Tipuja pukkaa

Kana heittäytyi toimeliaaksi ja päätti tekaista samalla vaivalla 17 tipua. Onhan vilskettä.

Hevosia on taas tallissa kolme, kun yksi lähti takaisin helsinkiin, salaa haaveilen kahdesta hevosesta. Työtä kun tuossa yhdessä virkaheitossa piisaa enemmän kuin noissa kahdessa muussa yhteensä..että voikin olla hevosella sietämättömät tallitavat. Kehtaavat vielä väittää että tammat olisi siistejä. Ei ole, mun talliin ei enää tule suomenhevosta, saati tammaa. Tulevaisuudessa pelkkiä idänihmeitä kiitos mulle. Niin ja yksi eurojackpotti kans mulle! maneesi olis nimittäin kiva.

Huomasin taas syksyn tullen lievän remontointi-innostuksen heräävään, alakerran ylimääräinen huone olis just täydellinen kirjasto. Vessasta voisi poistaa sen vahvan silja serenade-vaikutelman ja kylppäri olis kiva uusia. Taas kaivataan sitä jackpottia.

Nyt tarttis mennä keksimään jotain päiväruokaa, piti syödä kanaa tänään mutta kiireessä päivällinen unohtui eloon. Huomenna sitten kanaa.

aika rientää

Eikö niin sanota et aikarientää kun on kivaa? mulla oli ajatus kirjottaa aktiivisesti asioita, reseptejä ja muita muistamisen arvoisia juttuja että itse muistaisin että mitä tapahtuu. Aika vaan menee niin lujaa että tahtoo unohtua.

No ei siinä.. Syksy on taas, tervetuloa kaurismäkeläinen melankolia ja torpan lämmityskulut. tervetuloa heinien rahtaaminen, hevosten loimittaminen, jäätynyt kenttä ja pimeys. hurraa! mikäs sen hauskempaa. Koululaisella on syysloma, viikko isollakirkolla tekee ihmeitä ja saa taas maalaiselämän masentamaan entistä enemmän, täällä kun ei ole katuvaloja, kauppoja eikä juurikaan kavereita tarjolla (tai on niitä kavereita mutta se tarkottaa kuskaamista mulle). Itsellänikin näin syksyisin tuppaa vilahtamaan mieleen että jos kuitenkin muualla olisi mukavampaa asua? mitä hittoa täällä pimeässä, kylmässä ja kalliissa suomessa kökkimään? ajattelin kökkiä täällä just niin kauan että PikkuJäbä vähän kasvaa, ei houkuta ajatus ulkomaille muutosta ihan noin pienen kanssa.

Miehen kanssa heitettiin yhden yön vanajanlinnan reissu, ihan parhautta. Hämeenlinna on kiva ja kaunis kaupunki. Parasta on kun saa syödä ruuan lämpimänä, kahvin kuumana ja tehdä ne molemmat istuen paikallaan. Ei me Hämpässä mitään ihmeitä ehditty tekemään, museoita kierrettiin ja käytiin muuten vaan kävelemässä. Ehdottomasti kyllä mennään uudestaan vanajanlinnaan.

Eläinosastolla on taas tapahtunut joitain muutoksia, lapset ovat saaneet pikkuponin (PikkuJäbä etenkin rakastaa ratsastusta, ainoa paikka missä se pysyy paikallaan on hevosen selkä), paavo lähtee viikon päästä takaisin helsinkiin, ilona pitäisi kuskata klinikalle että voi tehdä päätöksiä sen tulevaisuudesta (ei kyllä näytä kauhean lupaavalta..) ja lampaat ovat palanneet kesätöistä uuteen pihattoonsa. Linnut on innostuneet hautomaan ihan hulluina. Kalkkunoilla on hirveet kasat munia allaan, samoin yhdellä aralla.. kamalaa jos niistä nyt kuoriutuu laumallinen tipuja, mihinhän nekin saadaan kaikki mahtumaan?

Niitä ruokajuttuja pitäisi kyllä ehtiä kirjottelemaan, oon kyllä tusannut yhtä sun toista, briossihodareita, leipiä, riistaa ja kanaa ja ja ja.. täytyy kirjottaa reseptejä ylös niin muistais tehdä toistekin.

Kuvia en tähän laita, en vaan osaa käyttää uutta konetta (vanha muinaisjäänne tuhoutui kahvionnettomuudessa ja jouduttiin hankkimaan uusi masiina)

PikkuJäbä 2vee.

Kyllähän se aika rientää, iltatähti, babyboy, PikkuJäbä, prinssitukkainen poika täytti tänään 2vuotta. Vastahan se syntyi.

Kyllä tässä kylmähermoisempikin äiteehenkilö ikäkriisiä kokee kun iltatähti kohta jo armeeniaankin lähtee ja voi voi ja mites tästä nyt selvitään. Oikeasti mä odotan innolla että tuo ikääntyis vielä parilla vuodella, vois sitten vaikka harkita pihahommiakin tekevänsä, joskin silloin saa ottaa jo viikatteen käteensä että pääsee edes kasvihuoneeseen. Uskomatonta kyllä, tuo pahasti laiminlyöty, hyvin puutteellisesti kitketty ja varsin pelkistetyllä kasvivalikoimalla varustettu kasvihuone antaa satoa!

Pihallakin pensaat tursuilee marjaa ja puut on piukallaan omenoista, marjat hoitaa PikkuJäbä, se rakastaa marjoja, etenkin karviaisia ja karhunvattuja. Se jaksaa kökkiä pitkiäkin aikoja vaan nyppimässä marjoja suuhunsa.

Sunnuntaina tarttis tottakai PikkuJäbälle juhlat järjestää, ei siinä, leipominen on tosi kivaa ja siivous ei niin kivaa mutta kai siitäkin selviää. Hommahan sai sitten ihan uuden käänteen kun mies poistui pohjoseen toteuttamaan metsästäjä-keräilijä-viettiään, se saapuu vasta lauantaina vissiin illemmalla eli yöhommiksi menee mulla juhlien järjestely.. pläääh.

Ettei elämä tylsäksi kävisi näiden jo olemassa olevien eläinten, lasten ja hommien ja juttujen kanssa, lisää eläinlapsia pukkaa.. ensin oli munia.

ja sitten tuli tipuja..

Tämä tipu ja sen kolme sisarusta on kanan oman haudonta-urakan tulosta.

Koneessakin on munia joiden pitäisi ihan lähipäivinä kuoriutua. Onneksi se hautomakone on vessassa, tulee munia käänneltyä sielä käydessa, muuten ihan varmasti unohtuis.

Kalkkuna Armikin hautoo, taitaa vaan Dannyllä ola ruuti vielä märkää ja Armi hautoo hedelmöittymättömiä munia..

Oikoluku on turhaa, jätän tilaa luovuudelle niinkuin tähänkin asti ja myös tulevaisuudessa.

aluevaltauksia

Niistä venäjän lisä-aineettomista jogurteista kiukustuneena päätin rempaista. Valio meni samalla rempaisulla boikottiin tässä torpassa.. vai suomalaiset haluaa lisä-aineilla kyllästettyä roskaa?! selvä, pitäkää tunkkinne. Täti kuukkeloi ja tutustui jogurtin valmistamisen saloihin. Sehän oli helppoa kuin mikä, maitoa lämmittäen, jogurtinsiemen (käytin ekaan settiin bulgarian jogurttia, seuraavaan otin siemenen edellisestä erästä ennen maustamista) ja vähän maitojauhetta. Kuutisentuntia aikaa ja avot! hyvää tuli ja ostojogurtit on toistaiseksi historiaa.

Ainoa miinus tässä hommassa oli se että jogurtin tarvii tekeytyä noin 45 asteessa, saavutin tavoitelämpötilan uunin valolla. Pikkujäbä suoritti kevyen keittiökokeen ja väänsi nupin kaakkoon. Ei tullu jogurttia 300 asteen lämmössä. Mutta jos ton Pikkujäbän saa pidettyä pois kyökistä niin homma on ihan iisiä.

