Kaikkee hommaa ja juttua on niin ettei tällänen vanha raasku kerkee perässä. Aamusta iltaan tai melkeen yöhön, eilen viimeisen ponin kanssa pääsin talliin takaisin lähemmäs yhtätoista. Aamulla ylös ennen seiskaa. Pikkujäbä ei malttaisi nukkua päikkäreitä, eikä malttaisi mitään muutakaan, siksi siis multa jää suurin osa hommista iltaan ja yöhön tai sitten tyystin tekemättä. Usein on myös niin että se kolmen vartin päikkärihetki on se päivän ainoo stoppi ja sillon oon jo niin totaalisen loppu että vaan istun. Miten ihmeessä tollanen alle 2vee nappula jaksaa olla liikkeessä aivan tauotta?
Mies kävi kameran kanssa pyörähtämässä kentällä eilen just ennen kun valo loppui. Paavo on siis kotiutunut ja se tarkoittaa myös yhtä liikutettavaa lisää. Onneks kohta on kesä, valoisassa ja lämpimässä jaksaa paremmin ratsastella yömyöhään. Vielä kun sais ton mun istunnan jotenkin tolkulliseksi, nyt näyttää aika pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti