pieniä tekoja ja flunssaisia ajatuksia.

Pieniä tipuja, palelevia pieniä taimia, räkäisiä pieniä lapsia ja paljon pieniä askeleita.

Pääsen kävelemään sisällä jo tyystin ilman keppejä. Liukumattomalla ja tasaisella alustalla onnistuu tepsuttelu ilman apuvälineitä (en laske roisia määrää kipulääkkeitä apuvälineeksi). Onneksi tyyli on vapaa ja ihmisillä ontuman asteita ei kyylätä samoin kuin hevosilla, olis muuten teurasauto pihassa.

Nyt tietysti kun edistyin näinkin huikeasti liikkumisen kanssa, saatiin pihalle sellainen jäätikkö että paranee pysyä pirtissä. Saas nähdä että kuinka taimet selviytyy ennätyskylmästä maaliskuusta, huomaa selvästi ettei akkunasta hohkaava kylmä varsinaisesti nopeuta kasvuprosessia. Tomaatit kituu jokavuotiseen tapaansa, yrtit, paprikat ja kuukausimansikat vaikuttavat ihan hyviltä. Laitoin muutaman munakoisonkin hätäpäissäni. Enää ei puutu kuin loput.. kaalit, kurpitsat, kurkut, loput yrtit ja kaikki ne muut mitä en nyt muista mutta vaativat esikasvatuksen lasten ja kissojen ristitulessa.

Tiput kasvaa ja niitä nyt tursuileekin kaikkialla. Lapset ja kissat osallistuvat mielellään niiden hoitamiseen. Minä en ehkä ole kovin mielissäni tästä osallistumisesta mutta tuleepahan ruokittua kun Lilja käy jatkuvasti kaatamassa lisää evästä tipusille. 

Nyt on kuoriutunut ankkoja ja kanoja, kohta pitäisi tulla kalkkunoita, mutta koska pessismisti ei pety ja luottamus omien kalkkunoiden kykyyn tuottaa tavaraa ruokapöytään on vähän viime vuosina horjunut, päädyttiin varaamaan viisi butt-kalkkunaa kesäksi kasvamaan. Fasaanit sentään nyt reipastuivat ja hautovat itse melkoisia munakekoja. Jos tässä nyt päästään syksyyn asti ilman joukkotuhoja, pitäisi ensi talvena olla lintua syötäväksi varsin reippaasti. Normaalit ihmiset miettivät luultavasti lähipäivien ruokalistaa, mä mietin ensi talven ruokalistaa.

On aina yhtä hankalaa arvioida menekkiä, syksyllä aina tuntuu että pakkaset on piukassa syötävää mutta kyllä niistäkin alkaa näin kevättä kohden pinta laskea. Kesällä pohdiskelin kerppujen ja viherjauhojen riittämistä, kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat pursuili kerppuja ja pannuhuoneessa tursusi nokkoset ja muut rehut odottamassa jauhamistaan ämpäreihin. Kummasti nekin hupenee talven aikana, näyttää kyllä siltä että ne just ja just riittävät kesän alkuun.

Juttelin aamulla naapurin maajussin kanssa ja muistelin olleeni joskus keskiajalla pääsiäisenä äestämässä naapurin pelloilla. Viime vappuna lapset teki lumiukon pihaan, nyt näyttäis vähän samalta. Hirvittää kuinka säiden armoilla sitä ruoan tuotannon suhteen ollaan. Lämmitetty, jäähallin kokoinen kasvihuone ei ole vaihtoehto, näillä mennään ja toivotaan vaihtelun vuoksi lämmintä kesää. Tietysti säihinkin voi vähän varautua, meinasin etten tällä kertaa täytä kasvihuonetta kylmässä kituvilla tomaateilla (tottakai niitäkin tulee, muttei koko höskän täydeltä), vaan laitan kasvihuoneeseen papuja ja varmaankin jokusen kesäkurpitsankin.

Syvällisen ajatustyön lisäksi täällä on keskitytty viihdyttämään kipeitä lapsia, sinnikäs on tauti. Vanhin lapsista aloitti jo toisen kierroksen flunssan kanssa. Muovailuvaha toimii kun tekee molemmille pienille oman köntin ja kieltää jyrkästi kaiken vaihdannan, tahnaa ikkunalasista rapatessa on helpompi tunnistaa syyllinen muovailuvahan värin perusteella.

Muovailuvaha (sellainen taaperon syötävissä oleva versio):

1 dl vehnäjauhoa
0,5 dl suolaa
0,5 dl vettä
0,5 rkl öljyä
elintarvikeväriä

sekoita vehnäjauho ja suola, sekoita toisessa kipossa vesi, öljy ja väri. Yhdistä tuotokset, sekoita ja lopuksi vaivaa kädellä. Jos tuntuu kuivalta niin lisää öljyä ja jos tahmaa käsiin, lisää jauhoa.

Maailman helpoin ohje ja koska tarvikkeet ovat liki ilmaisia, ei hetkauta heivata könttiä roskikseen sen jälkeen kun siihen on muovautunut mukaan leivänmurut ja keskikokoisen koiran verran irtokarvaa.