Vessan nurkassa on seuraava koe, nimittäin haudontakone pinkeenä munia. Kalkkunat on vielä niin pieniä ettei munat hedelmöittyneet, palataan keväällä asiaan. Kone on nyt täytetty arojen munilla, on siellä pari teharinkin munaa mukana. Toivottavasti onnistuu kun muutama tipunen on jo varattuna. Voisi muutaman kanan pitää itselläkin. Kukkoja on harvennettu muutamalla mutta pari pitäisi varmaan vielä laittaa syöntiin. Keittelin oikeen sellasta vanhanaikaista viillokkia yhdestä, hyvää oli sekin.

Nyt on näillä tiluksilla saatu omavaraisuuden astetta nostettua ihan kivasti kun kasvihuoneestakin saa syötävää ja munia edelleen tursuaa joka tuutista. Mulla ei ole varsinaisesti sellaista maailmanpelastus ideologiaa omavaraisuuden taustalla vaan ruuan puhtaus, tekee pahaa kaupassa katsoa kun kärryt lapotaan täyteen nugetteja ja mikropizzoja.. oikeasti kun miettii niin liian iso osa ruokakauppojen valikoimista on hirveetä skeidaa. Kaikessa on liikaa kaikkea.

pikku prinssi ja eläinlapset

Noniin, sade lakkasi ja ennustetut ukkosmyrskyt pysyi pois, jei!

Kasvihuoneessa kasvaa nätisti yrtit, kurkut, kesäkurpat ja pavut. Tomaattia en laittanut ollenkaan kun taimet joutuivat terrori-iskun uhreiksi. Ollaan sitten ilman.

Paavoponin talvehtiminen varmistui, se lähtee taas isolle kirkolle, loistava homma! Ei sitä talvella jaksa niin riehua ja sen liikutus luultavasti jäisi turhan epäsäännölliseksi. Mauno sen sijaan urheilee reippaasti ja ihokin on suunnilleen pysynyt ponissa kiinni. Ei huono, vuosi meni että löytyi sopivat suitset, loimet, vyö.. satula onneksi löytyi kivuttomasti.

Kanat munii niin että me hukutaan niihin, arat tekee sellasia sympaattisia minimunia, vaaleanvihreitä väriltään. Kalkkunat vois alkaa kans munimaan ja ihan parasta olis jos ne vielä hautoiskin, saatais pikkukalkkunoita joskus jopa myyntiin asti. Ehkä sitten joskus kaukana kaukana tulevaisuudessa.. Olishan se huikeeta edistystä jos tämä eläintarha joskus tuottaisi jotain, ei nämä koskaan tule voittoa tuottamaan euroakaan mutta jos joitain senttejä niiden omiin ruokakuluihin.. Mistä mieleeni tulikin tämä eläintenpidon se toinen puoli, ajattelin nimittäin kokeilla yrttikukkoa. Arakanoissa on liikaa kukkoja ja niitä pitäisi alkaa syömään, ajattelin parille onnekkaalle syöttää ankarasti yrttejä ja testata ko. ruokavalion vaikutuksia lihan makuun. Katsotaan.

Noita kalkkunoitahan ei ole kuin kolme, Danny ja kaksi Armia.

Kissalapset kasvaa ja villiintyy, alle kuukausi niin harmaa lähtee maailmalle, Musta Mervi jää meille. Tulin heikkona hetkenä luvanneeksi tytölle että se voi jäädä. Musta on hyvää vauhtia tulossa kissamummo.

Loppukevennyksenä prinssitukkainen poika isoissa saappaissa. Vielä on iskällä vähän isompi jalka kuin pojalla. PikkuJäbällä on niin huikeet kiharat että se on nykyään prinssitukkainen poika.

Edelleen

Edelleen sataa. Hevoset tekee töitä edelleen liian hajanaisesti. Paavo poni suorittaa aivan superisti, yli kaikkien mun odotusten. Toinen poni, kuningas mauno ensimmäinen on teiniponi rotsi levällään maailman katolla, se ei oikeen haluais suorittaa mitään, johtuu juurikin tosta hajanaisuudesta, sen täytyis tehdä päivittäin töitä niin motivaatio pysyisi parempana. Pikkujäbä sanoo sanoja, äiti, auto, kahvi ja päivi (päivi on meidän kissa), taitaa pikkujäbäkin vähän koetella rajojaan, pettymysten sietokyky on aivan nollassa, tahtoa ja yritystä löytyy kyllä senkin edestä. Käytiin kaverin kanssa kartottamassa lahden hevostarvikeliikkeiden alet, oli halpa reissu, pikkujäbä huolehti siitä ettei alelaareille jääty fiilistelemään. Biojäteastia on edelleen telakalla (eli mä olen päivisin autoton), ehjäämiseen tarvittava osa on jo tilattu mutta se varmaan tilattiin marsista kun kestää näin kauan.

Edelleen on liian kiire ja liian tehoton minä.

Edelleen ruoka odottaa tekijäänsä (istuin vaan ihan sekunniksi tähän koneelle kun pikkujäbä nukahti)

kauhiaa remuamista

Nimittäin tää mun elämä.. tai sitten ei, nää ihanat ilmat (melkeen pakkasta, vettä sataa tai räntää, tulee ja mitä näitä muita suomen kesään kuuluvia ilmiöitä nyt oli..) pitää huolen siitä ettei mitään kovin ihmeellistä tapahdu. Hevosten tarhat odottaa tekemistään, pohjat ja aidat pitäis uusia ja katokset tehdä. Kasvihuoneeseen sain kurkut, kesäkurpat, pavut, persiljat, tillit ja jonkun salaatin laitettua. Tomaatit kuoli jo alkumetreillä kun kissat löysi taimet, uudet tomaatit jäi laittamatta eikä mua edes harmita. Ne olis varmaan ollu huippusatoisia tässä kylmyydessä.

Silmäys ratsastuskentälle kertoi että kannattaa varustautua snorkkelilla ja räpylöillä suoritukseen. Juhannuksen isompi nappula vietti isovanhempien kanssa mökillä. Me saatiin hätäset kanat grillattua sateiden välissä. Juhannusrientoihin varustauduin toppahousuilla ja toppatakilla. Mun juhannusrientoni on siis ollut jo parina viime vuonna ratsastuskilpailut, jussina on hyviä hevosenhoitajia ihan mahdoton saada nakitettua vesisateeseen kisoihin, sillon jopa minä kelpaan estekisoihin hoitajaksi. En varsinaisesti ole mikään ihan unelmahoitaja, riittää kun katsoo tonne mun satulahuoneeseen ja toteaa varusteiden tilan.. olenkin jo muutaman vuoden kaipaillut reipasta hoitajaa mun hevosille ja varusteille. Ei löydy.

Pari kertaa on uskallettu poistua pikkujäbän kanssa kävellen pois pihasta, virhe, alkaa sataa kuin saavista joka kerta kun ollaan niin kaukana että kastutaan varmasti kotimatkalla.

Tässä kohtaa alkoi taas sataa eikä pikkujäbä ollut todellakaan kääntymässä kotiin.

Linnutkaan ei viihdy ulkona, arakakanat, tehokanat ja kalkkunat pääsevät vapaasti kulkemaan kanalasta omiin tarhoihinsa. Kalkkunat on ainoat jotka viitivät ulkoilla näillä keleillä, ne nyt viittii ulkoilla muuallakin kun vaan tarhassaan, miehen mielestä ne on varsin viehättäviä otuksia ja niitä on kivaa pitää pihalla vapaana. Kalkkunan kakkanen terassi on aina kiva kesäviettopaikka.. siis jos sattuu käymään niin että terdellä voi olla kastumatta. Olen alkanut markkinoida miehelle ajatusta valokatteesta terden päälle.

