Majalevo: kesäkuuta 2021

Toukokuu hujahti ihan huomaamatta ohitse, eli taas olisi aika omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaukselle. Tämän tekstin lopusta löytyy linkit muiden kirjoituksiin.

Toukokuu ja kesäkuu taitaa olla ne kiireisimmät kuukaudet tällä tontilla. Eläimiä siirrellään laitumelle ja kesätarhoihin, kasvimaita ja kasvihuoneita laitellaan kuntoon ja miljoona muuta juttua. Nyt alkaa jo helpottaa, potut on maassa, kylvöt tehty ja tomaatit ja muut on kärrätty kasvihuoneisiin. Kasvihuoneista en saanut tänäkään vuonna laitettua sellaisia nättejä ja kivoja, mutta kohta ne on taas onneksi sellaisia täyteen ahdettuja viidakoita mihin ei muutenkaan mahdu enää sisälle, että samapa tuo miltä ne näyttää.

Tuli tehtyä ihan vahingossa lehmähankintakin. Pakko tunnustaa että itsekin vähän yllätyin, hevosia olen hankkinut enemmänkin täysin harkitsemattomina heräteostoksina (mitkä kylläkin on olleet melkein kaikki ihan nappihankintoja, parhaat hevoseni olen ostanut juuri silloin kun en ole ollut hevosta ostamassakaan. Mauno ja Ilona ovat itseasiassa molemmat täysin heräteostoksia. hupsista)

En vaan olisi tosiaan jokunen vuosi sitten uskonut hankkivani lehmää, tämä uusin tulokas on itseasiassa ensimmäinen lehmä minkä olen ostanut, nämä aikaisemmat on vaan mystisesti tupsahtanut pihaan erinnäisten käänteiden seurauksina. Rauha tuli hevoskaupassa vaihdossa ja Hulina lähti seuraneidiksi, Hulina kävi heittämässä lapinreissun ja palautui toimittamaan seuraneidin virkaa. Sählä on naapurista lainassa ja palutuu jossain vaiheessa takaisin sinne ja tämä uusin vasikka täytyisi tässä ihan lähipäivinä käydä hakemassa sieltä tänne. Tämä tuli ostettua kun satuin naapurin navetalle vetelehtimään juuri kun tämä oli syntynyt, emä on ayrshire ja isä on blonde d'aguitane, eli tämä on sellainen liharisteytys joka liittyy hyvin vahvasti omavaraistalouteen.

Omavaraistaloudesta päästäänkin tämänkertaiseen aiheeseen, eli siihen että miksi me puuhastellaan omavaraistelun parissa. Oikeastaan en osaa edes sanoa milloin ollaan edes alettu miettimään koko asiaa. Ollaan oltu monessa asiassa omvaraisia ennen kuin ollaan ajateltukaan olevamme omavaraisia.

Mikko on metsästänyt ihan lapsesta asti, pottua ja muuta ollaan kasvatettu itse siitä asti kun ollaan maalle muutettu (eli vuodesta 2003) ja ensimmäiset lampaat hankittiin silloin samaan aikaan ja ilman sen kummempaa miettimistä oli ihan selvä että lampaita kasvatetaan lihaksi. Hevosia mulla oli jo helsingissä. Vähitellen kasimaat ovat laajentuneet ja eläinmäärää lisätty niin että lihan-, maidon- ja munantuotanto löytyy omasta pihasta.

Enimmäkseen syödään sitä mitä itse tuotetaan, mutta mitenkään ehdottomia ei olla. Talvella haetaan kaupasta tuoreita kasviksia ja vihanneksia ja muuta sellaista. Olen liian laiska nääntymään keripukkiin, eikä se varmasti lapsillekaan ole mielekästä popsia talvella pelkkää lihaa, pottua ja säilöttyjä kasviksia. Joulukinkkuakaan ei kasvateta itse, mutta tähän aikaan vuodesta alkaa olemaan käsillä se aika kun kaupasta ei tarvita juurikaan mitään kahvia kummempaa.

Eniten varmastikin omavaraisuuteen motivoi se että tietää mitä syö, tietää mitä lapsille syöttää ja jos alkuinvestoinneille ja ajalle ei laske hintaa, niin säästäähän siinä rahaakin ihan kivan kasan. Lapsetkin oppii siinä sivussa jotta mistä se ruoka tulee ja millaisia panostuksia sen ruoan tuottaminen vaatii, vaikkei mitenkään intohimoisesti viettäisikään kaikkea aikaa kasvimaita kitkemässä (eli ei ollenkaan).

Nyt tätä on puuhasteltu jo niin monta vuotta ettei asiaa sen suuremmin enää tarvitse miettiä, tietyt asiat tehdään tiettyyn aikaan vuodesta ja ne on ihan tavallisia asioita. Lapset tietää mikä on ylimääräisten kukkojen ja pukkikilien tulevaisuuden näkymä, eikä se ole mitenkään ihmeellistä. Enemmänkin nämä ihmettelevät että missä niiden kaupunkilaisserkkujen kanat ja vuohet asuu.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jossain vaiheessa muutto, ei vielä ellei se täydellinen paikka tupsahda eteen mutta aktiivisesti ei etsitä. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, jossain kohtaa haluamme enemmän maalle, enemmän maata, omaa metsää ja enemmän tilaa eläimille ja vähemmän tilaa ihmisille.

https://majalevo.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html Tuossa on jokusen vuoden vanha teksti missä kirjoittelen siitä miten hommat ovat alkaneet. oikeasti mun piti kirjoitella aakeammin ja laakeammin tuoretta näkökulmaa, mutta (hävettää tunnustaa) meinasin oikeasti missata koko yhteispostauksen ja laittelin kyökissä maitoa juustoksi kun jotenkin havahduin siihen että onkin jo perjantai. Tänään pitäisi vielä joutaa tekemään heinätöihin liittyviä esivalmisteluja, eli se suosikkihomma mitä aina yhtä aktiivisesti välttelen, eli siivoaminen. Kastella kasvihuoneet, työstää juusto valmiiksi ja muutama muu hommeli.

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden juttuja aiheesta

Vyöhyke 1:

https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2:

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html