lauantai 15. helmikuuta 2020

Urheilu todellakin on vaarallista

Spinningmaraton. Melkein kuolin.

aloin viimekesänä käymään spinningissä, ihan vaan kuntouttaakseni jalkaa ja päästäkseni kerran tai kaksi viikossa viettämään laatuaikaa jossain muualla kuin kotonani (kyllä, ajan autolla 20km suuntaansa päästäkseni polkemaan pyörällä paikallani). Tämä liikuntaharrastus ei sisällä mitään kunnianhimoisia tavoitteita eikä mitään elämäntapamuutoksia, kaikkein vähiten tyylikkäitä treenivaatteita, palautusjuomia tai niitä jotain jauheita mistä tehdään kuralle maistuva sotku muovitörppöön (vai onko toi törpöstä ryystettävä sotku just se palautusjuoma?). Tarkoitus oli pitää tuo spinninghomma sellaisena keski-ikäistyvälle tädille sopivana puuhasteluna mikä vähän parantaa kuntoa ja nivelten liikkuvuutta. Kun kerran suunnitelma oli tuo, niin mikä ihme sai minut menemään 2 tuntia kestävään rääkkiin mikä oli tosi kaukana tädille sopivasta matalasykkeisestä jumpasta. Menin vielä ihan vapaaehtoisesti.

Kuvassa tukka ja paita läpimärkinä, tottakai oli pakko ottaa pakollinen kuvatodiste, ei sitä kukaan muuten usko. Kaikkein vähiten vakuutusyhtiön korvauskäsittelijä jonka eteen ilmestyy vahinkoilmoitus kun maratonia seurasi luultavasti pysyvä invaliditeetti.

Mulla oli pohjalla täydellinen suunnitelma ja toistaviikkoa kestänyt flunssa. Mulla on työvuosien hometaloseikkailuista muistona infektioastmaksi diagnosoitu keuhkovika, kun tulee flunssa, täytyy alkaa imemään niistä kiekoista tavaraa henkitorviin, muuten alkaa happi loppumaan ja henki vinkumaan. Yleensä en muista kaivaa kiekkoja kaapista ainakaan riittävän ajoissa, nyt muistin eilen.

Eli suunnitelma oli hoitaa lääkitys kohilleen ja syödä hyvin. Mun ruokailutottumukset on varsin hyvät, siis silloin kun ei tarvitse tehdä muuta kuin ylläpitää elintoimintoja. aamiainen ja lounas on kuppi kahvia, päiväruoka on lautasellinen peruskotiruokaa ja sen selkään vielä kupillinen kahvia. Ei ehkä ihan optimi. Normaalistikin pyrin urheilupäivinä siihen että söisin jotain välipalaa siinä päivän aikana tai sitten viimeistään illalla. Yleensä mulle tulee viimeistään perustunnin jälkeen niin nälkä että voisin popsia keskikokoisen ponin ja vieläpä helposti. Tällä viikolla sitä ei tullut ja muutenkin on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt edes miettimään mitään ylimääräisiä syömisiä.

No nyt sitten eilen lykkäsi järkyttävän aikataulukriisin kun suhtauduin taas vähän turhan optimisesti siihen kuinka kauan menee aikaa kun käy kaupassa, apteekissa, palaverissa ja metsästetään jotain moottorisahan osaa. Eläimetkin on hyvä hoitaa ja etenkin ne kakat lapioida karsinoista. Lopputulos oli hätäseen kitusiin lapioitu pasta-annos ja kiireellä jumpalle.

Koska olin suorittanut henkitorvia avaavan kiekonimennän, niin polkeminen kulki oikeen hyvin. Sillälailla petollisen hyvin. Poljin nimittäin ihan täysiä koko sen kaksituntisen ja vettä sain juotua reilun puolilitraa (hikoilin noin 38litraa). Kotiin kun tulin, ruokin lapset ja eläimet. Saunan jälkeen olin jo niin loppu etten ajatellut enää ollenkaan mitään syömiseen liittyvää.

Aamulla heräsin varsin vinkeissä tunnelmissa. En edes yrittänyt saada sukkia jalkaan. Ihan vähän palalteli varpaita kun hipsin ruokkimaan eläimiä crokseissa, edelleen ilman sukkia. Laitoin sukat vasta lähempänä iltapäivää. Koska oli pakko lähteä hakemaan heinäkuorma. Oli ehkä elämäni painavimmat paalit ja tuntuu että trailerikin on laajentunut sitten viimereissun, niin loputtomasti niitä paaleja tuntu olevan. Sitten alkoi jo horisontti heijaamaan ja muistin sen syömishomman. No tultiin takaisin ja laitoin heti ruoan, alkoi elämä vähän voittamaan. Kesti kyllä ihan loputtoman kauan tänään karsinoidenkin siivoaminen ja vesien kantaminen, jotenkin ei vaan lähtenyt.