 Danny ja Armi

Näillä mennään

Isommalla alkoi kesäloma ja pikkujäbällä vauhti vaan kiihtyy. Kissalapset kasvaa ja valloittaa maailmaa, harmaa pentu löysi uuden kodin (kuva facebookiin toimii aina!) ja musta pentu taitaa jäädä taloon, nimekseen se sai mervi tapola. Mulla päivät venyy entisestään, eilen tulin ratsastamasta 23.30. Nyt on sentään ponit liikkuneet tehokkaasti ja säännöllisesti. Homma alkaa kyllä vähän helpottamaan nyt kun kesä tulee, hevoset on olleet joitain öitä ulkona, linnut pääsee vapaasti ulos ja sisään, lampaat on keritty ja odottaa laitumelle vientiä.. eiköhän se tästä. Taitaa olla jopa niin että kaikki eläimet on ihan terveitäkin. Alma koira suree paavoa, se on ihan allapäin ja eroahdistustaan pari päivää kuseksi lattialle. Alma ja Paavo on siis samasta pentueesta ja ne oli aina yhdessä. Kai sekin tokeentuu siitä.

 Eilen pikkujäbä pääsi taas ottamaan tuntumaa hevosiin, se yritti rytkyttää paavoa liikkeelle rivakkaan keinuhevostyyliin, ei paavo lähtenyt. Maailman kiltein ja kultaisin poni.

 Hevoshommien lisäksi pikkujäbä osallistuu aktiivisesti kaikkiin muihinkin askareisiin, vähän liiankin aktiivisesti. Pikkujäbän mielestä jauhojen lisääminen taikinaan (ja pöydälle, lattialle ja mun päälle) on sen duuni. Siinä ei paljon grammoja mittailla eikä elintarvikehygieniasta stressata..

Elintarvikkeista tulikin mieleeni.. kalkkunat kasvaa ihan tolkutonta kyytiä, ne on muuten ihan hyvää ryhmää paitsi danny ei oikeen osaa suhtautua pikkujäbään. Pikkujäbä kun ilmestyy tarhalle niin danny sanoo puff ja menee tollaseksi palloksi. Ihan kiltti se kyllä on. On ne tossa pihalla ollut ihan irtikin ilman mitään selkkauksia.

Kissalapset

Ritu karkasi reissuun ja tuliaisina saatiin kaksi pentua, pilli ja pulla.

Pennut syntyi 8.5 eli alkaa mittarissa olla pariviikkoa ikää. Melko söpöjä ovat.

suuri suru

Äitienpäivä 2014 jää mieleen valtavan surullisena, koirista kaikkein parhain jouduttiin lopettamaan. Suolitukos vei pienen Paavon. Mitään ei enempää voitu vanhan koiran hyväksi tehdä. Suru on suuri ja jatkuu varmasti pitkään.

Paavo oli hyvin erikoinen tyyppi jo ihan pienenä. Se oli ihan ensimmäinen mun kasvattama koira, pentueensa ensimmäinen. Ilmeisesti sille oli tullut synnytyksessä hapenpuute tai vastaava koska se oli lievästi kehitysvammainen, koskaan se ei oppinut yhtään käskyä, koskaan se ei käyttäytynyt palaakaan terrierimäisesti mutta minua se rakasti, suurella sydämellä. Yksitoista vuotta Paavo kulki mun perässä, se tuli vessaan, saunaan, sohvalle.. kaikkialle. Se siirtyi huoneesta toiseen mun mukana eikä se jättänyt mua hetkeksikään silmistään jollei ollut aivan pakko. Yöt se nukkui pää mun tyynyllä. On aika orpo olo ilman sitä, ihan kun raaja puuttuisi.

Mulla on aivan hirvittävä ikävä parasta ystävääni.

Kriisin hallintaa

Tai sitten rämpimistä kriisistä seuraavaan. Ristus soikoon tätä meininkiä täällä meidän onnelassa. Koira sairastaa edelleen, lieneeköhän henki karkaamassa.. todella toivon ettei. Koira parka on ihan siipi maassa eikä ruoka tahdo pysyä sisällä. Makkarista on tullut sairastupa, siellä on sisätautien osasto tolle koiralle ja synnyttäneiden vuodeosasto kissalle. Ritukissa otti ja väänsi vanhoilla päivillään karkureissun päätteeksi kaksi pentua. Ihan kiva, eiköhän niillekin jostain hyvä koti löydy.

Kanalassa on jalaton kana, yksi aroista ei meinaa pysyä tolpillaan. Tuppaa tulemaan aina nää sairastapaukset sillai porukalla. Yöunet jää vähän vähiin ja hevosten liikutus on masentavan epäsäännöllistä. Eilen tosiaan heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen siihen että koira oksentaa, meni vartin verran ja kissa alkoi synnyttää, siitä hetki ja pikkujäbä heräsi meteliin.. Isompi kouluun ja kriisiä hallintaan, puoliltapäivin sain pikkujäbän nukkumaan, kaikki sairaat eläimet haltuun ja terveet ruokittua ja vastoin kaikkia kertoimia sain itsekkin vedettyä parin tunnin unet. Päikkärit teki onneks musta paljon paremman ihmisen. Lisää sairastavien eläinten hoitoa, nostin eilisen ruuan hellalle lämpiämään, havahduin kun alkoi haista vähän palaneelle. Mies tuli kotiin, pikaisesti syötiin ja tilkka kahvia torveen. Ratsastustunnin pitoon vesisateeseen. Sieltä kotiin, karsinoiden siivous, hevoset sisään syömään ja läpimärät loimet kuivumaan, lampaiden, kanojen, kanien ja koirien ruokkimista. pikainen vilkaisu kelloon.. 21.30, mun olisi pitänyt ratsastaa ponit, en vaan mitenkään pystynyt edes ajattelemaan että kykenisin viettämään vielä parituntia vesisateessa aivan umpiväsyneenä. Ponit jäi talliin ja mä lähdin saunaan aivan raatona. Tänään täytyy jaksaa, muuten omatunto alkaa soimaamaan.

Meinaa tunnit loppua mun vuorokaudesta..

Kaikkee hommaa ja juttua on niin ettei tällänen vanha raasku kerkee perässä. Aamusta iltaan tai melkeen yöhön, eilen viimeisen ponin kanssa pääsin talliin takaisin lähemmäs yhtätoista. Aamulla ylös ennen seiskaa. Pikkujäbä ei malttaisi nukkua päikkäreitä, eikä malttaisi mitään muutakaan, siksi siis multa jää suurin osa hommista iltaan ja yöhön tai sitten tyystin tekemättä. Usein on myös niin että se kolmen vartin päikkärihetki on se päivän ainoo stoppi ja sillon oon jo niin totaalisen loppu että vaan istun. Miten ihmeessä tollanen alle 2vee nappula jaksaa olla liikkeessä aivan tauotta?

Mies kävi kameran kanssa pyörähtämässä kentällä eilen just ennen kun valo loppui. Paavo on siis kotiutunut ja se tarkoittaa myös yhtä liikutettavaa lisää. Onneks kohta on kesä, valoisassa ja lämpimässä jaksaa paremmin ratsastella yömyöhään. Vielä kun sais ton mun istunnan jotenkin tolkulliseksi, nyt näyttää aika pahalta.

Lomailua

Varhaiskeski-ikäiset mökkilomalla. Keskiviikosta sunnuntaihin saatiin jallitettua mun vanhemmat tänne hoivaamaan nappuloita ja karjaa. Karattiin itse tylsästi mökille, suunnitelmissa saunoa, lukea, maata ja vähän löysästi kävellä. Kun kerran päästiin ilman nääpiöitä maailmalle ja vappukin oli niin pitihän sitä simaakin ottaa, aikuiset juo viiniä, päätin opetella senkin jalon taidon. Rehvakkaasti alkosta koko tonkallinen valkkaria, meillä on nyt jääkaapissa pänikkä mistä on juotu pari desiä, ei ollu mun juttu.

Päästiin tutustumaan paikalliseen eläinlääkäripäivystykseen koiran kanssa. Teinikoira Robin puri Paavoa niin että veri tirskui ja rustot paukkui (terrierit...huaah), reikä poskeen ja kaulan alle, ei se alkuun näyttänyt niin pahalta mutta tottakai se tulehtui ja sitä sitten käytiin tyhjennyttämässä ja antibiootit hakemassa.

Sitten piti taas lähteä kylille kun kerran ilman niitä lapsia oltiin, Vehoniemen automuseoon tampereelle siis. Kiva reissu, vanhoja hienoja autoja, upeet maisemat ja kesän eka kökkömakee jäätelötuutti. Harmi vaan että aina kun me ollaan liikenteessä niin tulee jotain draamaa, nyt sitten kilsa ennen mökin pihaa päättää biojäteastia ottaa loparit. Siinä on vika joka jo kerran korjattiin ja osa jonka uusiminen maksaa biljoonan. Mies onneksi sai sen ehjättyä, meinas melkeen jännittää toi kotimatka.

Pikkujäbä teki lähtemättömän vaikutuksen mun vanhempiin, mä luulen että niillä meni useampi päivä toipuessa. Sinnikkäinkin lapsenviihdyttäjä yleensä hyytyy siinä vaiheessa kun pikkujäbä vasta saa isompaa vaihdetta silmään. Sen kanssa kun on viettänyt tiivistä laatuaikaa joitain päiviä niin alkaa haaveilla sellaisista asioista kuin vaikka kahvikupillisen nauttiminen paikallaan istuen.

 Mä join mökillä tosi monta kuppia kahvia, lämpimänä ja kirjaa lukien, nousematta kertaakaan pelastamaan ketään rotkon reunalta. Ihan parasta!

Parasta on myös savusauna, siellä me istuttiin tunteja. Joutsenet piti aivan jumalatonta metakkaa järvellä, muuta ääntä ei sitten ollutkaan.

Luultavasti me ei ihan lähitulevaisuudessa tästä lomailemaan päästä, mutta sitten kun päästään niin mä tahdon mökille tekemään ei mitään. Olen tuhat kertaa parempi ihminen kun saan välillä vetää vähän happea ja olla vaan.

On se sellanen pikku puuhastelija.

Mutta kuinka väsynyt ja keski-ikäinen musta onkaan tullut kun luksusloma tarkottaa sitä että saa vaan olla ja hengitellä.

pikkujäbä ratsailla

tälläistä meille. Pikkujäbä tykkää istua ponien kyydissä. täytyy ostaa sille kypärä.

Kun mitään ei taaskaan tapahdu

Tai oikeastaan tapahtuu ja ihan koko ajan, mutta ihan samaa tapahtuu kuin eilenkin. Päivät seuraa toisiaan tietyllä kaavalla. Aamulla ylös muutama minuutti liian myöhään, hevoset ulos, isompi kouluun ja pikkujäbälle aamupalaa. Saavillinen kahvia torveen, uutiset ja fb rauhattoman pikkujäbän perässä juosten (olis ihan mahtavaa juoda koko kupillinen kahvia istualtaan ja rauhassa). Tiskikonetta, pyykkikonetta ja joku taikina tulille, ulkoilua ja eläinten hoitoa. Eikä mitään sellaista seesteistä "ruokitaas tässä heppoja ja lampaita ja aurinko paistaa"-settejä, vaan yritys saada asiat hoidettua ilman henkilö- ja materiaalivahinkoja rimpuilevan pikkujäbän kanssa, pikkujäbä valloittaa maailmaa valtavalla vauhdilla eikä se todellakaan pysy paikallaan sekuntia kauempaa. Pikkujäbä osaa avata lapsiportit, poistaa kaukosäätimistä paristot ja kiivetä kattoon.

Isompi tulee koulusta, pikkujäbä vetää päikkärit, läksyjä ja ruokaa.. sitä samaa settiä. Mies tulee duunista, syödään ja juodaan kahvia. Mä karkaan tallille, lapan kakkaa ja ratsastan. Tulen takasin sisään yleensä vasta kun nappulat nukkuu, paitsi saunapäivinä. Sitten suihkua, sohvaa ja hetki telkkaria. Homma selvä ja sama uudestaan seuraavana päivänä. Tosi hohdokasta verkkari-ratsastushousu elämää.

Olisi huikeeta päästä käymään ulkona, liilaa luomiin ja hametta päälle, hyvää ruokaa ja hauskoja bileitä. Ehkä jokupäivä onnistaa. Nyt sentään saatiin mun vanhemmat puhuttua tänne muutamaksi päiväksi vappuna, ei me mitään hohdokasta suunniteltu vaan karataan miehen kanssa mökille nukkumaan, savusaunomaan ja vaan lorvimaan. Ilman lapsia, eläimiä ja aikatauluja. Odotan sitä! Elämä on just hyvää näin mutta kyllä kerran vuodessa on pakko päästä vetämään henkeä.

Kouluratsastusmakkara

Aika turskissa kunnossa tuo poni edelleen..

uskomatonta sosiaalipornoa.

Toivottavasti mun uudet ihan törkeet muovikynnet (siis geelisellaiset) timangeilla häikäisee niin ettei kukaan kauhistele mun silmäpusseja.

Onnistuin hankkimaan silmäpussit eksyttyäni illalla aivan jäätävän sosiaalipornon pariin, iso virhe. Selasin sängyssä nettiä ja päädyin lapsiaiheiselle keskustelufoorumille (ilmeisesti moderoimattomalle sellaiselle?), siis mitä helvettiä?! 90 jotain sivua yhden bloggarin herjaamista. Multa karkas ulapalle muutakin kuin airot, mua alkoi suorastaan karmimaan ajatuskin siitä että ne kaikki kirjoittajat on ilmeisesti ihan irrallaan tuolla kaiken kansan keskellä. Hui saamari. Mun oli myös pakko sitten samoilla silmillä tutustua myös tähän kyseiseen bloggariin, apua.. miten kukaan nuori nainen pystyykään tekemään kaiken väärin? matkustaa vääriin maihin, tukkakin on väärin ja väärän värinen, vaatteet ne vasta olikin väärät, käsilaukuista ja kaikesta muusta puhumattakaan. Olin siis aivan varma että ko. bloggaaja on joku maailmanlopun suohirviö ja kaikessa mauttomuudessaan jotain suorastaan käsittämättömän brutaalia. Ei ollut, vaan oli ihan kaikkea muuta. Tästä sitten tulin siihen tulokseen että nuo keskustelufoorumilla kokoontuvat hyeenat on sitä mieltä että nuoren naisen täytyy pukeutua kirpparivaatteisiin (kulutushysteriaa ja mauttomia rättejä kaikki muut), koruja ei saa olla, eikä kelloja, etenkään merkkikelloja (so last season ja lutkamaista). Pahinta on käsilaukut, etenkin kestävät, laadukkaat ja merkkisellaiset. Että minähän olen ihan tosi trendikäs näissä kulahtaneissa himaverkkareissa, vielä kun vaihdan käsilaukun siwan muovikassiin niin kaikki on ihanasti!

Onkohan ne mielenterveyspalvelut ajettu jo liian alas vai mitä ihmisille on tapahtunut? Ihan oikeasti veti todella hiljaseksi toi keskustelufoorumi, miten ne voi nauttia noin paljon toisen ihmisen haukkumisesta, kammottavaa.

Nyt lisää tätä. Alkaakohan olemaan aika laittaa kuppi pesuun?

kuka avasi hanat?

Nimittäin mun kärsästä ja sitten myös taivaalta. Ihan puun takaa tuli tämä tilanne. En tietenkään ollut varautunut siihen että flunssa tarttuisi noilta lapsilta muhun, enkä tietenkään ollut varautunut siihenkään että suomessa yleensä kahta aurinkoista päivää seuraa vähintään kuukauden kylmyys, kaatosade ja myrskytuuli.

