Mä olen kaikessa tässä ituhippeydessäni uponnut melkoiseen suohon. Elämä olisi todella paljon helpompaa jos pystyisi elämään niin että tuikkaisi kananuggetit mikron kautta lasten lautasille, ratsastaessa ei_niin_toimivan hevosen vaan tylysti rytyyttäisi ruotuun miettimättä onko se jostain kipeä vai onko vika planeettojen asennoista. Luottaisi terveyskeskuslääkärin lottoamaan diagnoosiin (terkut sille yhdelle sankarille, se ei ollut kevätväsymys vaan keuhkokuume) ja siihen että ei se kaupan setä ihmisille mitään ihmisravinnoksi kelpaamatonta jätettä myy.
Ahdistus ravinnosta on kytenyt jo pitkään ja sen olen jo melko pitkälle saanut selätettyä, lisäaineeton ruokavalio on ihan tosi pop ja siihen pyritään. Itse teen niin paljon kuin mahdollista. Tässä ympäristömyrkkyjen keskellä elellessä se puolivuosittainen mäkkiateria tuskin on kuolemantuomio.
Mutta sitten se tuorein ahdistus. Liittyy ylläri ylläri hevoseen, hevosharrastus on loistava temmellyskenttä kaikille mahdollisille uskomushoitoja tuottaville toimijoille. Kukkaisterapiaa, reikihoitoja sitä tätä ja tota, shockwavet päälle ja chiasiemeniä torveen niin hyvä siitä tulee. Kaikki on tietysti ihanan kallista ja tulokset näkyy joskus sitten. Minä uskon placebo vaikutukseen, ihmisillä. Eläin ei ymmärrä että nyt on hassattu niin monta saturaista voimaannuttaviin männynkäpyihin että on syytä tervehtyä ja lakata kipuilemasta. Sitten on niitä juttuja jotka toimii, sitten on niitä juttuja jotka on vaan markkinoitu niin taitavasti että kaikki luulee että se toimii. Onko oikeasti mahdollista että hevosen kokoiseen lihakimpaleeseen vaikuttaa mikään pieni magneettihippunen? mikroverenkiertoa elvyttävä väristely? silloinhan sen hevosen pitäisi reippaalla harjaamisella olla joko hengetön tai huippukuntoinen.
Kaikilla on oma mielipiteensä, kaikkea täytyisi ainakin kokeilla ja jos et kokeile olet huono hevosenomistaja (tai laaman tai alpakan tai mikä hyvänsä lemmikkimarsu nyt sattuukaan olemaan terapian tarpeessa). Minä (anteeksi vaan nyt) kieltäydyn potemasta huonoa omatuntoa siitä etten hassaa perheen ruokabudjettia (ja isoa osaa muistakin budjeteista) kokeilemalla eri uskomushoitoja sillä perusteella ettei niistä mitään tutkittua hyötyä ole muttei varmaan haittaakaan.
Ongelma tässä nyt on sitten siinä että mitä ihmettä mä voin tehdä ton teinihevosen kuntoutumisen eteen. Uskon siihen että aika parantaa jos sen joku parantaa, mutta jotain tietysti voisi sitä odotellessa kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti