Kummallakin synnytykset sujuivat vallankin oppikirjamaisesti, itseäni kyllä jännitti, lampaiden karitsoinnista on kyllä kokemusta mutta vuohen synnytys oli vielä kokeilematta.
Suorastaan uskomatonta että tänä keväänä kaikki nämä eläinhommat etenevät (toistaiseksi) aivan suunnitelmien mukaan. Tiput kasvaa ja poikaskuolleisuus on ollut vähäistä. Kanit kasvaa ja uusia poikueita on tulossa.
Taimetkin on hengissä. Kirsikkana kaakussa nyt nämä kilit, kilit saavat nyt pitää mammansa kokonaan itsellään, mietitään vuohien lypsyä sitten vähän myöhemmin. Toinen näistä mammoista ei kyllä päädy enää takaisin lypsyyn, Kertun lypsäminen kun ei varsinaisesti ole mikään ilo. se hyppii tasajalkaa, epätasajalkaa, puree, puskee ja näyttää keskisormea.
Eilen illalla istuttiin saunassa ja katteltiin lasioven lävitte kun ankanpojat uiskentelivat kylppärissä omassa ammeessaan. Itse ollaan niin tottuneita moiseen näkyyn ettei sitä pidä enää mitenkään outona, eikö kaikilla ole pikkuisia ankkoja uimassa kylpyhuoneissaan?
Nyt on kanat ja ankat alkaneet pukkaamaan munaa ihan työnään, laskeskelin että kyökissä on tällä hetkellä noin 70 munaa, saattaa olla melko munaisia tulevien päivien eväät. Toivoisin että nämä tuottaisivat hivenen tasaisemmin. Marraskuussa jos mieli munaa, piti hakea kaupasta ja nyt niihin hukutaan.
Sitten ne huonot uutiset, kävin röntgenissä ja kirurgin tykönä. Murtumasta on nyt 4,5kk ja jalan luutumisen pitäisi olla jo edennyt tai edes lähtenyt alkuun. Tämä ei ole, luutumista on tapahtunut ihan minimaallisen vähän. Vaikka tämä murtumatyyppi on hankala ja hidas paranemaan niin jotain olisi jo pitänyt alkaa tapahtumaan. Tämä on siis suurienerginen ja säleinen avomurtuma, joku palakin siellä ihmettelee irrallaan ja ne säleiset luiden päät on sillain vinkeästi etäällä toisistaan että luuta olisi toivottavaa kasvaa siihen väliin. tietysti se titaaniputki mikä kulkee nilkasta polveen, pitää sitä hössäkkää kasassa. kysyin että onko mahdollisesti tarjolla riesaa loppu iäksi, kirurgi vastasi että aika varmasti on. Pari kuukautta vielä odotellaan ja sitten kuulemma ryhdytään tekemään jotain, en tiedä mikä se jotain on mutta ketuttaa jo valmiiksi. En ajatellut ottaa kesällä uusintaa jalkaleikkauksesta enkä mistään muustakaan, olin suunnitellut että kesällä kuljin olisi jo käyttökuntoinen. Harmittaa niin isosti kun on kaikkia suunnitelmia kevääksi ja kesäksi. Kiroilin aika railakkaasti koko matkan sairaalan ovelta parkkipaikalle.
Tuli vähän yllätyksenä itselleni tämä uutinen, olin ajatellut että kerran on mun toimintakyky parantunut niin kai se jalkakin on. Tällä hetkellä liikun sisällä ilman keppejä, pystyn kantamaan Liljaa ja tekemään kaiken muunkin, jalkaan sattuu paljon mutta silti pystyn (eikä ihme ole jos sattuu kun se kerran on edelleen ihan yhtä murtunut kuin marraskuussa). Ulkona kuljen kepeillä, jäätikön ja hankien takia en uskalla ottaa riskiä. Pystyn ajamaan autolla ja olin suunnitellut pystyväni ihan just kohta ratsastamaankin.
Ehkä näytän keskisormea universumille ja suunnittelen vielä jonkun kasvihuoneen laajennuksen kesälle.
Eilen illalla istuttiin saunassa ja katteltiin lasioven lävitte kun ankanpojat uiskentelivat kylppärissä omassa ammeessaan. Itse ollaan niin tottuneita moiseen näkyyn ettei sitä pidä enää mitenkään outona, eikö kaikilla ole pikkuisia ankkoja uimassa kylpyhuoneissaan?
Nyt on kanat ja ankat alkaneet pukkaamaan munaa ihan työnään, laskeskelin että kyökissä on tällä hetkellä noin 70 munaa, saattaa olla melko munaisia tulevien päivien eväät. Toivoisin että nämä tuottaisivat hivenen tasaisemmin. Marraskuussa jos mieli munaa, piti hakea kaupasta ja nyt niihin hukutaan.
Sitten ne huonot uutiset, kävin röntgenissä ja kirurgin tykönä. Murtumasta on nyt 4,5kk ja jalan luutumisen pitäisi olla jo edennyt tai edes lähtenyt alkuun. Tämä ei ole, luutumista on tapahtunut ihan minimaallisen vähän. Vaikka tämä murtumatyyppi on hankala ja hidas paranemaan niin jotain olisi jo pitänyt alkaa tapahtumaan. Tämä on siis suurienerginen ja säleinen avomurtuma, joku palakin siellä ihmettelee irrallaan ja ne säleiset luiden päät on sillain vinkeästi etäällä toisistaan että luuta olisi toivottavaa kasvaa siihen väliin. tietysti se titaaniputki mikä kulkee nilkasta polveen, pitää sitä hössäkkää kasassa. kysyin että onko mahdollisesti tarjolla riesaa loppu iäksi, kirurgi vastasi että aika varmasti on. Pari kuukautta vielä odotellaan ja sitten kuulemma ryhdytään tekemään jotain, en tiedä mikä se jotain on mutta ketuttaa jo valmiiksi. En ajatellut ottaa kesällä uusintaa jalkaleikkauksesta enkä mistään muustakaan, olin suunnitellut että kesällä kuljin olisi jo käyttökuntoinen. Harmittaa niin isosti kun on kaikkia suunnitelmia kevääksi ja kesäksi. Kiroilin aika railakkaasti koko matkan sairaalan ovelta parkkipaikalle.
Tuli vähän yllätyksenä itselleni tämä uutinen, olin ajatellut että kerran on mun toimintakyky parantunut niin kai se jalkakin on. Tällä hetkellä liikun sisällä ilman keppejä, pystyn kantamaan Liljaa ja tekemään kaiken muunkin, jalkaan sattuu paljon mutta silti pystyn (eikä ihme ole jos sattuu kun se kerran on edelleen ihan yhtä murtunut kuin marraskuussa). Ulkona kuljen kepeillä, jäätikön ja hankien takia en uskalla ottaa riskiä. Pystyn ajamaan autolla ja olin suunnitellut pystyväni ihan just kohta ratsastamaankin.
Ehkä näytän keskisormea universumille ja suunnittelen vielä jonkun kasvihuoneen laajennuksen kesälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti