ruokavieraitakin niin tein salaatin ja makkaroiden kaveriksi maustevoipatonkeja. 

Tiput kasvaa hurjasti ja noita vanhimpia pitäisi jo siirtää seuraavalle pysäkille. Taloon jäävät tuleviin laumoihinsa ja myytävät myydä pois. 

Araucakana ja kukko. Kanasta tosin näkyy vaan nokka ja heltta. 

Kohta pitäisi koneestakin tulla lisää tipuja. 

Aina keväällä tuntuu että me hukutaan näihin tipuihin. 

Kalkkunan tipuja ja karkkia

Pitkästä aikaa hankittiin ostotipuja, kalkkunan sellaisia. Nämä on vaan niin pikkuisia että täytyy kevään aikana jostain  löytää ihan aikuinenkin kukko astumishommiin. 

Onhan ne suloisia, vaikea uskoa että millaisia kuvatuksia noistakin kasvaa. Kalkkunahan ei varsinaisesti ole mikään kaunis eläin. 

Tiput ruokatunnilla. Ne saavat tipurehun ja kalkin lisäksi salaattia, kurkkua, porkkanaa, omenaa ja muuta herkkua. Kalkkia on tarjolla sekä teollista että itse kuivatuista munankuorista valmistettua jauhetta. Mä vähän vastustan teollisen syöttämistä elukoille mutta me ei syödä tarpeeksi munia että saisi koko laumalle tarpeeksi kalkkia. 

Eilen kokeilin tehdä karkkeja. Sellaisia pehmeitä toffeetyyppisiä piparminttunökkäreitä.  Tuli hyviä, joskin karseen värisiä kun oli inasen hankala hahmottaa värin määrää. Isoin työ oli käärimisessä. Täytyy lisätä linkki ohjeeseen kunhan jaksan avata koneen, puhelimella en vieläkään osaa. 

On kyllä järkyn värisiä. Seuraavaksi meinasin testata sitruunatoffeeta. 

Pihahommia

Aurinko ajaa ihmisen urotekoihin. Yläpihan ollessa jo sulana ajattelin kärrätä palanutta hepanlantaa kasvilootien täytteeksi. En siinä tohkeissani älynnyt että kottikärryjen työntäminen peilijäistä ylämäkeä ei ole kivaa, edes auringonpaisteessa. En kehdannu jättää keskenkään kun kerran aloitin. Kolme lootaa täytin. 

Kokeiluna ajattelin askarrella erillisen osastonsa yrteille. Olen niitä aikaisemmin kasvatellut vähän siellä sun täällä rakosissa mutta nyt jos paneutuisi ihan oikeasti niiden kasvatukseen niin satokin varmaan runsastuisi. 

Tähän se yrttimaa tulee. Löysin autonrenkaita, raahasin ne tohon suunnitelmana kasvatella niissäkin. Multaa pesuvatiin, siemenet perään ja toive siitä että musta kumi lämmittäisi kesän koleudessa. Täytyy vielä joku aidanne (onko se sana? Siis sellainen matala aita) askarrella niille tuulensuojaksi. 

Iltapuhteina laitoin vielä viimeiset (ehkä) tomaatit itämään. Lajeina venäläinen pihvitomaatti, tamina (näin tulkitsin kyrillisiä), marmande, moneymaker ja supersweet. Aikaisemmin laitoin jo mustia venäläisiä, jotain toisia venäläisiä ja gardener's daylightia. 

Paprikoita laitoin kanssa vähän lisää kun tuli paniikki jos vaikka neljä on liian vähän. Ihan kun ne ehtisivät kuitenkaan kypsyä. 

Alkaa olemaan jo lupaava soppa koossa. Eihän niitä esikasvatusta vaativia ole sitten enää kuin kaalit, kurkut ja kurpitsat. Ja niitä on paljon, plus ne mitkä nyt unohdin. 

Jänö pataan ja jämät patonkiin

Ei sentään jänön jämät päätyneet patonkiin vaan juuston ja valkosipulin. Jänöstä tein bolognesea, melko yrttistä sellaista. Osa lihoista oli jauhelihana ja fileet paloiteltuina. Kokeilumielessä lykkäsin lihat vakuumiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi. Marinadiin laitoin punkkua, oliiviöljyä, pippuria, timjamia ja ehkä rosmariinia. 

Kuvattuna taas kerran erittäin esteettinen huttu. 

Liikaa tavaraa samaan aikaan padassa, en jaksanut välittää. 

Tämä ei ole koiran yrjö vaan äskeiset roippeet uitettuna tomaattimurskaan ja punkkuun. 

Useamman tunnin hauduttelin. 

Jääkaapista huuteli juustonjämä ja jänöä tehdessä tuli murskattua vähän ylimääräistä valkosipulia. Ajatuksena oli maalaispatonki, tein esitaikinan ja hukkasin ajatuksen ja ohjeen. Jätin taas tilaa luovuudelle ja sovelsin loput. Valkosipulista tein maustevoin mihin piti tuleman myös persiljaa, no ei tullut kun kissa oli syönyt lehdet ja purkista törötti enää surkeat raaskut pystyssä. Tuli juusto-valkosipulimaustevoi täyte. 

Ennen viimeistä kohotusta. 

Sitten ei muuta kun pasta kiehumaan. Meinasin tehdä tuorepastaa mutta lopetin meinaamisen kun homma alkoi luisua kaaoksen puolelle. Hyvää oli ilmankin. 

Tarjoili taas eläimetkin lisämaustetta soppaan. Kalkkunakukko IlkkaLipsanen satutti varpaansa (onko kalkkunalla varpaat?) no iltapuhteina askarreltiin sille lasta kertislusikasta. 

Hevosen pinteli ja teippi lisää ammattimaista vaikutelmaa. 

Muovailuvahaa.

Sunnuntaina jäi Paavoponilla pieru poikittain. Siihen vaivaan tarjoillaan ensiapuna kävelyä, tietysti kun poni vikaantuu, se tapahtuu aina myöhään illalla. Lopputuloksena kävelytin Paavoa sitten kentällä kun se oli ainoa valaistu paikka. 

Siitä kun ei sanottavasti apua ollut, päätin ilahduttaa armasta puolisoani. Tarvitsin siis trailerin, kaikkien riemuksi se oli just siirretty ahtaan parkkipaikan peränurkkaan.. Autojen taakse, jäälle ja mitä näitä nyt on. Kiva että mönkijässä oli ketjut. 

Puolen yötä kiusasin ponia lastaamalla sitä kärryyn. Se onneksi auttoi ja poni ehjäytyi. Jopa niin hyvin että aamulla se karkasi pellolle riehumaan. 

Yöunet siinä jäi vähän vähiin ja silloinhan on just parasta aloittaa joku epämääräinen ja sotkuinen kokeilu. 

Eppu on pyydellyt (eli jankuttanut ärsyttävästi ja loputtomasti) tekemään muovailuvahaa. Meillä on käytetty muovailuvahan korvikkeena leipomisesta jääneitä taikinan jämiä enkä edes tiennyt että saako itse tehtyä mitään edes etäisesti muovailuvahaa muistuttavaa sotkua. 

Tartuin googlen ensimmäiseen osumaan. Vaikutti epäilyttävän helpolta. Vettä (5dl), suolaa (2dl), vehnäjauhoa (4-5dl), ruokaöljyä (3rkl)  ja elintarvikeväriä.  Kiehuvaan veteen lisätään suola, kun se on liuennut, lisätään loput, sekoitetaan ja annetaan jäähtyä. 

Pääsi yllättämään. 

Sehän toimi. 

Makkaratehdas

Törmäsin mummon vanhaan lihamyllyyn ja siitä se idea sitten taas lähti. Eihän makkaran tekeminen varmaankaan vaikeeta ole.. Ei se kyllä ollutkaan, isoin homma oli suolen hankinta. Urpona juoksin pitkin turuja ja toreja kyselemässä. Parhaan vastauksen tarjoili jättimarketin jättilihatiskin myyjä, matami purskahti nauruun ja kysyi että mitä ihmettä sian suolista tehdään. Kehoitin kysymään pomoltaan.

Suoli löytyikin ihan naapurista, Liha Merosen omasta myymälästä. Hyviä vinkkejä tuli kaupan päälle. Ihan mieletön paikka. 

Ankaran googletuksen jälkeen tavoitteeksi muotoutui mustamakkara ja riistamakkara. 

Mustamakkara on edullinen harjoittelukappale ja aivan törkeän hyvää. 

Riistamakkara ei ole edullinen harjoittelumakkara jos emmeet hakee kaupasta mutta meillä on pakkasessa vielä sen verran lintuja että lähdettiin lähestymään aihetta jauhamalla silavan sekaan allia ja haapanaa. Jatkeeksi tavallista sika-nautaa. 

Rujon näköistä touhua tuo silavan jauhaminen.. 

Riistamakkaran nesteenä käytin viikolla syödyn hanhipadan lientä (perus juures-punkku-pekoni pohjainen keitos) ja silavaa laitettiin vähän turhan ujosti massaan. Ei se kuivaa ollut, mutta ehkä vähän turhan lihaisa jauhokyrsään tottuneelle. Täytyy jatkaa testejä. Hyvää oli kyllä. 

Meillä ei turhaan hifistelty vehkeillä (tyhmiä kun oltiin), askarreltiin ammattimainen massanpursotusvälineistö siideripullosta ja pursotinpussista. Oli hivenen työstämistä survoa paksuhkoa massaa sellaisen kyhäelmän läpi suoleen. Verimakkaraan se toimi ihan loistavasti. 

Mustamakkara oli helppo. Googlen tarjoamat reseptit oli kaikki liki samoja. Tein niin kuin käskettiin ja homma onnistui. Lopputulos maistui siltä miltä pitikin. Joskin kyseinen pökäle oli historian epäesteettisin kuvattava. 

Naminami. 

On se nätti. Voihan yrjö sentään. 

Vaikka meillä lapset ovat tottuneet syömään itse kasvatettuja eläimiä ja ovat nähneet verta ja suolenpätkiä, olin ihan sata varma siitä ettei ne suostu näitä syömään nähtyään sen viehättävän performanssin kun äiti lotraa verellä ja tunkee massaa suoleen. Olin väärässä, yllättäen nämä tekeleet upposivat niin hyvin että jatkan kokeiluja. Pursotusvälineistön kehittely ihan ekana. Materiaali, eli silava ja suoli on todella halpaa. Lihapuolta varioin sen mukaan mitä tarjolla (eli pakkasessa tai teurastusvuorossa) on, eli kalkkunaa, ankkaa, kania, fasaania tai sitten riistaa. 

Mustaamakkaraa teen tulevaisuudessakin ihan samalla ohjeella.  

Hiihtolomalla

Isoimmat lapset pääsivät mummille ja vaarille muutamaksi päiväksi. Ollaan Liljan kanssa lomailtu kotona, on muutes melkosen rauhallista.. Ja hämmentävää siivota, normaalisti siisteys säilyy sekunnin. En ole tajunnutkaan että millasen sotkun nämä saavat aikaan. Nyt Eppu on toista kertaa mummolassa, ekaa kertaa se oli viime kesänä kun Lilja syntyi, eli en ole aikaisemmin päässyt tekemään tämmöistä vertailevaa tutkimusta näiden nappuloiden aiheuttamasta kaaoksesta. 

Oli täällä ennen lomalle lähtöä hetkellinen lumikaaoskin. Jouduttiin kolahommiin. 

Eppua ei huvittanut kolata. 

Koiratkin keskittyi enemmän lepäilyyn. 

Lilja sai kurkkua. 

Ja pyykkikone lakkoili hetken. Meinasin jo säikähtää. Mikko onneksi sai elvytettyä sen. Yhet pyykit ehdin pestä käsin ja onhan se ihan sieltä ja syvältä. 

Ajattelin hankkia pulsaattorin tuon romun tilalle. Idea ei toistaiseksi ole saanut kannatusta..