Kylvöjä ja juhlintaa

Toukokuun alku pukkasi ihan puskista auringonpaisteineen. Sunnuntaipuutarhurille se tarkoittaa taas sitä perinteistä, torppa on täynnä taimia ja kasvimaat houkuttelee enempi kuin ikkunan pesu. Tuli hankittua toinen kasvihuone elintasosiiveksi isommalle, ei se mikään suurensuuri ole mutta ompahan kuitenkin. Järjestin etäkoululaisille liikuntatunnin kasvihuoneen kasauksen merkeissä, on se sentään hyvä että lapset on älykkäämpiä kuin äitinsä ja osaavat lukea kasausohjeita. Kasvimaalla on päässyt saksankirveli leviämään ihan kammottavalla tavalla ja mua jo ällöttää koko riesan hajukin, tämän vuoden ykkösprioriteetti on mokoman ongelman hävittäminen. Lapset on onneksi hyvin lahjottavissa siihenkin hommaan, ahkerasta kirvelinkitkennästä saa karkkia palkinnoksi.

Eppu on innostunut ihan hirveästi kasvimaapuuhastelusta. Se päätti laittaa oman kasvimaan, mikä siis tarkoittaa sitä että saa kelkkoa kompostia niin että piisaa. Kuulema tulee porkkanaa, kurkkua, kesäkurpitsaa ja herneitä.

Toukokuun perinteiset juhlat tulee aina vietettyä jotenkin epämääräisissä merkeissä, tai ei ainakaan niin kovin perinteisissä merkeissä. Äitienpäivänä ei käyty ulkona syömässä eikä tullut leivottua kakkuakaan. Sen sijaan tuli tehtyä lihapullia. Teurastettiin kaksi pukkipoikaa ja päätettiin että jauhetaan kaikki liha jauhelihaksi, sitä tulikin sitten yllättävän paljon. No tuleepahan käytettyä nopeasti pois. Isommanpuoleiset paistikökkäreet tuppaa jäämään helposti pakastimeen odottelemaan, jauheliha on sellainen näppärä monikäyttötuote ettei jää kuleksimaan pakkaseen.

Tuli muuten mahottoman hyvän lihapullat vuohenlihasta.Ei tietenkään kovinkaan kauniit, mutta maku onneksi ratkaisee.

Vappukin oli ja meni. Sitä on meillä perinteisesti vietetty ilman sen kummempaa riehaa. Lapsille munkkeja ja jotain ohjelmaa. Oli suuri suunnitelma piilottaa karkkia pitkin pihaa ja tehdä aarrekartta että lapset voisivat etsiä karkkijemmoja. Tuli sitten kaikenlaista ohjelmaa ja päätettiin lämmittää pihasauna päivällä (koska kylvettiin nurmia illalla). Aarrejahdin toteutus oli sitten sellainen että jemmasin karkkia ja räpsäsin puhelimella kuvan paikasta, lapset sai sitten keksiä missä moinen jemma on. Luultavasti parempikin noin, mun tuhertaman kartan varassa lapset luultavasti etsisivät jemmoja vieläkin, eksyneenä johonkin toiseen maakuntaan.

Koska aurinkoa ja tuulta on riittänyt, vettä sen sijaan ei ole tullut juuri ollenkaan (paitsi se masentava lumisade taannoin) kuivahti maat kylvökuntoon niin nopeasti ettei olis ikänään uskonut. Savimaa kun pääsee kuivahtamaan, siitä tulee kivikovaa betonia. Tuosta laitumen portilta otetusta kuvasta näkee hyvin savimaan karun todellisuuden.

Laidun vaati tänävuonna toimepiteitä. Mulla oli suunnitelma, niittykasveja ja ehkä pari jotain puuta ja sellainen kiva ja monimuotoinen luonnonniittylaidun missä hevoset ja perinnelehmät kirmaavat kilpaa perhosten kanssa. Maatalouskaupan hinnastojen äärellä suunnitelmat vähän tarkentuivat. Pikalaidunseosta ja suojaviljaa, ei ihan luonnoniitty.. Vappuna kylvettiin, se muuten on tuollainen käsin kylväminen melkoista hyötyliikuntaa. Pikkasta vaille kolmehehtaaria siemenämpäriä kanniskellen ja jyviä viskoen, ei tehnyt mieli lähteä lenkille sen jälkeen. Toivottavasti kaiken tuon paarustamisen jäljiltä edes joku jyvä itäisi.

Vattupuskatkin tuli hankittua, samalla reissulla kun haettiin lapsille vappupallot, päätettiin käydä kodinterrassa. Tosin kodinterra on näköjään jossain vaiheessa lopettanut ja tilalla oli bauhaus, kun ei ihan joka vuosi tule käyneeksi niin aina välillä yllättyy. Neljä vattupuskaa ja yksi maanpeittoruusu tarttui matkaan. Näille reissuille kannattaa aina ottaa se pienempi auto (en jaksanut siirtää turvaistuinta), siinä on koko perheelle tetristä tarjolla kun sulloo samaan autoon vattupuskia piikkeineen ja lasten vappupallot.

Pottumaakin saatiin valmiiksi. Senkin kanssa meinasi tulla vähän hoppu. Mikko nimittäin joutui palaamaan töihin ja ennen sitä piti saada isoimmat hommat valmiiksi.

Ja tottahan pääsiäiseen ja muihin riehoihin kuulu kaikenkarvaiset ihmetykset ja jeesuslapset. Tällä kertaa jeesuslapsi oli vuohi. Ei pitänyt kutun olla tiineenä, pukkikin hukattiin minun laskelmien (jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautui yllättäen virheellisiksi) niin ajoissa ettei tämmösiä jeesuksia pitänyt putkahtaa. Tuon jeesuksen emä nimittäin on vuohena ihan tosi kiva, mutta huono maitoinen eikä sitä ollut tarkoitus astuttaa enää. Kaikessa rauhassa istuin kyökissä kahvia ryystämässä kun Eppu tuli sisään kertomaan että vuohen takapuolesta törröttää jotain. Kun sain henkitorveen lipsahtaneet sumpit yskittyä ulos, lähdin kartoittamaan vahinkoja. No kilihän se siinä toimitti maailman ensi-iltaansa. Emo ja kili sisään, emolla utareet umpi tyhjät. Pakkasesta terniä ja paripäivää lypsin Sinikka-vuohesta maitoa suoraan pulloon kilille kunnes emolla nousi maito ja hyväksyi kilinsä hyvässä järjestyksessä utareelle asti. loppu hyvin ja kaikki hyvin. Jeesuslapsi sai nimekseen Lempi.