Onhan ihanaa päästä nauttimaan yskästä mikä päättyy oksennukseen ja siitää kuume nousee-kuume laskee fiiliksestä. parasta kaikessa on kanniskella läpimärkiä ja kuraisia loimia kuumeessa ja räkäposkella. Ihan fantastista!

Kun se aurinko hetken möllötti tohon terdelle niin sain koiratkin ajettua ulos. Ne riehakkaat terrierit loppumattoman energiansa kanssa...

perushuttua

Mies menee tänään hakemaan pari uutta tipua, jännä nähä että kuinka käy. Viime reissultahan tuli mukana ne kalkkunat ja kanitkin. Mä olen todella ihmeissäni jos se oikeesti ottaa vaan ne pari tipua sieltä mukaan.

Nappulat sairastaa, pikkujäbällä on miesflunssa ja isompi jäi koulusta kotiin kun päätä särkee ja yrjöttää, näinköhän pukkaa migreenin sillekkin. Kurjaa.

Ponirintamalle kuluu kohtuu ookoota. Kenttä on sula ja mies hitsasi kunnollisen lanan, nyt kelpaa. Ainoa tietysti että maunon jalat on ilmeisesti vähän reagoinut yhdistelmään kova kenttä ja hokit. Reuman raiskaamalla selällä ei hokkeja ruuvata irti. Kengittäjä onneksi tulee maanantaina, samalla kokeillaan ponille megajoustavia pohjallisia.

Ton kyseisen ponin kanssa on kyllä ollut ihan uskomatonta säätämistä, lihasongelmaa, hammasongelmaa, satulaongelmaa, kuolainongelmaa.. ihan kaikki. Ehkä se tästä, lihaksisto on tottakai ollut kovilla kun poni on joutunut opettelemaan kokonaan uuden tavan liikkua ja välillä olen vaatinut siltä enemmän kuin mihin sillä olisi ollut paukkuja, nyt alkaa kultainen keskitie löytyä siinäkin. No satula.. se tuntuu istuvan mutta jotain outoa siinä on. se on topattu just tolle passeliksi, olen ostanut miljoona eri satulavyötä, liukuestelärpäkettä ja ja ja, nyt uskoisin että on löytynyt se vyö-romaani-liukueste-kombo mistä poni tykkää. Kuolaimet.. ehkä hyvät. paksu babykanki ja kolmipalabridongi, ehkä, kokeilut jatkuu edelleen kankiosastolla. Nivelenä tuntuis nyt olevan hyvä painava ja paksu kolmipala, pitkällä ja pyöreällä keskiosalla.

Sokerina pohjalla maailman herkin hipiä, karvat kalvaantuvat pois ihan pienestäkin tuulen vireestä, suojat kalvaa pienen ponin herkkiä kinttuja, karvasuojat taakse ja pintelit eteen on ehkä paras yhdistelmä. Lampaan karvaa saa olla ihan jatkuvasti virittelemässä ihan kaikkialle, satulavöihin (jotkut vyöt kalvaa karvan kanssa, toiset ilman karvaa), kankien turparemmi, siis se pull-backin leuan alle tuleva lätyskä kalvaa ja kaikki kalvaa, jos planeetat eivät ole suotuisissa asennoissa.

voi kun pääsis jo muuttamaan..

Muuttokuume (onko sellasta?) on taas äitynyt pahaksi. Löysin kasan blogeja, sellaisten ihmisten blogeja jotka ovat jo tehneet sen mitä me vasta suunnitellaan, tukehdun ihan kohta kateuteen. Suunnitelmissa on siis laittaa pirtti myyntiin, pakata tarvittavat kamat ja elukat ja suunnata pois suomesta. Italiaan tai espanjaan, lämpimään ja pois tästä törkykalliista kurjuudesta. Maksaa se eläminen kaikkialla mutta köyhyys on siedettävämpää auringossa kuin räntäsateessa. Aika vähän täällä suomessa on mitään mikä meitä täällä pitää. Toki joo sukulaiset, mutta nytkin lähimmät sukulaiset asuu 100kilsan päässä ja lentokoneet kulkee, ainoa syy siihen miksi ei olla jo lähdetty on pikkujäbä, täytyy odottaa että se vähän kasvaa. Muuttaminen ja asettuminen vieraaseen maahan on vähän turhan työlästä noin pienen kanssa.

Taidan palata niiden blogien pariin..

kanojen omaishoitajana

Kiirettä on pidellyt, mies kun joutuu viettämään (liian) ison osan päivästä töissään, mut on ylennetty kanojen omaishoitajaksi. Kalkkunat onneks on terveenä eikä vaadi mitään erityisempää hoivailua (sehän tästä vielä puuttuis..) mutta araka lapsista kaksi on heikossa hapessa ja eristettyinä omiin yksiöihinsä. Pistorius alkaa olla jo parempi ja yhdellä jalalla liikuskelu sujuu jo niin livakasti että olen sen jo kadottanutkin pariin otteeseen, Pistoriuksen pikkuystävä on jonkun minkälie ruton kourissa ja näyttää siltä että siitä kohta kyllä henki karkaa. saa kahtoo ny. Olen nyt kerran tunnissa laukannut kattomassa että ne saa varmasti syötyä ja juotua ja että ne on hengissä. Teinikukko Sergei on alkanut kiekumaan varsin vakuuttavasti. ei hyvä.

 Pikkujäbä valloittaa maailmaa ihan nupit kaakossa ja isommalla on yhtä sun toista huolta, murhetta ja turhia toiveita. Raukka kun on niin kaltoin kohdeltu ja kaikesta jää paitsi, siis ihan kaikilla sen luokkalaisilla on valkoiset iphonet ja ne pääsee joka päivä shoppailee kaikkee ja kaikki saa värjätä tukkansa sini-pinkeiksi ja käyttää korkkareita, jep aivan varmasti maalaiskoulun kolmasluokkalaiset, tottakai. Jotain myönnytyksiä olen tehnyt, niitä klipsipidennyksiä saa käyttää ja kynsiä lakata mutta 9vee ei meikkaa. tyly mutsi. Niin ja iphonea se ei saa, sillä on kuitenkin sellanen ihan ok samsungin älyvekotin. Ankea ja karu lapsuus..

Otsikko liittyy kanoihin mutta kuvitus liittyy lapsiin. ei se varmaan oo niin justiinsa.

Tänään on tavoitteena keretä hevosen selkään. Perjantaina oli raspaus, lauantaina olin paavoa kiusaamassa isollakirkolla, sunnuntaina keventelin päämäärättömästi pitkin kenttää. Maanantaina kerkes kenttä jäätyä just kun sain ratsatushousut kiskottua jalkaan ja eilen meni  niin myöhään etten ennen puoltayötä olis kerenny takasin niin annoin sitten olla. Tänään jos ei pakasta, myrskyä tai tule joku muu muuttuja niin menen, huomenna on kokous mikä kestää niin myöhään etten taaskaan kerkeä..

kevätkevätkevät

Mä haluaisin meille kotiin pallomeren.

Pallomeri ei nyt kyllä liity yhtään mitenkään mihinkään, toi kuva vaan sattu mun silmiini ja laitoin sen sitten tohon.

Nyt on ollu kyllä ihan mahtavat kelit. Hevosten tarhat alkaa kuivua, mun hevi-osasto kasvaa (tallissa, satulahuoneen ikkunalla turvassa), kersat viihtyy pihalla ja kaik on ihanasti. Vielä kun joku pesisi meillä ikkunat ja mitä niitä muita keväisin suoritettavia asioita nyt oli.

Muhun on nyt iskenyt joku mauttomista mauttomin vaihe, olen huomaamattani alkanut hamstraamaan hevosille kaikkea kiiltävää ja kornia. Maunolla on jos jonkunlaista timangipantaa ja kiiltonahkatöppöstä, karvoilla ja ilman. blingiä on raipassa ja kypärässäkin. Nyt vaan täytyy varmaan hankkia niitä sellasia asiallisia varusteita jos vaikka revittelis johonkin valmennukseen asti. Paksu poni timangikuorrutteella ei varmaankaan oo hyvä. Vähän liian tuksu.

ituhippeily vastatuulessa

Ituhippeily on vaativa laji näiden otusten kanssa. basilikat ja tomaatit kasvaa häkeissä. Opin virheistäni kun kissat järjestään syö kaikki yritit heti kun ne vähänkään pilkottaa mullasta. Paavokoira yhtenä keväänä tuhosi kaikki tomaatit hyppimällä just sille pöydälle missä ne oli, tottakai ne multapaakut taimineen piti vielä sitten levitellä pitkin lattiaa jotta tuho olisi täydellinen.

Koska mulla on noita taimihäkkejä rajallinen määrä, päätin kokeilla viihtyiskö kurkut ja kesäkurpitsat tallissa satulahuoneen ikkunalaudoilla. Ne taimet oli tossa jo reippaasti matkalla, autotallin lattialla odottelemassa että Pikkujäbästä loppuu patterit ja mä saan sillä aikaa roudattua taimet talliin. No ne kalkkunat, ne saamarin kalkkunat oli onnistuneet karkaamaan ja siellähän ne oli möyrimässä taimissa.

Ei tainnu kalkkunat ottaa huomioon sitä että saattaapi käydä niin ikävästi että kurkkujen ja kesäkurpitsojen tilalla meillä syödäänkin kalkkunaa.

Mutta jotain positiivista, vastatuulessa ollut poniratsastus on taas alkanut sujumaan. Talvi on ollut suorastaan helvetillinen ulkoratsastusta silmällä pitäen, eli poni on liikkunut vaihtelevasti ja aika vähäisesti. Liian usein olen myös ratsastellut ilman satulaa mummoravia körötellen ja puhelimessa puhuen kenttää ympäri (lumessa näkyi kiusallinen issikkaovaalirata..hmm). Mauno kun on lihaksistoltaan tosi vaiheessa ja muutenkin ikäistään paaaaljon jäljessä vähän kaikessa niin sille oikeen liikkuminen on tosi raskasta ja nyt talven keventelyn jäljiltä sen työmoraali on myös melkoisen heikko. Tähän soppaan ympättynä satulaongelmat ja lihasjumit niin tulos on melkoisen haastava. Olen nyt pariviikkoa palautellut ponia oikeisiin töihin. Taipumaan edes vähän, rentoutumaan edes vähän ja kantamaan itseään edes pieniä pätkiä. Kyllä se ehkä tästä taas. Valmennukseen olis kiva päästä.. Onneks kohta on kesä, kesällä poneilla ei ole lomaa, ponit lomailee sitten suosiolla sen pahimmat rospuuttokelin. Paavoponi on kyllä niin ansiokkaasti painanut hommia koko talven (asuuhan se maneesitallilla niin mikäs siinä) että se saattaa saada jonkin viikon kahen pätkän olla vaan laitumella.

yllättävän hyvä maanantaiksi

Tässä touhussa alkaa olla niin positiivinen meininki että alkaa jo vähän jännittää että mikä fiasko nurkan takana vaanii.

Lauantaina pakotin koko perheen kävelylle, tepasteltiin sitten jostain selittämättömästä syystä vähän toiseen suuntaan kun yleensä ja katos vaan mitä löytyi, naapuri oli näemmä tehnyt tien isojen peltojen ympäri, ihan tossa meitä vastapäätä. Mies tiedotti että tie ilmestyi jo pari vuotta sitten, no ei kaikkea voi ihan heti huomata. Tämä tie siis parantaa mun maastoilumahdollisuuksia ihan huomattavasti. Se latu on ympyrä, iso ympyrä, siellä ei ole tukkirekkoja eikä viisillä paripyörillä ja kolmehehtaariavetäisylläkääntävällälaitteella varusteltuja koko tien levyisiä traktoreita eikä hevosia kivittäviä tai niitä päin uuden vuoden pommeja heitteleviä idiootteja. hyvä!

Sunnuntaina löytyi pikkujäbälle ihan paras temmellyskenttä. En olisi ikinä uskonut että hoplopista voisi olla näin paljon iloa. Ihan ykkösmesta tollaselle vähän toimeliaammalle pikkujäbälle. Mulle kyseinen puuhastelupaikka on ollut aikaisemmin yhtä viihtyisä kokemus kuin kesäloma keskitysleirillä. Isomman kanssa kun se tarkottaa sitä loputonta odottamista ja tylsistymistä korvat verta vuotaen. Pikkujäbän siivellä tämmönen vanha haukkakin pääsee hivuttautumaan pallomereen ja pomppulinnaan. tosi jees. Muutaman tunnin riekkuminen parantaa melko tehokkaasti myös unenlaatua.

Isompi yllätti tänään heti aamusta, nukuin pitkäksi ja tuli vähän kiire. Tyttö oli sekunnissa hereillä, toinen sekunti meni pukemiseen ja syömiseen. Ilman huutoa, lahjontaa, kiristystä tai uhkailua. Todella hämmästyttävää. Eilen se opetteli taas korkkarikävelyä, hitto että sekin on jo iso.. kraaah.

Pikkujäbä on oppinut kynäotteen, osumatarkkuuskin on parantunut niin että se piirtää jo jonkun viivan paperiinkin. Syökin jo ite, kauheeta kun sekin on jo iso.. toinen kraah!

Nyt paistaa niin kivasti aurinko että hyödynnän päikkärimomentin juomalla kupin sumppia terdellä ikäkriisin parissa.

Kalkkuna maailman katolla

Melko kaunis eläin... Tavallaan.

uskomushoitoja ja hoito uskomuksia

Mä olen kaikessa tässä ituhippeydessäni uponnut melkoiseen suohon. Elämä olisi todella paljon helpompaa jos pystyisi elämään niin että tuikkaisi kananuggetit mikron kautta lasten lautasille, ratsastaessa ei_niin_toimivan hevosen vaan tylysti rytyyttäisi ruotuun miettimättä onko se jostain kipeä vai onko vika planeettojen asennoista. Luottaisi terveyskeskuslääkärin lottoamaan diagnoosiin (terkut sille yhdelle sankarille, se ei ollut kevätväsymys vaan keuhkokuume) ja siihen että ei se kaupan setä ihmisille mitään ihmisravinnoksi kelpaamatonta jätettä myy.

Ahdistus ravinnosta on kytenyt jo pitkään ja sen olen jo melko pitkälle saanut selätettyä, lisäaineeton ruokavalio on ihan tosi pop ja siihen pyritään. Itse teen niin paljon kuin mahdollista. Tässä ympäristömyrkkyjen keskellä elellessä se puolivuosittainen mäkkiateria tuskin on kuolemantuomio.

Mutta sitten se tuorein ahdistus. Liittyy ylläri ylläri hevoseen, hevosharrastus on loistava temmellyskenttä kaikille mahdollisille uskomushoitoja tuottaville toimijoille. Kukkaisterapiaa, reikihoitoja sitä tätä ja tota, shockwavet päälle ja chiasiemeniä torveen niin hyvä siitä tulee. Kaikki on tietysti ihanan kallista ja tulokset näkyy joskus sitten. Minä uskon placebo vaikutukseen, ihmisillä. Eläin ei ymmärrä että nyt on hassattu niin monta saturaista voimaannuttaviin männynkäpyihin että on syytä tervehtyä ja lakata kipuilemasta. Sitten on niitä juttuja jotka toimii, sitten on niitä juttuja jotka on vaan markkinoitu niin taitavasti että kaikki luulee että se toimii. Onko oikeasti mahdollista että hevosen kokoiseen lihakimpaleeseen vaikuttaa mikään pieni magneettihippunen? mikroverenkiertoa elvyttävä väristely? silloinhan sen hevosen pitäisi reippaalla harjaamisella olla joko hengetön tai huippukuntoinen.

Kaikilla on oma mielipiteensä, kaikkea täytyisi ainakin kokeilla ja jos et kokeile olet huono hevosenomistaja (tai laaman tai alpakan tai mikä hyvänsä lemmikkimarsu nyt sattuukaan olemaan terapian tarpeessa). Minä (anteeksi vaan nyt) kieltäydyn potemasta huonoa omatuntoa siitä etten hassaa perheen ruokabudjettia (ja isoa osaa muistakin budjeteista) kokeilemalla eri uskomushoitoja sillä perusteella ettei niistä mitään tutkittua hyötyä ole muttei varmaan haittaakaan.

Ongelma tässä nyt on sitten siinä että mitä ihmettä mä voin tehdä ton teinihevosen kuntoutumisen eteen. Uskon siihen että aika parantaa jos sen joku parantaa, mutta jotain tietysti voisi sitä odotellessa kokeilla.

Unelma elämää

Mulla on nuha, talvi tuli taas, koululainen tarvii herättää liian aikaisin enkä mä ees tiedä mikä musta tulee isona. Silti kun mä aamulla kahlasin lumihangessa (crokseilla jotka täyttyivät lumesta) aivan tautisen väsyneenä talliin mä muistin taas jotain tärkeetä..

Tämähän on sitä mitä mä halusin, tässä on nyt kaikki se mistä mä haaveilin jo teinivuosista lähtien. Tuli vähän syyllinenkin olo, onko ookoo olla vasta vähän yli kolmekybänen ja tyytyväinen elämäänsä? tottakai on jotain haaveita mutta ne on pikkujuttuja ja ihan toteutettavissa jollain aikataululla, sitten on niitä toiveita joita ei vaan voi toteuttaa ja sen asian kanssa on opittava elämään, niinkuin se ettei kuolleita voi herättää henkiin.

Mulla on tämä kaikki ja mulla on aikaa nauttia tästä kaikesta. Kuulostaa aika hunajaiselta ja lopa semisti leuhkalta. Kaikki mitä mulla on ei ole suurta, kallista eikä kullattua. Joidenkin mielestä se mitä mulla on, on vähäpätöistä ja kaukana unelma elämästä. Toiselle tämä elämä olisi just sitä täydellistä luksusta, mutta jostain syystä sen hankkiminen ei onnistu välttämättä koskaan.

Mä en tarvitse mitään lisää, multa ei puutu mitään tärkeetä. Sen hemmetin mukulakivimaasturi-ympäristörikoksen hankin kunhan palaan taas duuniin ja tarvitsen auton, kenkiä, laukkuja ja rytkyjä hankin kasapäin sitten kun tarviin niitä, en mä tässä kotona tartte kun verkkarit ja toppahousut.

Mulla on nää tenavat, elukat, talo ja tilukset. Niin ja parisuhde maailman parhaan tyypin kanssa. Mulla on myös sitä aikaa nauttia siitä kaikesta. Leivän päälle voi laittaa ylähuulen ja etusormen, leivän päälliset ei oo tärkeitä, se leipä itsessään kyllä on.

Kevät ja vauvakuume

Keväisin mulla pukkaa vauvakuumetta, nämä pikkupalleroiset pitää kyllä huolen siitä ettei vauvakuume ilmene oman vauvan haikailuna mutta ne eläinlapset.. Pitäisköhän sittenkin hankkia pari nuorempaa lammasta ja pässi, onhan karitsat niin ihania. Sitten onneksi muistan että ne on joskus muutakin kun ihania.

Silloin kun meillä oli vielä pässi ja noi lammasneidit oli nuorempia tuli niitä karitsoita, tuli myös niitä joita emo ei hoitanutkaan, se on melekosta rallia käydä niitä ympäri vuorokauden pullolla ruokkimassa. Vielä karumpaa on sitten kun ne on tehtävä syötäväksi, kun ei millään voi kaikkia pitää vaikka haluaisi.

Ei tarvitse kun vähän muistella menneitä ja katsella paria vanhaa kuvaa niin talo pysyy pässittömänä ja lampaat saa vanheta rauhassa ilma uusia jäseniä laumaan.

Kissanpennut ne vasta söpöjä onkin. Onneksi niitäkin on viisi, eli yhtään uutta pentua ei tarvita. Kaikki ne viisi on naapureiden navettakissojen jälkeläisiä, kaksi kateista käy ulkona, loput on sisäkissoja. Paitsi se yksi huoli ja murhe joka nyt on päässyt karkailun makuun. Mokomakin vanha räähkä joka ei todellakaan pärjää pihalla ja jolta karkaa mopo rotkoon heti kun se ulos pääsee. Se on sisällä maailman kesyin, kiltein ja ihanin kissa. Se on näistä se joka tahtoo hengailla eniten ihmisten kanssa, se on myös se joka pihalle päästessään villiintyy aivan täysin eikä päästä ihmistä lähelleen. Tänään sain sen kiinni ihan tuurilla. näin kun se istuskeli heinäpaalien kupeessa, pääsin hivuttautumaan niin lähelle että tiikerin loikalla sain sen napakkaan niskalenkkiin ja kannettua sisälle. nyt se kehrää tossa mun sylissä, joskin taas laihtuneena. Olen mä sitä tonne tallille ruokkinut mutta silti se on taas ihan riuku.

Sitten on se pahin ja kallein kuume, nimittäin varsakuume. Olen taas ihaillut teinihevoselle sopivia sulhasia. Onneksi se tamma ei ole astutuskuntoinen. Lompakko ja hermot kiittää. Varsat on ihania, mutta se koko rumba että tamma on tiineenä (voi lykästää laakista ja kaikki menee ihanasti mutta yleensä ei) ja että se varsa on turvallisesti, terveenä ja ehjänä maailmassa.. onneksi ei nyt pysty.

urotekoja

Tarvitsin pari kopiota, ei kuulosta sinänsä työläältä mutta meidän onnelan monitoimilaitteen muste loppui jo joitain vuosia sitten. Silloin kun harrastin vielä palkkatöissä käyntiä niin sain näppärästi kopiointi ja tulostustarpeet hoidettua siinä samalla. Nyt niiden muutaman mitättömän aanelosen takia tarvitsee nähdä aivan kohtuuton vaiva. Tuskanhiki alkaa valua siinä kohtaa kun mieleen hiipii se karu tosiseikka että mies on alkanut matkustaa työpaikalleen biojäteastialla, vaikka mä siitä autosta aina niin rumasti puhun niin biojäteastiassa on kuitenkin etunsa, se on jatkuvasti liikenteessä, mikä tarkoittaa sitä että se on tankattu, akussa on potkua, se ei ole jäätynyt osaksi ikiroutaa, siinä on jarrut ja se on kuitenkin suht tuore, mikä takia sillä matkustelu on kuitenkin nautinnollisempaa kuin tuolla ajoneuvo beellä.

Ajoneuvo bee on se ässä hihassa, auto joka hankittiin siksi että jos sattuu tarviimaan. Mä tarvitsen nyt aika vähän autoa ja on melko turha hankkia pihaan seisomaan jotain kunnollista (lue kallista) autoa, noiden uudempien kippojen kanssa taitaa olla vähän ongelmallistakin se ettei niitä jatkuvasti käytetä. Uudemman kun hylkää pakkaseen seisomaan, ennen juhannusta on turha edes haaveilla sen käynnistämisestä. Tän ikäneito nissanin korjaa kuka tahasa kädellinen nippusiteillä ja jesarilla, sen auton minkä mä tahtoisin korjauksesta huolehtii (tai siis korjauksen delegoinnista haalaripukuiselle) se kauluspaitavillatakkihenkilö marmoritiskin takana. Nippusiteet ja jesari tulee kuitenkin taloudellisemmaksi kun auton vierailut biliassa.

No joo, ei siinä sitten muuta kun tuumasta toimeen. Avaimen takia järjestettiin suuretsinnät, pikkujäbän penkki työllä ja tuskalla tuli siirretyksi toiseen autoon, mies viritteli kaukaa viisaana aamulla klo 5 erinnäisiä latureita ja lämmittimiä ettei mun hyvin lyhyt pinna käynnistymättömien autojen suhteen aiheuta mitään taloudellista katastrofia. Mies on kyllä alkanut viime vuosina osoittamaan loistavia kriisin hallinnallisia taitoja, se on myös selkeesti oppinut tuntemaan akkansa. Mähän olin jo päättänyt että jos kippo ei pelitä niin mä voin sen ilman sen suurempia perusteluja toimittaa paalaamoon ja hankkia (volvon)mukulakivimaasturin tilalle.

Koska talvi nyt tulikin takaisin jouduin myös etsimään valtavat määrät villalumppua pikkujäbän lämmikkeeksi, itselleni jouduin etsimään vähän vähemmän eläimelle haisevat toppareleet. Sitten tietysti ne kopioitavat paperit ja se käsilaukku ja se kreikkalais-roomalainen painimatsi että pikkujäbä on tamineissa ja turvaistuimen vöissä. Hirvee duuni, oli jo aivan loppu tässä kohtaa.

Kopiokoneet ovat hitaita, ihan helvetin hitaita. Pikkujäbä sen sijaan ei ole, eikä opettajainhuoneita ole suunniteltu menninkäisille jotka eivät tottele vielä peruskäskyjä (istu, maahan, paikka). Ne toppavaatteet, hidas kopiokone ja sylissä rempoileva toppavaatteisiin puettu löysä ja valuva pikkujäbä...huaaah.

Koko tämä sirkus maanantaina ennen puoltapäivää saa mut harkitsemaan vahvasti musteen hankkimista.

Hankkimisesta tulikin mieleen että palkitsin itseni tästä suorituksesta tilaamalla ponille uutta vaatetta ja lisäsuojuksia jalkoihin (teinihepan kanssa klinikoilla ramppaaminen on käynyt niin kalliiksi ettei se saa mitään uutta, sairastakoon määrärahoillaan), fiksuna tilasin ne kamat suoraan kotiovelle, se olikin huikeat +5€ toimituskuluihin. Mutta vitonen on halpa hinta siitä että mun ei tarvitse lähteä sinne postiin kanniskelemaan loimilaatikoita ja pikkujäbää. Postiin on myös täällä peräkylällä niin tolkuttoman pitkä matka että on halvempaa tilata kamat suoraan kotiin kuin ajella halvalla bensalla pitkin kyliä.

mihinkään mitenkään liittymättä mutta olihan sievät leipätikut, nimen omaan oli, mä söin sitten ne kaikki.

 ja kissa söi ruusut.

Voi olla että ihan tässä lähitulevaisuudessa revittelen ja kirjoitan sitten lisää kun on jotain järkevää kirjoitettavaa tai edes joku idea ohuesta punaisesta langasta..

Ällömakiaa

Tuli akuutti makean himo. Suklaakakkupohja terästettynä suklaapikakahvijauheella. Kerma-demerarasokeri kinuskia pohjan päälle. Kinuskin päälle vähän jo väsyneet banaanit viipaleina ja loppu kinuski roiskittuna banaanien päälle. Uskomattoman ruma tekele (puhelin otos taas korostamaan rumuutta) mutta makean nälän tämä suklaakinuskibanaanitorttu tappaa ihan välittömästi.

Ihanan seesteinen lauantai.. ja muuta hunajaista.

Facebook on sellainen joka aiheuttaa mussa hirvittäviä pistoksia ja omantunnon tuskia. Superäitien lauantaiaamujen päivitykset.. On herätty aamuyöllä laittamaan perheelle aamiaista, lapset hymyilee ja mies on pulkkamäessä niiden nappuloiden kanssa (mä en vaan tajua et miten ne samat nappulat voi samaan aikaan pulkkailla, syödä onnellisena aamiaista, askarrella jotain tosi kaunista ja luovaa ja laulaa virsiä) sitten lähdetään yhdessä hiihtoretkelle, ikeaan, hoploppiin ja etelänlomalle.. niin ja tehdään se suursiivous siihen ennestään täysin steriiliin kotiin. Ei meillä, voisin tietysti kokeilla päivittää eiliset pullat ja leivät (jotka leivoin päivällä, silloin kun pikkujäbä veti siestaa, en aamuyöllä) ja väittää että nykersin ne ennen kuin muut heräsi.

Viikon treenasin ja fiilistelin ponin kanssa super hyvällä kentällä, aurinko paistoi ja kevättä pukkas. Tänään mä sitten heräsin ja joku oli pilannut kaiken. Läpsykkäät lunta tulvillaan tepastelin aamutalliin sitä vee alkuista suomenkielen käytetyintä sanaa hokien. Mietin jotta pitäisikö raahata poniini maneesille vai pysyä pirtissä kiukuttelemassa. Kentällä ei siis voi ratsastaa koska lumi ja sen alla oleva sula hiekka tekee aivan tuhannen päiväset klunssit kavioihin, saa ne hevosen jalat rikki vähemmälläkin vaivalla.

Muita elämänlaatua edistäviä seikkoja on vesikatko, ilmoittamaton sellainen. Mihinkäs sitä nyt vettä tarttis näin keskellä lauantaipäivää ja multitalentti pikkujäbä joka oppi avaamaan lapsiportin. Ihmettelen vaan että kenelle noi rakennelmat on suunnattu jos pikkujäbä 1vee ja 6kuukautta sellasen oppii avaamaan, toi nappula ei siis oikeasti ole mikään poikkeuksellisen fiksu yksilö, vaan sellanen pikkuisen puuhakas..

Onneks sitä lunta ei ihan noin paljoa ole, marttyrin kruunua kiillottaakseni käytän vanhoja kuvia.

Ai mutta enhän mä edes pystyisi tekemään suursiivousta tai muuta sellaista aikuisten lauantaipäivien askaretta kun sitä vettä ei tosiaan tule. hyvä!

kesä fiiliksiä

Mä fiilistelen jo ihan täysillä kesää. Kaivoin vanhoja kuvia koneelta ja kuvittelen itseni tohon pihalle aurinkoon. Istuisin aamusta iltaan terdellä kahvikupin kanssa, ratsastaisin paleltumatta, hevoset olis laitumella ja voisin vähän hoivailla hevi-osastoa kasvihuoneella, pikkujäbä osallistuisi kaikkeen sillain seesteisesti ja kivasti. Totuus on vaan taas jotain muuta, kirmaan koko kesän usain bolttina maailmaa valloittavan pikkujäbän perässä. Tänään piti pitää tallin kevätsiivoustalkoot, talkooväkenä minä ja pikkujäbä. Meni jotain minuutteja kivasti, sitten pikkujäbä keksi miten tallin oven saa auki. Talkoot loppui tallin osalta siihen ja siirryttiin suosiolla tepastelemaan päättömästi pitkin pihaa. No muutama hassu vuosi ja sitten varmaan tuo vähän tasottuu.. ja siitä muutama vuosi vielä niin se istuu koneella liikkumatta yhtään mihinkään.

 Wanhaa matskua, kun toi isompi oli vielä paljon pienempi eikä pikkujäbä ollut vielä syntynyt.

 Kesällä lantalakin on paljon kivemman näköinen..

 Toi on mörskä (edellisen omistajan ristimänä), siinä on asunut 7henkinen perhe, huikeeta! kaksi pientä huonetta, tilaa yhtä paljon kuin meidän olohuoneessa. Pitäisi kunnostaa toi. Kuva on otettu silloin kun me oltiin just muutettu tähän, viime kesänä mies laittoi tohon uuden peltikaton.

 Terde, mä niin nään itseni tossa kahvittelemassa auringossa.

Taas vanhaa maisemaa muuton ajoilta. Tossa missä näkyy peltoa on nyt ratsastuskenttä. Valkoinen talo taustalla on meidän entinen, ei siis muutettu kovinkaan kauas.