Kroppa ihan tiltissä, jalat ja hanuri tulessa, selkään saattuu ja ihan jokapaikkaan sattuu. En kyllä edes muista koska viimeksi on tullut jumpattua ittensä näin tärviölle.

Mä taidan alkaa kartoittamaan niitä seniorijumppaporukoita, heti kun toivun tästä suoritteesta niin ettei ala itkettämään ajatuskin esimerkiksi kumartumisesta. valivalivali


Myrskystä myrskyyn

Tämä kirjoitus on osa kotivaraa käsitelevää yhteiskirjoitussarjaa, muiden kirjoituksia pääset lukemaan tämän tekstin lopusta löytyvien linkkien kautta.

Tällä kertaa on tarkoitus kirjoitella varmuusvarasta ja varautumisesta myrskyjä silmälläpitäen.

 Meillä on viidentoista maalla asutun vuoden aikana sattunut kohdalle muutama varsin ripakka myrsky, siis sellainen missä sähköt katkeaa päiviksi ja kasvihuoneen voi hakea naapurikylästä heti kun on auton saanut kaivettua esiin kaatuneen puun alta. Koska meidän vastuulla on lasten ja eläinten lisäksi myös torppa ja piharakennukset (etenkin pankki toivoo että näistä mökkeröistäkin kannettaisi huolta ainakin niin kauan kuin heillä on jotain kauppahintaan liittyviä saatavia), on varsin aiheellista uhrata muutama ajatus myös jatkuvasti lisääntyville myrskyille ja melkein myrskyksi laskettaville puhureille.

Tähän taloon kun muutettiin, hetimiten kun oltiin saatu eläimille majoitustilat, ryhdyttiin karsimaan puita. Oikeasti siis Mikko kaatoi, karsi ja paloitteli, itsehän olin viimeisilläni raskaana ja katkaisin vielä kätenikin, eli keskityin työnjohtotehtäviin ja välttelemään muuttolaatikoiden purkamista. Mikko siis kaatoi talon ympäriltä kaikki lahonneet tai melkein lahonneet iänkaiken vanhat puut, sellaiset jotka navakammalla tuulella helposti lähtevät pyrkimään tupaan sisään( katonkautta siis eikä klapikoneen kautta)

Vähemmällä pääsee kun silmäilee tiluksiaan etukäteen ja kaataa sekä karsii potentiaaliset myrskyssä kaatujat, harvempi ilahtuu kiinteistönsä päälle kaatuneesta puusta. Auton kaivaminen lumihangesta on ärsyttävää, vielä enempi varmasti kirveltää kaivella sitä autoa männyn alta. Sitäpaitsi kattoremontit ja autot on varsin hinnakkaita ja niiden vastentahtoinen uusiminen saattaa aiheuttaa mielipahaa.

Jos on hairahtunut hankkimaan kasvihuoneita tai niitä kaikkein rimpuloimpia muovihärpäkkeitä joita kai kasvutunneleiksi kutsutaan (minä tottakai olen syyllistynyt tämmöiseenkin itsekidutukseen) on syytä perehtyä niiden pysyvyyteen omalla paikallaan myös tuulella. Itse keräilin tunnelini muutamaan otteeseen pitkin pusikoita, tungin niitä puolikaariputkia niin syvälle maahan kuin vain sain ja joka kerran pienemmälläkin puhalluksella savimaa alkoi hylkimään sitäkin härveliä niin ettei se millään pysynyt paikoillaan. Tuollaisella härvelillä on aivan uskomattomat lento-ominaisuudet, se uhmaten kaikkia fysiikanlakeja tuntuu lentävän myös vastatuuleen ja laskeutuu aina hankilimpaan mahdolliseen maastoon. Lienee tarpeetonta mainita että survoin omani varaston perimmäiseen nurkkaan..



Sääennustuksia tulee katsottua nykyään heti ensimmäisenä kun saa aamukahvin kuppiin, sitten vasta uutiset ja facebook. Silloin kun ennusteessa mainitaan myrsky, ryhdyn muutamiin toimenpiteisiin. Myrskyllä eläimet on sisällä, kesällä tuuppaan myös vastentahtoiset lehmät tuulensuojaan. Ei nuo ukkosta kovasti tunnu pelkäävän, mutta minä pelkään sitäkin enemmän. Kauheinta ikinä olisi joutua ukkoseen pyydystämään irtonaisia eläimiä. Eikä laitumella salamanjäljiltä savuava lehmävainaakaan kuulosta erityisen mukavalta. Ennen myrskyä siis kerään eläimet sisään, täytän kaikki mahdolliset eläinten juomakipot ja vesisaavit valmiiksi ja teen eläintenhoitohommat mahdollisimman pitkälle valmiiksi, eli täyttelen jyväkuppoja ja kannan heinäpaaleja talliin niin ettei tarvitse kaikkein kurjimmassa ilmassa ryhtyä moiseen. Myös kaikki irrallaan oleva irtain mitä ei halua hakea naapurista, kerätään pois kuleksimasta. Talvella sitten on tarjolla ylimääräisten polttopuiden hakua tulisijojen lähimaastoon. Juomavettä otan myös kanistereihin valmiiksi niin ei tarvitse sinne kaivollekaan könytä kesken pahimman lumimyrskytornadon. Kesällä myös nypitään johdot pois seinistä ihan jo ensimmäisestä jyrähdyksestä, ilahduttavasti lapsetkin ovat oppineet siihen niin että se tulee niiltäkin jo ihan automaattisesti.

Sähkökatkoja täällä on välillä enempi ja välillä vähempi, tekivät jotain huoltotöitä niin tilanne parani. Viimekesänä oli yhdessävaiheessa jopa päivittäin lyhyitä sähkökatkoja. Pakastimien takia ostoslistalla (ei kylläkään ihan kärkipäässä) on aggregaatti. Viimeisimmän pitkän katkon pakastimet kesti hyvin, ne ovat kellarissa, yleensä täysiä ja minä inhoan pakastimien sulatusta niin ovat useimmiten vielä umpijäisiä kanttamyöten. Muuten tämä torppa sietää sähköttömyyttäkin ihan hyvin, eläimet saa hoidettua, lypsettyä ja juotettua ilman sähköä. Veden toki joutuu kantamaan kaivosta. Viimeisin pitkäkatko sai miettimään sähköttömyyttä ja sitä mitä eniten kaipaa jos töpselit on mykkänä, kunnolliset otsalamput on syytä olla olemassa ja vielä toimintakuntoisia ja mitä tosiaan itsekin hämmästyin todella, nimittäin herätyskello. Ei löytynyt talosta ensimmäistäkään (nyt löytyy) ja puhelinten akkujen hyydyttyä meinasi alkaa huolestuttamaan kun seuraavana aamuna oli aikainen lähtö leikkauspöydälle, meidän kukot eivät valitettavasti ole sitä vanhaa hyvää maatiaiskukkomallia mitkä luotettavasti huutavat väen sorvinääreen aamuyöstä
Ruokaa, juomaa, lääkkeitä eikä vessapaperia meidän tarvitse sen kummemin hankkia myrskyjä silmälläpitäen, niitä löytyy jokatapauksessa aina. On vieläpä sellainen perinne että Liljan syntymäpäiville on sattunut myrsky mikä katkoo sähköt, eli ollaan harjoiteltu juhlienkin järjestämistä ja viettämistä sähköttömässä torpassa ja ihan hyvin on mennyt.


Eli oikeastaan tärkeimmät varautumistoimenpiteet tehdään silloin kun myrskytuulet puhaltaa jossain toisaalla. Kun pitää huolen siitä että pihan puusto on hyväkuntoista ja talossa on katto kunnolla kiinni, voi keskittyä vaikka lukemaan kirjaa tuulessa taipuvien puunrunkojen vahtaamisen sijaan.

Tuntuu vaan siltä että nykyään kovaa puhaltelevat tuulet on enempi normaali säätila, oli kesä tai talvi. Siitä syystä minunkin on pakko ottaa uusikierros sen onnettoman kasvutunnelin kanssa. Meinasin laittaa sinne tuulensuojaan kasvamaan kurpitsat. Kurpitsat, tai siis niiden varret ei oikein tunnu kestävän riepottelevaa tuulta. Täytynee ehkä valaa betonista anturat siihen häkkyrään. Kun näette ensi kesänä iloisesti lentelevän kasvutunnelin, älkää vaan palauttako sitä.

Sääennuste muuten taas lupailee myrskyä.

