Tämä kirjoitus on osa omavaraistelevien bloggareiden yhteispostaussarjaa, muiden kirjoituksia pääset lukemaan tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.
Olen tältä vuodelta enimmäkseen missannut nämä yhteispostaukset. Taisin todeta keväällä ettei tälle vuodelle ole suunnitteilla mitään kovin uutta ja ihmeellistä, vaan että vanhoilla linjoilla jatketaan. Olisi taas kannattanut pitää suunsa kiinni.
Omvaraistelun kannalta ja blogin hiljenemisen syy oli se suurin muutos, eli palkkatyö, minkä takia aikaa ei mihinkään ylimääräiseen jäänyt ja omavaraistelu kärsi kroonisesta aikapulasta. Se kun kaikki aika hupenee lasten ja eläinten kanssa, jää säilöntä ja sen sellainen paitsioon. Tulevaisuuden omavaraisemman elämän ja muun puutarhapuuhastelun kannalta taas tuo työpätkä oli aivan kullan arvoinen. Kaupallisen mittakaavan tekemisestä kun saa sellaista oppia mitä ei tässä omissa nurkissa tehdessä välttämättä saa ollenkaan.
Tällä kertaa yhteispostauksen aiheena on onnistuminen. Viitaten tuohon edellämainittuun, tuli ensimmäisenä mieleen että mikään ei todellakaan onnistunut ja kaikki meni päin pyrstöä todella isosti jopa omassa mittakaavassani. Mutta sitten tajusin että mun oma onnistuminen on rutiini. Olen onnistunut vuosien saatossa kasvattamaan itselleni sellaisen rutiinin ja perusosaamisen että vaikka homman hoitaa sievästi sinne päin, saa kuitenkin tuotettua sen ruoan. Kasvimaat olen onnistunut saamaan sellaiseen kuntoon, että minimihoidollakin ne tuottaa. Tunnen jo niin hyvin omat nurkkani, että tiedän mihin laitetaan mitäkin kasvamaan ilman sen suurempaa miettimistä. Omavaraisuudessa, liittyy se sitten kasvimaiden tuottoon, eläimiin ja melkein mihin vaan, tulee aina muuttujia. aina ei vaan onnistu, mutta rutiinilla ja kokemuksella ne käteen menevät hommat vähenee ja onnistumisia tulee enemmän. eihän tämä nyt taaskaan mitään nobelin arvoista ajattelua ole, ja muutenkin aivan itsestään selvyyksiä, mutta ei niitä omalla kohdalla tule ajateltua tai huomattua. Kaikille tekisi joskus hyvää miettiä että miten pitkälle on päässyt eikä että mikä kaikki meni päin sitä itseään.
https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2022
Hyvät rutiinit ovat kyllä tärkeitä. Itse rutinoidun hyvin huonosti, mutta olen tullut sinuiksi rutiinien kanssa siten, että vaihtelen satunnaisesti rutiinitehtävien järjestystä :)
VastaaPoistaAi pahus, ne siemenetkin meni :( Kurjuuksien kurjuus mokoma liesituuletin. Mutta rutiinit on kyllä todella tärkeä taito, ja samalla kannatteleva voima. Olen aina tykännyt semmoisesta sananlaskusta mikä menee jotta "ennen valaistumista vedenkantoa ja puiden hakkuuta, valaistumisen jälkeen vedenkantoa ja puiden hakkuuta". Perusasiat pysyy perusasioina. Aina.
VastaaPoistaOlet selviytyjä! Ihan huikeaa, miten olet noussut tuhkasta, elämä voittaa! Lähetän paljon haleja ja tsemppejä täältä!
VastaaPoistaJa tuon kommentinhan kirjoitti Marika, jonka kone ei muista omistajaansa.
PoistaMikähän ihme siinä onkin, että aika loppuu kesken aina joka asiassa?
VastaaPoista