sunnuntai 28. helmikuuta 2021

suuntana omavaraisempi elämä 2021-maaliskuu

 Taas on yhteispostauksen aika. Suuntana omavaraisempi elämä on omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaussarja. Tuttuun tapaan linkit muiden kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta.

Onneksi helmikuu alkaa olemaan ohi kaikkine erityisjännittävine sääilmiöineen. En jää kaipaamaan. Helmikuussa oikeastaan ainoa hyvä puoli on se että saa aloittaa kylvöt. En edes viitsi valehdella mistään maltillisista taimimääristä tai kauppaan jätetyistä siemenpusseista. Kaupasta on sensijaan kannettu niskat väärällään kasvilamppuja (tämä on vielä perusteltua koska ennestään meillä ei ollut kuin yksi onneton pikkulyhty, nyt on ledilistaa ihan metrikaupalla), niitä turpoavia turvekökkäreitä ja taimimultaa. Yllättäen myös muutama (kröhöm..) siemenpussi. Kasvihuoneet on pelastettu lumen alle luhistumiselta ja taimille rakennettu (siis Mikko on rakentanut) ihkaoikea taimikaappi valoineen ja verkko-ovineen.

Nyt kun tuli tunnustettua ylenpalttinen tuhlailu, voidaan siirtyä sorkat kopisten aasinsiltaa myöten maaliskuun aiheeseen. Tarkoitus on puhua penninvenytyksestä, aiheena ihan mun suursuosikki. Mitä kalliimmaksi eläiminen ja oleminen täällä käy, sitä vähemmän tekee mieli käyttää rahaa. Maailma hukkuu muutenkin kaikkeen ryönään, eli mitä enemmän pystyy kierrättämään jo olemassa olevaa ryönää, sen parempi.


Meillä pyritään kaikki mahdollinen tekemään itse ja käytetään kaikkea olemassa olevaa hyväksi. Taimikaappikin, valoja lukuunottamatta, vaati ylimärääisiä investointeja nolla euroa. Kaiveltiin varastoista vanhoja verkkohyllyjä, rakennustyömaalta roskikselta pelastettuja listoja ja verkkoa mikä oli edellisessä elämässään kompostikehikko. Näitä ei tule sen kummemmin mietittyä koska jo vuosikaupalla ollaan säästösyistä tehty näin. Viime kevään etäkoulussa Epulla oli koulutehtävänä kierrätys, varsinainen tehtävä taisi olla etsiä kotoa roska (niitähän meillä kyllä piisaa sen suuremmin etsimättäkin) ja askarrella siitä koriste. Opettajan luvalla vähän muokattiin tehtävää ja rakennettiin rikkinäisen trampoliinin rungosta, vanhasta koirankopista ja kierrätysverkosta ankkatarha. 

Nämä edellämainitut esimerkit onnistuivat myös visuaalisesti, toisin kuin suosikkikohteeni vuohitarha. Se on silmiä kirvelevä kokonaisuus kaikkea käsiin sattunutta. Ensin tein nätin perinne-aidan naapurin metsästä saaduista taimikonharvennuspuusta, vai mitä ne ohkaiset rangat ovat nimeltään. Vuohet nauroivat porukalla mun aidalle. Koska sattui olemaan kevät, piti vuohet tosiaan saada pysymään kasvimaiden sijaan tarhassaan. Siitä alkoi loputon suo kaikkine väliaikaisratkaisuineen, lopulta vuohitarha oli kokoelma rakennusjätettä mikä on kerrostettu sen mukaan mistä ne löytää reitin ulos. Näin ulkomuistista sanoisin että siinä on raudoitusverkkoa, päiväkodin turva-aitaa, lammasverkkoa ja kirsikkana kakussa, sitä oranssia raksan muoviverkko-aitaa. Tämän puutarhaunelman piti olla täysin väliaikainen, tätä väliaikaisuutta on kestänyt nyt jotain vuosia. Onneksi se ei ole tuossa kovin näköisällä, joku ohikulkeva ympäristösihteeri saisi siitä välittömästi anafylaktisen shokin.


Suurimmat säästöt meillä syntyy ihan selkeästi kyttäämällä muiden hylkäämää materiaalia. Toisinaan siitä syntyy ihan valtavia säästöjä, niin kuin esimerkiksi tallin käytävä ja pihakivetys. Tuo kyseinen käytävä jäi myöskin vähän odottelemaan lopullista ratkaisua, silloin rakennusvaiheessa tuli vähän hoppu kun piti muuttaa ja synnyttää yhtäaikaa. Tallin käytävän lopullinen pinnoite ei silloin yltänyt kovinkaan korkealle akuuttien projektien listalla. Viimekesänä sekin sitten saatiin tehtyä, kävi nimittäin niin että Mikko sattui taivastelemaan kuinka työmaalta lähtee roskiin loputon määrä pihakiviä. Seuraavan viikon Mikko ajoi töihin peräkärryn kanssa ja niistä sitten tehtiin sekä käytävä että pihakivetys tallin pihalle. Toki poltto-ainekustannuksiahan se kasvatti melkoisesti, muttei mitään sen rinnalla kuinka paljon olisi maksanut ne kivet rahteineen. Kyseisen tallin eristeet saatiin esiintymispalkkiona mainoksessa, eli todella minibudjetilla päästiin monessa kohtaa. Maataloudessa käytettävien lannoitteiden suursäkit toimivat (ainakin aikaisemmin, en tiedä onko materiaalia vaihdettu pariin viimevuoteen) oikein pätevinä suodatinkankaina, hevosten ja lehmien tarhojen porteilla käytettiin aikanaan niitä kun ratsastuskentän rakennus nieli kaikki olemassa olevat kankaat mutta hiekkaa oli vielä porttien kohtiin. 

Kaikki mahdolliset taimikipot ja kukkapurkit säästän ja kierrätän, käytössä on edelleen sellaisia vuosikertakippoja että alkavat valitettavasti hajota jo ihan puhtaasti vanhuuttaan. Ylipäänsä kasvihuoneet ovat sellaisia paikallisia kierrätyskeskuksia, sieltä löytyy hevosten rikkoutuneet ämpärit (toimivat tomaattien kanssa oikein hyvin) ja käytetyt paalinnarut tukinaruina. Kasvilavat ovat nekin työmailta haalittuja kuljetusreunuksia alkujaan. Tässä tietysti seuraus on sellainen tietty somekuviin sopimaton epäestettiikka riemunkirjavine ämpärikavalkadeineen, mutta oma silmä tottuu äkkiä.

Ruoka on myös yksi mun lempikohde kun penninvenytyksestä on kyse, etenkin hävikin torjunta. Harva asia on yhtä tyhmää kuin ruoan heittäminen roskiin, ei siitä sen enempää, kaikki sen tietää. Koska meillä iso osa ruoasta tuotetaan itse, en erityisemmin juokse tarjousten perässä. Lähikauppaan on 20km ja silloin kun sinne viitsin vääntäytyä, ostan pakolliset (toki kyttään kaikki tarpeelliset tajouksesta). Vaikka löytyy kesän satoa säilöttynä, niin mulle ihan ehdottoman tärkeää on että etenkin lapset saavat syödäkseen myös tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ihan valtava säästö syntyy hävikkilaatikoista. Nuo alla olevat hevihävikit maksoivat 4 euroa, ihan ilmaisia minusta.

Osasta kuivatin lapsille karkkipäivänkarkkia (banaani-vaniljasokeri ja omena-kaneli) ja riittää tuosta kanoille ja kaneillekin osansa.

Nykyään tulee jo ihan luonnostaan miettyä jatkokäyttömahdollisuuksia ennen kuin tulee heitettyä mitäään roskiin, toki jäte jätteenä mutta lasipurkit ja sen sellaiset kyllä säästän. Tokikaan en tahdo täyttää kaappejani sellaisella tuhansien viilikippojen kokoelmalla mitä yllättävän monien mummojen jäämistöistä löytyy.

Jatkoin videontekoharjoituksia. Yhdessä Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakon kanssa maristaan helmikuun kurjuudesta

https://www.youtube.com/watch?v=RFdw8I6iHYY 

 

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden kirjoituksia:

Vyöhyke 1

https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/  

http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/ 

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html  

https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411  

Vyöhyke 2

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html  

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html  

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/ 

https://caramellia.fi/maaliskuu2021/  

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html 

https://mikaita.fi/?p=704   

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html 

https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/  

Vyöhyke 5

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html 

https://puutteela.com/?p=679  

Vyöhyke 7 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/

15 kommenttia:

  1. Paalinaru on kyllä tarpeellinen korjaustyöväline, mutta vielä toivoisin uusiokäyttöä maskien ja visiirien osille sekä pussinsulkijoille.. kerään niitä vaikken halua tehdä niistä oviverhoja :D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lukea, että joku muukin "kyttää muiden poisheittämää tavaraa". Meillä se tosin tarkoittaa paljolti sitä, että naapurit säästyvät risujen poiskuljetukselta pitkien matkojen taakse, kun meille saa tuoda kaikki oksat ja risut. Haketan ne kompostia ja katteita varten. Menekki on hurjaa. Samalla on tutustunut naapureihin ja saanut ihan uusia ystäviä.

    VastaaPoista
  3. Näin se on, että toisen roska on toisen aarre ja sillä säästää rahaa merkittävästi kun viitsii katsella tarjontaa.Tuo heviostos 4llä eurolla on ihan käsittämätön. Herkkusienetkin ihan priiman näköisiä!

    VastaaPoista
  4. Silmiä kirvelevä :D Kiitos tästä, olen joskus miettinyt mikä olisi vastakohta "silmiä hivelevälle". Meidän kanatarha kuuluu nimittäin tähän kategoriaan, siinä kun on maksimoitu kanojen turvallisuus ja jätetty kaikenlainen estetiikka sivurooliin. Verkkoa on kolmessa kerroksessa jos jonkinlaista, mutta pitäisi kestää reippaampaakin irtokoiraa...

    Erilaiset roskalava-ryhmät ovat kyllä todellisia aarreaittoja. Mikäs sen hauskempaa kuin keksiä uusia käyttötarkoituksia vanhoille tavaroille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä valitettavasti vuohitarha ei ole ainoa mikä edustaa tuota silmiä kirvelevää-arkkitehtonista suuntausta :D mutta ehkä jos kasvattelisi villiviiniä peittämään ne pahimmat "kyllä tähänkin silmä tottuu"-kohdat.

      Poista
  5. Nauroin ääneen ohikulkevan ympäristösihteerin anafylaktiselle shokille :D

    Ruokahävikin vähentäminen on myös mun mieliasioita. Mun puoliso kutsuu sitä hävikintorjunta ruokaa (riippumatta sen sisällöstä tai muodosta) pohlokaksi. Sitä on tasaisin väliajoin tarjolla.

    Kauniita maaliskuisia päiviä!

    VastaaPoista
  6. Meijän kasvihuone makso tasan ruuvien verran kun sinne kasattiin muitten ikkunaremonteista jääneet ikkunat ja autotallin ovikin on tässä kompleksissa mukana! Isä teki työnsä rakennustyömaalla ja sieltähän sitä roskiskamaa kottiin roudattiin ja niistä vaan rakenneltu vaikka mitä!

    Tulipa ihan tarve semmoselle kunnon dyykkauskeikalle että mitä kaikkea ihanuuksia sitä löytäskään! Ja sais rakennella. Kuten sen huussin.

    VastaaPoista
  7. Hauska tuo kuvaus vuohitarhan olomuodosta. Samaan aikaa muuttaminen ja synnyttäminen huvitti myöskin, siinä tilanteessa olijaa ei ehkä niinkään? :D Siinä on juostu tuplamaratoni yhden ajassa.
    Kierrätysmatskun käyttö on kyllä hienoa ja kannattavaa. Säästö on suuri monessa suhteessa.

    VastaaPoista
  8. Kivasti kirjoitettu postaus. Kurjuuden marisemista en havainnut tekstissä, enkä videossa :D
    Se, mikä toiselle on jätettä on toiselle käyttökelpoista materiaalia.
    Olet tehnyt tosi kannattavat hevi-kaupat.
    Mahtavaa maaliskuuta teidän poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä mä ihmettelin itsekin noita hevi-löytöjä, että ihanko oikeasti kaupat heittää noin hyvää tavaraa hävikkiin. Suorastaan hämmentävää.

      Poista
  9. Mahtava video, jotenkin kanavasi on aiemmin mennyt ohi. Otin sen heti tilaukseen. Videosta näki hyvin ettet lainkaan liioitellut pihan liukkautta, ihan järkyttävän liukkaan näköistä.

    VastaaPoista
  10. Vuohet on juuri tuommosia,ne tulee aidasta yli, ali tai läpi.
    Ruoka, se on omavaraiselle usein vaivan kanssa saatu ja sen hukkaan menoa ei toivo.
    Onneksi hävikkiä ei meillä synny kun aina on joku joka syö.
    Ja tuo rakentaminen, sitä piisaa aina ja jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ruokahävikkiä ei synny meilläkään, kaikki onneksi kelpaa, vaan sitäkään ei ole tullut edes ajatelleeksi kun on jo niin itsestään selvyys.

      Poista
  11. Vuohi tarhan vissiin kuuluu olla sellainen kokoelma kaikkea. Lopulta kun se on valmis näyttää ihan oksennukselta. Ehkä sen toimivuus onkin sen epäesteettisyys ja luotaan pois työntävä voima?!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä olen kuullut että jollain on sellaisia vuohia mitkä pysyvät sähkölangassa, epäilen kyllä vahvasti urbaanilegendaksi

      Poista