Muiden kirjoituksia pääsee lukemaan tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.
vuoden vanhaan tekstiin, kuka, mitä ja miksi pääset tästä: https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html samat tyypit edelleen, sama torppa ja noin suunnilleen samat eläimet.
Sitten asiaan, suunnitelmia vuodelle 2020, oikeastaan niitä ei juurikaan ole, tai siis on mutta ei mitään kovin suuria. Tottakai tähän aikaan vuodessa alkaa mielessä pyörimään jo ne tärkeimmät, kuinka monta tomaattia, kurkkua ja paprikaa saa tungettua kasvihuoneeseen ja voiko talosta uhrata noin puolet taimikasvatukselle ja mitä näitä nyt on. Meinaan taas tänäkin vuonna valehdella itselleni ja muille että pidän kasvimäärät maltillisina enkä ryhdy mihinkään älyttömyyksiin ja laita kasvamaan esimerkiksi kaikkia mahdollisia erilaisia kirsikkatomaatteja.
Mutta se suurin ja haastavin suunnitelma, se mihin nyt täytyy tänä keväänä uhrata oikeasti aikaa ja ajatuksia tai muuten voi yhtä hyvin jättää laittamatta mitään kasvamaan, koska se on täysin turhaa. Se suunnitelma on kaikessa lyhykäisyydessään kaiken suunnittelu. Mitä ja mihin laittaa kasvamaan niin että saa otettua huomioon kaikki mahdolliset suomen kesän tarjoamat säävariaatiot. Millaiset kasvualustat olisi paras idea jos kesän sataa kaatamalla ja on jäätävän kylmä (tähän kuuluu myös se tauotta piiskaava myrskytuuli mikä kiskoo kasvit maasta ja kiikuttaa ne suoraan kompostiin).
Tai sitten se versio missä päivällä on kaiken polttava helle, öisin liki pakkasta, sadetta ei tippaakaan ja kaivot kuivat (plus tähän se sama tuuli).
Nyt kun alkoi näitä mielessään pyörittelemään niin johan alkoi masentamaan.
Mitäs jos tänäkään vuonna ei ole pölyttäjiä? tämä kylä alkaa olemaan karjaton avohakkuuaukko missä myrkytyksissä ei todella tingitä. Kannattaako enää edes yrittää muuta kuin perunaa ja kasvihuoneessa kasvatettavia. Itseni tuntien, vaikkei siinä mitään järkeä oikeasti olekaan, aijon silti yrittää.
Pellon jätän rauhaan, vuosikymmenet tehomaataloutta savimaallae on tehnyt sen että ei vaan kannata., sen sijaan tehokäytän pihan toisella puolella olevan, vähän suojaisamman alueen jokaisen millin hyödyksi. Siellä on maanlaatukin ihan toista, sieltä löytyy multaa, sinne on kärrätty karjanlantaa eikä siellä savi hypi silmille joka kohdasta. Savimaa on sellainen mistä mä nään ihan totta painajaisia.
Kasvihuonetta en täytä riemunkirjavalla kimaralla pelkkiä tomaatteja, vaan laitan sinne lisäksi niitä mistä ehdottomasti haluan satoa. Kesäkurpitsa, papu, herne.. apua, yrtit.. lottovoitto ja kasvihuoneen laajennus. Täytyy vielä keksiä joku systeemi mikä tasaisi kasvihuoneen lämpötilaa, siis jos sattuu taas niin että päivät paahtaa ja yöt pakastaa ja tietysti jos sattuu niin että yötä päivää pakastaa niin olisi hyvä jos vähän lämmittäisi.
omenapuita ja kirsikkapuita pitäisi hankkia uusia, kunhan keksisi ensin järkevät paikat niille.
Marjapensaille meinasin kanssa uusia tuulia. viinimarjapuskia ja karviaisia on joka väriä ja todella monta puskaa per laatu. Niiden hoidon olen aktiivisesti laiminlyönyt jo vuosia. Ajatuksena on vähentää viinimarjapensaita ja hankkia tilalle hunajamarjaa ja vadelmaa.
Eläinmäärää tai lajeja ei ole tarkoitus tästä enää lisätä, näin on hyvä. Ainakin siihen asti kun keksitään jotain uutta.
Kasvuvyöhyke 1
Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Kasvuvyöhyke 2
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Kasvuvyöhyke 3
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/01/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-1.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablog https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005
Kasvuvyöhyke 5
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972
Minä olen lopettanut toistaiseksi savimaan kanssa tappelun ja viljelen lavoissa. Katsotaan nyt muutaman vuoden päästä alkaisiko maan kattaminen tuottamaan tulosta ja voisi ajatella taas maan päällä viljelemiseen palata.
VastaaPoistamä kanssa annan tuon pellon nyt olla, ei kestä hermot eikä lompakko. lavoissa mäkin jatkan ja noilla vanhoilla kasvimailla.
PoistaMä olin ihan ihmeissäni kun muutin tänne ja ekana kesänä nyppäsin voikukan maasta ja se tuli KOKONAISENA ylös! Lapsuuteni kasvimaa on siis ollut savipellossa. Silloin ei tiedetty no-dig menetelmästä. Sitä olisin kokeillut savimaan päälle.. toki se vaatii suuria määriä olkea ja jonkin verran kompostimultaa, mutta onneksi olkipaalit eivät paljoa maksa.
VastaaPoistamä todella yllätyin siitä kuinka köyhää voi olla tuollainen savipelto mihin on karjanlantaa tai mitään muutakaan lykätty viimeksi 80-luvulla. Sitä on viljelty suorakylvöllä ja niillä apulantapalleroilla..
Poistamulla on tekeillä tuollasia no-dig-penkkejä, jää nähtäväksi jotta kuinka käy.
Meille saa lähettää savea, jos sitä on ylimääräisenä ;) Täällä nimittäin maapohja enimmäkseen sellaista hietaa ja moreenia mikä imaisee kaiken eloperäisen itseensä sekunnissa. Vanhat pellot ja vanha ns. hedelmätarhan alue on ihan oikeaa multaa (ja hyvää sellaista!) mutta hankalahkoa hyödyntää runsaan vuohenputken takia. Savimaan lisääminen istutusalueille ei olisi ollenkaan huonompi juttu...
VastaaPoistaHunajamarja on täälläkin hankintalistalla. En ole edes päässyt maistamaan sellaista mutta hyvältä kuulostaa. Vuohet ovat myös tällä hetkellä kysymysmerkki, sain nyt vihdoinkin hahmoteltua miten vuohien tilat voisi tänne järjestää mutta asian tämän hetkinen budjettiluonnos on +1500e joten täytynee vielä pohdiskella... Ja toki elämä lypsettävän eläimen kanssa on monella tapaa vaativampaa kuin muu eläinten pito. Lamauttava migreeni ja lypsyä odottava kuttu on sellainen yhdistelmä mitä täytyy järjellä miettiä. Riikinkukko olisi muuten myös haavelistalla mutta voi olla ettei onnistu. Sopivan kokoisen talvitilan löytyminen ei ole ainakaan vielä minulle valjennut ja sopivan kokoisen ja turvallisen ulkoilutilan järjestäminen on myöskin pulmallinen. Mutta ehkä sekin aikanaan loksahtaa kohdilleen, katsotaan nyt kaikessa rauhassa :)
täältä saat savea!
PoistaMulla kesti vuosia siirtyä suunnitelmasta toteutukseen vuohien kanssa. Lypsyhommat etenkin oli sellaisia mitä mietin, jaksanko, osaanko ja ehdinkö. Turhaan kyllä panikoin. Meillä onneksi myös teini osaa lypsää, eli jos mulla on joku meno, voin ostaa teinin lypsyhommiin. Suurin haaste noiden vuohien kanssa on ihan selkeesti aitaus, olen nähnyt sellaisia satuolentoja mitkä pysyy tavallisessa lauta-aidassa tai sähkölangassa, meidän vuohet ei pysy yhtään missään ;)
Meillä on ollut pölyttäjiä riittämiin aina täällä, mutta viime kesänä kun laitoin samettikukkaa kasvamaan hyötykasvien keskelle ja laidoille, se pölyttäjien ryntäys oli valtava! Älä ihmeessä masennu masentavista asioista (mikä lause!) vaan käy taistoon! ;D Jos ympärillä tehdään typeryyksiä, luo sinä sinne omalle pläntillesi pölyttäjien paratiisi ja ne kyllä palkitsee sitten hyvällä sadolla ;)
VastaaPoistamä olen yrittänyt, värkkäsin hyönteishotelleja, istutin paikat pullolleen kukkia pölyttäjille (niitä kyllä lopulta kasvoi paljon vähemmän kuin ajattelin, ehkä vuohilla tai lapsilla oli joku osuus tähän..) mutta samettikukka on kokeilematta ja sitä ehdottomasti ensikesänä.
Poistaon kyllä oikeasti kurjaa kun ympärillä on kymmeniä hehtaareja tehoviljeltyä peltoa ja loppu on matalaksi hakattua metsää, käy juhannustaiatkin haastaviksi jos yrittää löytää luonnonkukkia.
Peltojen kunnostus tehomaatalouden jäljiltä on todella pitkäjänteistä työtä eikä niin helppoa kuin olettaisi. Kuusi vuotta painittu peltojen kunnostuksen kanssa.
VastaaPoistamä lähdin ihan soitellen sotaan, en ollenkaan tajunnut että millainen työmaa se on. vaatii hirvittävän määrän työtä, aikaa, lantaa ja rahaa.
PoistaTeillä on asiat jo todella hyvällä tolalla, ihaillen taas täällä luen. Kiva päästä seuraamaan tämän vuoden etenemistänne :)
VastaaPoistaitsekin hivenen kauhulla odotan tulevaa ;)
PoistaNuo äärimmäiset sääolosuhteet on asia mikä jokaisen meistä omaa ruokaansa kasvattavista tulisi valitettavasti ottaa huomioon. Jotenkin tuntuu, että hullummaksi vaan menee joten nyt on hyvä aika alkaa harjoittelemaan. Meillä myös savimaata koko tontti, joka on todella haasteellinen kuivana kesänä. Olenkin siirtynyt kasvimaan osalta no dig viljelyyn ja toivon, että tästä saisin apua tulevina vuosina. Hunajamarjoille ääni täältä! Laitoin viime kesänä kaksi taimea ja vaikuttaa tosi hyvältä. Kunhan malttaa odottaa, että marjat on kunnolla kypsiä.
VastaaPoistatoi onkin jännä tuo hunajamarja, nyt jokuaika sitten luin siitä ja innostuin ihan todella. toivotaan että saan sellaisen täällä menestymään.
PoistaKyllä ihmettelen näitä kelejä, nytkin taas lykkää myrskytuulta. Oikeastaan noi kovat tuulet on minusta pahimpia, ei kestä hentoset kasvien varret ja yhdistettynä kesällä kuivuuteen, alkaa olemaan jo ihan ihan mahdoton yhtälö. Mulla on pari sellaista kasvutunnelia, en vaan ole vielä keksinyt että millä sellaiset saa pysymään omalla tontilla, vaikka kuinka yrittää juntata niitä syvälle maahan niin heti kohta ne taas lentää kohti naapuripitäjää.
Meille myös savea kiitos tänne hietahelvettiin��. Missään päin pihaa ei orgaanista ainetta ole ellei sitä ole siihen kuorma-autosta roudattu. Pihanurmikon perustamiseenkin meni kolme nuppikuormaa savea ja muutama multaa.
VastaaPoistaHauska lukea miten erilaisissa olosuhteissa eri blogeissa seikkaillaan ja miten ongelmat voivat olla jopa ihan päinvastaisia. Yhden ongelma olisi toisen pelastus��.
Minkä rotuisia kaneja teillä on? Meille tuli juuri ekat kanit ja nyt olen siitosukkoa vailla.
ae on muuten hämmentävää että mikä määrä noita maatarpeita kuluu, yhdellä peräkärryllisellä multaa ei tule kuin pahamieli.
PoistaMeillä kanit on risteytyksiä, enimmäkseen rexiä ja wieneriä. Mä olen ollut tosi tyytyväinen noihin kaneihin. Aluksi vähän jännitti että mahtaako lapset suostua syömään kania, mutta hyvin on maistunut.
Kyytöt varmaankin laiduntaa tätä savista peltoa. Pidän matoja maaperän helpoimpana mittarina sen terveydestä. Meillä meni viitisen vuotta ennen kun madot palasivat sellaiseen määrään, että voin olla lähes tyytyväinen. Nyt olisi nurmien uusinta tulossa ja en tiedä kuinka sanoisin kylväjälle, ettei apulantaa laiteta koska se myös karkottaa matoja. Joskus on vain niin pinttyneet tavat hoitaa asioita. Onnea ja odotusta pellon olojen palautumiseen.
VastaaPoistakyytöt ja hevoset siellä ovat nyt kesiään viettäneet, kakkaisivat vaan tehokkaammin! sitä on 2,5ha ja kyyttöjä kaksi, samoin kuin hevosia, eli ihan hirveän nopeasti ne eivät saa kakattua sitä kuntoon.
Poistamä kanssa olen alkanut kyttäämään matoja ja kyllä se niin on että noi parhaat kasvimaat kuhisee matoja (minkä ikävä kyllä myös linnut ovat huomanneet)
On siinä monenlaista omituista otusta kyllä kokoontunut teidän mäelle :D Jään innolla odottamaan teidän tulevia seikkailuja. Laitoin meillekin syksyllä jo olemassaolevien herukoiden, karviasten ja mansikoiden lisäksi tyrniä, vattua ja hunajamarjaa. Katsotaan miten käy!
VastaaPoistaTeillä omavaraistelu on jo tosi pitkällä! Kiva päästä seuraamaan tämän vuoden touhujanne. Oikein hyvää ja satoisaa vuotta!
VastaaPoistaSavimaa voi olla tosiaan aika haastavaa. ÄLä kuitenkaan luovuta!!! Kun se tulee kuntoon, sinulla on ihan valtavan hyvä maa käytössäsi. Oletko ajatellut syväjuurisia maanparannuskaveja, kuten öljyretikkaa. Sitä käytetään porautumaan syvälle maahan, luomaan vedelle käytäviä, juurimassa lisää orgaanista ainesta, laajalel leviävät, nopeasti maan peittävät lehdet estävät rikkaruohojen riehaantumista.
VastaaPoistaJa miulle kun on valitettu kun meän pellot on hiekkaisia. Omat haittapuoslet siinäkin mutta ehkä ennemmin hiekka kuin savimaa. Tuo hunajamarja on sellainen kiikunkaakun marja että laittaisinko senkin viljelyyn.
VastaaPoistaTäältä löytyy kanssa tehoviljelty savipeltoaukee! Kokkeilussa mänössä apilanurmiseos. Kauraa viljelty vuuesta toiseen kera pienten valakosten palluroiden. Myö laitettiin apilanurmiseoksen parantamaan maata joka paikkaan. Eihän näitä luomusti kukkaan oo viljelly. Ja meillä ois täällä tätä heineeki tarjolla! Pikkupaaleissa vielä!
VastaaPoista