erilainen joulu

Takana on nyt kuutisen viikkoa eloa katkenneen koiven kanssa. Tänään oli jalan röntgen, tapaaminen kirurgin ja fyssarin kanssa. Paranenminen oli ilmeisesti sujunut ihan odotetusti, kirurgin mielestä, ei minun. Olin onnistunut myös missaamaan asian todellisen laidan. Luulin että murtumalinja on suht siisti ja leikkaus olisi sujunut oppikirjan mukaan. Todellisuudessa sääriluusta oli irronnut pala ja murtuma oli jonkun verran pirstaleinen. Lääkäri oli tosi kannustava kertoessaan että tämä on yksi hankalimmin paranevia murtumatyyppejä, kiva.

nyt kuitenkin murtuma oli alkanut vähän luutumaan, pala nököttää irrallisena ja pohjeluu on edelleen katki sekin. ehkä se siitä. Kuulemma hevosen selkään ei ole asiaa vielä kuukausiin. eikai tässä auta kuin ootella.

mutta siis joulu. Ensimmäinen hevoseton joulu sitten vuoden 85. Oli niin liukasta ja paljon lunta etten lähtenyt edes hautausmaalle, muu perhe kävi kyllä. Joulun olen tavannut laittaa myös eläimille, en tällä kertaa. Muuten mentiin sillä samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Ollaan kotona, syödään ja lapset avaa paketteja. Ruoat niitä ihan perinteisiä, mun vanhemmat viettävät aina aaton meillä. Me vietetään varmasti ihan kaikkien mittareiden mukaan se kaikkein tavallisin joulu.

Erilaisen siitä tänä vuonna teki tämä jalkahässäkkä ja muutama muu muuttuja.

Aaton aattona mä olen perinteisesti tehnyt jouluruokia ja pessyt saunan. Tällä kertaa meillä oli ruokavieras. Ihan tuiki tuntematon sellainen, tyypin nimenkin unohdin jo. Yhdessä fb-ryhmässä tyyppi kyseli mahdollisuutta päästä tutustumaan lihakanin matkaan elosta lautaselle. Mikko luki sitä ääneen siinä vähän jälkeen puolen yön, lipsautin siinä sitten että, meille vaan! kyllähän mä tässä nyt yhen jänön kokkaan.. vähän jo itselläkin kävi mielessä että kuinkahan fiksua on päästää ihan vieras ihminen tänne ihmettelemään ja mitäs jos se onkin joku..pervo..tai hullu..

Se olikin ihan tavallinen tyyppi joka oli kiinnostunut tutustumaan vähän tällaiseen  toisenlaiseen tapaan syödä. vietettiin kiva päivä, tein jänöä dijon-kermakastikkeessa, syötiin porukalla ja juteltiin. Oli varsin tervetullutta vaihtelua tähän hivenen yksitoikkoiseen perusarkeen.

Varsakin tuli myytyä, sen myyminen ei mennyt ihan kaikkein perinteisimmällä kaavalla. Mähän en sitä päässyt edes itse näyttämään mahdollisille ostajakandidaateille. Ei sen puoleen, eipä sillä ostajia ihan ruuhkaksi asti ollutkaan. Se yllätti, mutta ilmeisesti markkinatilanne on yleisesti niin hankala että varsakauppa mikä normaalistikin on vähän jähmeetä, on tällä hetkellä täysin kuollutta.

Lopputuloksena varsakaupoissa tuli kompromissi. Varsa sai aivan ensiluokkaisen hyvän kodin, me tapasimme aivan huikeita uusia ihmisiä ja keväällä meille tulee pari kyyttöä. Lehmiä meillä ei vielä ole ollutkaan. sattuneesta syystä ne lehmät tosiaan tulee vasta keväällä.

On kyllä varsin kummallista kun päiviin ei kuulu muita eläimiä kuin kissat ja koirat. Hevosia näen onneksi päivittäin ikkunasta ja vuohet on usein pihassa vapaana, eli terassilla seurustelemassa mun kanssa siihen asti kun ne on kaatanut, sotkenut ja sählännyt kaiken tärviölle ja ne toimitetaan takaisin sisään, mutta ei se ole sama. oon niin tottunut noita elukoita hoitamaan ja niiden kanssa puuhaamaan ettei se ikkunasta ihmettely ole ihan sama.

Kunhan toi jalka nyt tosta tokeentuis, pääsis tekemään kaikkea.