vuodesta 2017 vuoteen 2018

Vuosi vaihtui varsin rauhallisissa merkeissä, katkennut ketara ei muuttanut tämän juhlan viettotapaa mitenkään. Meillä on tavattu nämä bakkanaalit viettää aina aika maltillisesti. Mikko kävi isompien lasten kanssa katsomassa kaupungin järjestämän ilotulituksen, itse raahauduin terassille vuoden vaihtuessa katsomaan muutaman raketin. Syötiin paljon ja katsottiin simpsonimaratonia. Eppu sai valvoa vähän myöhempään, Lilja kuukahti tavalliseen aikaan. Täytyy laittaa ne suttuiset ja heilahtaneet ruokakuvat kunhan saan ne siirrettyä puhelimesta koneelle. Koska tarjolla ei ole selostusta riehakkaista bileistä, tyydyn muistelemaan menneitä ja pohtimaan tulevaa.

VUOSI  2017

Viime vuosi oli varsin onnistunut ja jää mieleen ihan positiivisena, noin niin kuin yleisesti. Lapset oli terveitä, vanhin siirtyi yläkouluun ja paransi todistustaan ihan huomattavasti.

Eläimiä saatiin lisättyä aika hyvin suunnitelmien mukaan, tosin kalkkunat ja fasaanit tuottivat pettymyksen, ne eivät tuottaneet jälkeläisiä ollenkaan, ei edes hedelmöittyneitä munia. Kalkkunoilla ehkä vaikutti kukon vaihtuminen keväällä ja niiden muutto uuteen tarhaan. Ehkä, saattaa olla että vikana oli planeettojen asennot, huonot fengshuit.. Fasaaneista en puhu mitään. ne on ihan käsittämättömiä kummajaisia. Keväällä ne eivät munineet kuin muutaman hassun munan, yksikään kanoista ei hautonut. Edellisenä keväänä oli ihan toinen meininki.

Ankat lisääntyivät todella hyvin, vaikka kettu kävi syksyllä verottamassa ankkalaumaa, pakkasessa on silti ankkaa koko talven tarpeiksi.

Kanat teki välillä munia, jonkun verran tuli tipujakin. Vanha pääkukko Hans-Jurgen kuukahti kesällä. Syksyllä saatiin uusia kanoja korvaamaan ikivanhoja, munintansa lopettaneita arauca- ja tehokanoja.

Riikinkukot eivät tuottaneet pettymystä eikä miitään muutakaan. Ei niiltä kyllä mitään odotettukaan, niin nuoria vielä. Tauskikukko aiheutti sydärin karkaamalla alkukesästä, sitä etittiin puoliyötä, haahuilin lähimetsissä ponin kanssa etsimässä. Aamulla se oli ilmestynyt ihan omin avuin jonottamaan tarhansa ovelle, sen koommin se ei ole reissunpäälle lähtenytkään.

Kanit yllätti iloisesti, lihakanituotanto lähti käyntiin toivotulla tavalla, niille saatiin rakennettua hyvät ja toimivat tilat, vieläpä hyvin edullisesti kierrätymateriaaleista. Kanit ovat olleet terveitä, poikaskuolleisuus ihan todella pientä (1kpl) ja poikasten kasvu hyvää.

Vuohia saatiin kesällä, syksyyn mennessä ne saatiin jopa pysymään tarhassaan. Juustoa sain tehtyä ja maidon suhteen olimme omavaraisia koko syksyn, siihen asti kun (onneksi) laitoin ne umpeen odottelemaan uusien kilien syntymistä. Eskopukki muutti uuteen kotiin ja Pertti valikoitui hoitamaan pukin hommia.

Hevosten kanssa vuosi meni tosi hyvin ja tosi huonosti. Ilona varsoi kesällä hienon ja kauniin tammavarsan, varsominen sujui ilman komplikaatioita ja tamma hoiti varsansa ihan oppikirjan mukaan.

 sattuipas karmea kuva..

Mauno oli alkuvuoden vaihtelevasti töissä, kelit oli pääsääntöisesti huonot koko talven. Toukokuussa sillä alkoi toinen toistaan kummallisemmat vaivat, epäiltiin hiekkaa mahassa, raspattiin hampaita, hierottiin, laitettiin iskunvaimennuspohjallisia, topattiin satulaa.. lopulta päädyttiin lievään kaviokuumeeseen. tuhoja tauti ei ole tehnyt mutta sen ponin laidunnukset on nyt laidunnettu. Kaviokuumeesta selvittyään se kehitti kaviopaiseen, luultiin alkuun taudin uusineen koska paisetta ei vaan näkynyt ja hoidoista huolimatta poni ei tokeentunut. Parin päivän potemisen jälkeen Mauno kävi klinikalla, saatiin samalla ne kaviokuumekuvat otettua. Maunon röntgenkuvat ovat ihan priimat, paise näkyi tosi syvällä kaviossa. Sitä sitten odoteltiin, kengittäjä kävi parin päivän välein ja lopulta se paise tuli ulos. Pari kertaa ehdin Maunoa varovasti liikuttaa ennen kuin katkoin koipeni

Paavo on ollut pelkästään Epun käytössä ja muiden seuramiehenä. Nyt kun Ilonan varsa on vieroitettu ja myyty, Mauno on parantunut ja on täysin käyttökuntoinen niin eipä tarvitse ratsastella.

Kasvien kasvatteluhan meni ihan poskelleen, ne ankat ja ne ilmat. Ei niistä enempää.

Omavaraisuusaste ruoan suhteen kasvoi ihan hyvin, paljon paremminkin olisi voinut mennä mutta olisi voinut mennä huonomminkin.

Remonttiosastolla oli myöskin vähän turhan hiljaista, talossa siis. Syksyllä piti hakea puuhella, mutta se siirtyi keväälle. Kalkkunoille rakennettiin (tai siis Mikko rakensi) uuden tarhan ja talveksi uudet sisätilat, kanila tehtiin ja vuohille tarha sekä lypsyasema. Kasvimaiden laajennuksetkin vei aikaa ja energiaa. Iso syy on myöskin raha, maakellaria ja keittiöremppaa ei tehdä nollabudjetilla.

Heinäkuussa tuli tehtyä stressitesti kotivaralle, klaara/kiira-myrsky poisti meidät sähköverkosta yli vuorokaudeksi, saatiin kuitenkin järjestettyä Liljalle synttäritkin ilman sähköä. Ruoat pysyi kylmänä vanhassa sadevesikaivossa, vettä saatiin nostettua talon entisestä kaivosta. Tuollaisessa tilanteessa ruoka, vesi tai valo ei ole ongelma, lämpö ja vessa sen sijaan on. Talvella tällainen vanha puutalo kylmenee todella nopeasti, lämmitysmuoto kun on öljy, ilman sähköä tulee nopeasti kylmä. Tulisijoja on kaksi, saunan kiuas ja alakerrassa takka. Niillä ei tätä koko torppaa pidä lämpimänä.

Muuten sitten tulikin pari isompaa muuttujaa, Mikolta leikattiin alkusyksystä käsi ja siitä kun se alkoi toipumaan, multa katkesi jalka.

Siinä hyvinkin suurpiirteisesti yhteenveto viimevuodesta, paljon hyvää, jonkunverran huonoa ja todella isosti oppimista.

VUOSI 2018

Mitäs sitten odotan tulevalta vuodelta? no ainakin sitä kävelyä. Kävelemään opettelu katkenneella koivella ei kuulosta palaakaan hauskalta, ei vaikka onkin lupa tukea prosessia rivakalla annostuksella opiaatteja. Mieluusti passaisin tyystin sen harjoitteluvaiheen ja siirtyisin suoraan siihen lopputulokseen. Tietysti tuo em. prosessin lopputulos määrittää hyvin pitkälle sen mihin suuntaan tämä homma lähtee kulkemaan keväällä.

Lehmät, kyyttöjen saamista tälle tontille odotan kovasti. Lehmät nostaa aika kivasti omavaraisuusastettakin ja onhan se hauska projekti kun pääsee tutustumaan ihan uuteen eläinlajiin ja opettelemaan uusia juttuja.

Hevoset.. ihan parasta päästä puuhaamaan niiden kanssa vaikka nollasta se lähtee sekin kuntoutuminen, niin hevosilla kuin kuskillakin. Ilonan kanssa on tarkoitus alkaa opettelemaan työhevosten hommia.

Vuohet saa kilisteltyään palata hiljaksiin takaisin lypsyhommiin, niiden varalle ei ole tehty mitään suuria suunnitelmia, vuohet jatkakoon niin kuin ennenkin. Niiden määrää ei myöskään ole tarkoitus lisätä. Lampaita suunniteltiin niiden lisäksi mutta taitaa jäädä johonkin tulevaisuuteen. sitten kun on isommat tilat niin pari lemmikkilammasta varmasti hankitaan.

Lintujen kanssa laitetaan sormet ristiin ja toivotaan aurinkoista, aikaista ja lämmintä kevättä. Josko se parantaisi poikastuotantoa. Nyt pitäisi olla kalkkunoillakin mieleiset siitosporukat, oikein muuta ei voi kun toivoa, tietysti parasta olisi jos ne itse hautoisi ja hoitaisi, ihan niin hyvään tuuriin en usko, mutta saa niitä tipuja hautomakoneellakin jos vaan munat ovat hedelmöittyneet.

Kaneille on ehkä toiveissa joku pieni laajennus, iso ehkä. Ollaan vaan alettu niin mieltymään tuohon kaniin ruokapöydässä että siksi voisi niitä tehdä enemmänkin. katsotaan.

Mikko haluaisi kesäpossun. Se on varmaankin toteutettavissa oleva toive.

Kaiken kaikkiaan ajatuksena on tulevalle vuodelle saada lisättyä omaa ruoantuotantoa. Rehujen (ihmisten rehujen, ei eäinten) osalta kirjottelinkin justiinsa suunnitelmia ja sitten jos kaikki menee nappiin, syksyllä pitäisi pakastimista löytyä nautaa, ankkaa, kania, kalkkunaa, kanaa, riistaa ja sitä possua jos se toteutuu. siihen lisäksi Mikko tehköön edelleen viiniä niin onhan siinä jo taas vähän enemmän kuin viimevuonna. hyvä niin. Kunhan tämän jalan kanssa ei tule mitään suurempaa hässäkkää.