Ei mahdu matkustajan paikalle kaukalo ja turvaistuin. Eli minä pysyn kotona kersoineni.
Mikko kulkee kimppakyydillä naapurin kanssa. Teoriassa vuoroviikoin kummankin autolla. Käytännössä joka viikko mun autolla, paitsi jos on jotain pakollista menoa, eli neuvola.
Asia olisi ihan ok jos ei asuttaisi täällä takasurkeella. Lähin kauppa, leikkipuisto, bussipysäkki tai lähin ihan mikä tahansa on 20km:n päässä. Alkaa seinät tulla syliin sekä mulla että neljä veellä. Vauvalle nyt tietysti on vielä ihan sama.
Kyllähän täällä tekemistä on. Ei me leikkipuistoa kaivata keinun tai liukumäen takia, ne löytyy omasta pihasta. Samoin pulkkamäki ja liuta eläimiä hoidettavaksi.
Mutta muita ihmisiä täällä ei ole. Tämä on ihan täydellinen sosiaalinen tyhjiö, tullaan hulluiksi sekä minä että poika.
Tämän viikon noi saa vielä aikaa, maanantaina menkööt vaikka pyörällä töihin. Me lähetään tenavien kanssa valloittamaan maailma.. Tai ainakin leikkipuistot.
Tää on nyt sitä harmaata ihan itteään.
Toinen sitä itteään on kun yöllä heräsin ja jäin toljottamaan nukkuvaa vauvaa, otin kuvan ja ihailin kun toinen on niin suloinen.
Oikasin takaisin punkkaan, en ehtiny valoja sammuttaa kun kuului yrjöääni.
Oho, täydestä unesta purjot punkkaan. Vain vauvat pystyy tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti