pikkujäbä ratsailla

tälläistä meille. Pikkujäbä tykkää istua ponien kyydissä. täytyy ostaa sille kypärä.

Kun mitään ei taaskaan tapahdu

Tai oikeastaan tapahtuu ja ihan koko ajan, mutta ihan samaa tapahtuu kuin eilenkin. Päivät seuraa toisiaan tietyllä kaavalla. Aamulla ylös muutama minuutti liian myöhään, hevoset ulos, isompi kouluun ja pikkujäbälle aamupalaa. Saavillinen kahvia torveen, uutiset ja fb rauhattoman pikkujäbän perässä juosten (olis ihan mahtavaa juoda koko kupillinen kahvia istualtaan ja rauhassa). Tiskikonetta, pyykkikonetta ja joku taikina tulille, ulkoilua ja eläinten hoitoa. Eikä mitään sellaista seesteistä "ruokitaas tässä heppoja ja lampaita ja aurinko paistaa"-settejä, vaan yritys saada asiat hoidettua ilman henkilö- ja materiaalivahinkoja rimpuilevan pikkujäbän kanssa, pikkujäbä valloittaa maailmaa valtavalla vauhdilla eikä se todellakaan pysy paikallaan sekuntia kauempaa. Pikkujäbä osaa avata lapsiportit, poistaa kaukosäätimistä paristot ja kiivetä kattoon.

Isompi tulee koulusta, pikkujäbä vetää päikkärit, läksyjä ja ruokaa.. sitä samaa settiä. Mies tulee duunista, syödään ja juodaan kahvia. Mä karkaan tallille, lapan kakkaa ja ratsastan. Tulen takasin sisään yleensä vasta kun nappulat nukkuu, paitsi saunapäivinä. Sitten suihkua, sohvaa ja hetki telkkaria. Homma selvä ja sama uudestaan seuraavana päivänä. Tosi hohdokasta verkkari-ratsastushousu elämää.

Olisi huikeeta päästä käymään ulkona, liilaa luomiin ja hametta päälle, hyvää ruokaa ja hauskoja bileitä. Ehkä jokupäivä onnistaa. Nyt sentään saatiin mun vanhemmat puhuttua tänne muutamaksi päiväksi vappuna, ei me mitään hohdokasta suunniteltu vaan karataan miehen kanssa mökille nukkumaan, savusaunomaan ja vaan lorvimaan. Ilman lapsia, eläimiä ja aikatauluja. Odotan sitä! Elämä on just hyvää näin mutta kyllä kerran vuodessa on pakko päästä vetämään henkeä.

Kouluratsastusmakkara

Aika turskissa kunnossa tuo poni edelleen..

uskomatonta sosiaalipornoa.

Toivottavasti mun uudet ihan törkeet muovikynnet (siis geelisellaiset) timangeilla häikäisee niin ettei kukaan kauhistele mun silmäpusseja.

Onnistuin hankkimaan silmäpussit eksyttyäni illalla aivan jäätävän sosiaalipornon pariin, iso virhe. Selasin sängyssä nettiä ja päädyin lapsiaiheiselle keskustelufoorumille (ilmeisesti moderoimattomalle sellaiselle?), siis mitä helvettiä?! 90 jotain sivua yhden bloggarin herjaamista. Multa karkas ulapalle muutakin kuin airot, mua alkoi suorastaan karmimaan ajatuskin siitä että ne kaikki kirjoittajat on ilmeisesti ihan irrallaan tuolla kaiken kansan keskellä. Hui saamari. Mun oli myös pakko sitten samoilla silmillä tutustua myös tähän kyseiseen bloggariin, apua.. miten kukaan nuori nainen pystyykään tekemään kaiken väärin? matkustaa vääriin maihin, tukkakin on väärin ja väärän värinen, vaatteet ne vasta olikin väärät, käsilaukuista ja kaikesta muusta puhumattakaan. Olin siis aivan varma että ko. bloggaaja on joku maailmanlopun suohirviö ja kaikessa mauttomuudessaan jotain suorastaan käsittämättömän brutaalia. Ei ollut, vaan oli ihan kaikkea muuta. Tästä sitten tulin siihen tulokseen että nuo keskustelufoorumilla kokoontuvat hyeenat on sitä mieltä että nuoren naisen täytyy pukeutua kirpparivaatteisiin (kulutushysteriaa ja mauttomia rättejä kaikki muut), koruja ei saa olla, eikä kelloja, etenkään merkkikelloja (so last season ja lutkamaista). Pahinta on käsilaukut, etenkin kestävät, laadukkaat ja merkkisellaiset. Että minähän olen ihan tosi trendikäs näissä kulahtaneissa himaverkkareissa, vielä kun vaihdan käsilaukun siwan muovikassiin niin kaikki on ihanasti!

Onkohan ne mielenterveyspalvelut ajettu jo liian alas vai mitä ihmisille on tapahtunut? Ihan oikeasti veti todella hiljaseksi toi keskustelufoorumi, miten ne voi nauttia noin paljon toisen ihmisen haukkumisesta, kammottavaa.

Nyt lisää tätä. Alkaakohan olemaan aika laittaa kuppi pesuun?

kuka avasi hanat?

Nimittäin mun kärsästä ja sitten myös taivaalta. Ihan puun takaa tuli tämä tilanne. En tietenkään ollut varautunut siihen että flunssa tarttuisi noilta lapsilta muhun, enkä tietenkään ollut varautunut siihenkään että suomessa yleensä kahta aurinkoista päivää seuraa vähintään kuukauden kylmyys, kaatosade ja myrskytuuli.

Onhan ihanaa päästä nauttimaan yskästä mikä päättyy oksennukseen ja siitää kuume nousee-kuume laskee fiiliksestä. parasta kaikessa on kanniskella läpimärkiä ja kuraisia loimia kuumeessa ja räkäposkella. Ihan fantastista!

Kun se aurinko hetken möllötti tohon terdelle niin sain koiratkin ajettua ulos. Ne riehakkaat terrierit loppumattoman energiansa kanssa...

perushuttua

Mies menee tänään hakemaan pari uutta tipua, jännä nähä että kuinka käy. Viime reissultahan tuli mukana ne kalkkunat ja kanitkin. Mä olen todella ihmeissäni jos se oikeesti ottaa vaan ne pari tipua sieltä mukaan.

Nappulat sairastaa, pikkujäbällä on miesflunssa ja isompi jäi koulusta kotiin kun päätä särkee ja yrjöttää, näinköhän pukkaa migreenin sillekkin. Kurjaa.

Ponirintamalle kuluu kohtuu ookoota. Kenttä on sula ja mies hitsasi kunnollisen lanan, nyt kelpaa. Ainoa tietysti että maunon jalat on ilmeisesti vähän reagoinut yhdistelmään kova kenttä ja hokit. Reuman raiskaamalla selällä ei hokkeja ruuvata irti. Kengittäjä onneksi tulee maanantaina, samalla kokeillaan ponille megajoustavia pohjallisia.

Ton kyseisen ponin kanssa on kyllä ollut ihan uskomatonta säätämistä, lihasongelmaa, hammasongelmaa, satulaongelmaa, kuolainongelmaa.. ihan kaikki. Ehkä se tästä, lihaksisto on tottakai ollut kovilla kun poni on joutunut opettelemaan kokonaan uuden tavan liikkua ja välillä olen vaatinut siltä enemmän kuin mihin sillä olisi ollut paukkuja, nyt alkaa kultainen keskitie löytyä siinäkin. No satula.. se tuntuu istuvan mutta jotain outoa siinä on. se on topattu just tolle passeliksi, olen ostanut miljoona eri satulavyötä, liukuestelärpäkettä ja ja ja, nyt uskoisin että on löytynyt se vyö-romaani-liukueste-kombo mistä poni tykkää. Kuolaimet.. ehkä hyvät. paksu babykanki ja kolmipalabridongi, ehkä, kokeilut jatkuu edelleen kankiosastolla. Nivelenä tuntuis nyt olevan hyvä painava ja paksu kolmipala, pitkällä ja pyöreällä keskiosalla.

Sokerina pohjalla maailman herkin hipiä, karvat kalvaantuvat pois ihan pienestäkin tuulen vireestä, suojat kalvaa pienen ponin herkkiä kinttuja, karvasuojat taakse ja pintelit eteen on ehkä paras yhdistelmä. Lampaan karvaa saa olla ihan jatkuvasti virittelemässä ihan kaikkialle, satulavöihin (jotkut vyöt kalvaa karvan kanssa, toiset ilman karvaa), kankien turparemmi, siis se pull-backin leuan alle tuleva lätyskä kalvaa ja kaikki kalvaa, jos planeetat eivät ole suotuisissa asennoissa.

voi kun pääsis jo muuttamaan..

Muuttokuume (onko sellasta?) on taas äitynyt pahaksi. Löysin kasan blogeja, sellaisten ihmisten blogeja jotka ovat jo tehneet sen mitä me vasta suunnitellaan, tukehdun ihan kohta kateuteen. Suunnitelmissa on siis laittaa pirtti myyntiin, pakata tarvittavat kamat ja elukat ja suunnata pois suomesta. Italiaan tai espanjaan, lämpimään ja pois tästä törkykalliista kurjuudesta. Maksaa se eläminen kaikkialla mutta köyhyys on siedettävämpää auringossa kuin räntäsateessa. Aika vähän täällä suomessa on mitään mikä meitä täällä pitää. Toki joo sukulaiset, mutta nytkin lähimmät sukulaiset asuu 100kilsan päässä ja lentokoneet kulkee, ainoa syy siihen miksi ei olla jo lähdetty on pikkujäbä, täytyy odottaa että se vähän kasvaa. Muuttaminen ja asettuminen vieraaseen maahan on vähän turhan työlästä noin pienen kanssa.

Taidan palata niiden blogien pariin..

kanojen omaishoitajana

Kiirettä on pidellyt, mies kun joutuu viettämään (liian) ison osan päivästä töissään, mut on ylennetty kanojen omaishoitajaksi. Kalkkunat onneks on terveenä eikä vaadi mitään erityisempää hoivailua (sehän tästä vielä puuttuis..) mutta araka lapsista kaksi on heikossa hapessa ja eristettyinä omiin yksiöihinsä. Pistorius alkaa olla jo parempi ja yhdellä jalalla liikuskelu sujuu jo niin livakasti että olen sen jo kadottanutkin pariin otteeseen, Pistoriuksen pikkuystävä on jonkun minkälie ruton kourissa ja näyttää siltä että siitä kohta kyllä henki karkaa. saa kahtoo ny. Olen nyt kerran tunnissa laukannut kattomassa että ne saa varmasti syötyä ja juotua ja että ne on hengissä. Teinikukko Sergei on alkanut kiekumaan varsin vakuuttavasti. ei hyvä.

 Pikkujäbä valloittaa maailmaa ihan nupit kaakossa ja isommalla on yhtä sun toista huolta, murhetta ja turhia toiveita. Raukka kun on niin kaltoin kohdeltu ja kaikesta jää paitsi, siis ihan kaikilla sen luokkalaisilla on valkoiset iphonet ja ne pääsee joka päivä shoppailee kaikkee ja kaikki saa värjätä tukkansa sini-pinkeiksi ja käyttää korkkareita, jep aivan varmasti maalaiskoulun kolmasluokkalaiset, tottakai. Jotain myönnytyksiä olen tehnyt, niitä klipsipidennyksiä saa käyttää ja kynsiä lakata mutta 9vee ei meikkaa. tyly mutsi. Niin ja iphonea se ei saa, sillä on kuitenkin sellanen ihan ok samsungin älyvekotin. Ankea ja karu lapsuus..

Otsikko liittyy kanoihin mutta kuvitus liittyy lapsiin. ei se varmaan oo niin justiinsa.

Tänään on tavoitteena keretä hevosen selkään. Perjantaina oli raspaus, lauantaina olin paavoa kiusaamassa isollakirkolla, sunnuntaina keventelin päämäärättömästi pitkin kenttää. Maanantaina kerkes kenttä jäätyä just kun sain ratsatushousut kiskottua jalkaan ja eilen meni  niin myöhään etten ennen puoltayötä olis kerenny takasin niin annoin sitten olla. Tänään jos ei pakasta, myrskyä tai tule joku muu muuttuja niin menen, huomenna on kokous mikä kestää niin myöhään etten taaskaan kerkeä..