Muiden juttuja pääsee lukemaan täältä:

https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html?fbclid=IwAR2rB6if_6jpAcy1WtqIciii2MOnre_qitHivc7MBaZXGmGtSivJQmhqH5Q

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/vuorokausi-ilman-sahkoa.html?fbclid=IwAR2GpOtMOzllzgqVAuiEpgpeG3MKd83DDXZXX-EaGVsIq8N7t4qvC2xL65E

https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/puu-urakka.html?fbclid=IwAR2VlwrGPNgz5XAeTfwLwl09E9ksHyy9NoZj_MC6zCqHu_tX163IDvcjSt0

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/oli-synkka-ja-myrskyinen-yo.html?fbclid=IwAR0Ap57epSpDrYgW9ZN89EGadictl-CebhsvC4Wvb9RcL6lMw2o5t0vCK5g

https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/02/16/myrsky?fbclid=IwAR01yeLRLJmMxIU8m4FjP7p7tbjDFb7MA2o-W3yeD3_VG6oS9P1tF1RSWlg

https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/kotivara-myrsky.html?fbclid=IwAR02wl3BuDUwBkmNNkPRAeNTuI6mp5J4O_1UUf2_iGhxkuN8ysUfw4J5J_Q

https://tsajut.fi/myrsky/?fbclid=IwAR2JvU68YI9eYDBo9EV7i_PXwWxp1p6blPDW756MNkYRCfMBeFUAj5K1U2U

https://www.omavarainen.fi/l/myrskyvaroitus?fbclid=IwAR10te9mh0czLpTlnH2ihRq2Ow_t9vL5t3eI-NIM1bwNabLrYZnA9L61z7M



sunnuntai 2. helmikuuta 2020

suuntana omavaraisuus 2020, puhdehommia ja taimikasvatusta

Tämä kirjoitus on osa yhteispostaussarjaa, muiden kirjoittajiaen ajatuksia pääsee lukemaan tämäm postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.

Mietin pitkään mitä puhdetyöt tarkoittaa, tai siis perinteisestihän jo sana puhdetyö tuo mieleen (ainakin minulle) sen kuvaelman missä emäntä parsii vaatteita, kutoo sukkia ja mattoja sekä kehrää lankaa (kaikkea yhtäaikaa) päreen valossa iltamyöhällä, samaan aikaan pappa veistelee lisää päreitä pirtissä. Niitä hommia siis mitä tehdään silloin kun on liian kiireistä, liian myöhä, liian pimeä, liian jotain tehdä niitä tärkeämpiä ja tuottavampia hommia. Jouten ei tietenkään istuttu, sehän olisi jo ollut melkein syntiäkin ja aikakin kuluu kun puuhastelee jotain. Mutta siis, sitä pohdin oikeen isomminkin että mitä nykypäivänä puhdetyöt oikein on ja teenkö minä mitään sellaista mitä voisi puhdetyöksi kutsua jonkunlaisella omallatunnolla.


Meilläkin kun pirtissä näkee puuhastella ihan sähkövalon loisteessa, ei tarvetta ole päreille. En kudo sukkiakaan ja jos jotain ryhdyn kutomaan, kissat tai lapset työstää tekeleeni uuteen uskoon ennen sen valmistumista. Aikaa tappaakseni minun ei oikeastaan tarvitse keksiä mitään puuhaa, ei varmasti monen muunkaan nykypäivänä, televisio ja netti pitää siitä kyllä huolen. Tavallisia, jokapäiväisiä pakkopullahkoja kotitöitä en laske puhdetöiksi, ei taatusti laskenut pientilaa pyörittäneet esivanhempanikaan leivän leipomista tai pyykkäämistä vapaaehtoisuuteen (edes osittain) perustuvaksi puhdehommaksi joten täytän tiskikoneen ja pyykkikoneen tulevaisuudessakin päivittäin, halusin tai en.
Nykyisellään puhdehommat on minun mielestäni niitä juttuja jotka tehdään "sitte ku", ei ehkä silloin kun tärkeämmiltä töiltä keretään, vaan sitten kun saa aikaiseksi tai tulee se tietty inspiraatio. Itse saatan jäädä (todella harvoin kyllä) iltasella talliin tekemään niitä rästihommia, käärimään pinteleitä, pesemään varusteita, putsaamaan harjoja, siis niitä puolipakollisia juttuja mitkä on pakko saada joskus tehtyä, mutta eivät ole sidottuja johonkin aikatauluun. Joskus teen puhdehommina jotain askartelujuttuja, siis niitä ihan omia askartelujani mihin en erityisemmin kaipaa lasten osallistumista ja niitä teen nimenomaan iltapuhteina kun lapset nukkuu. Ihan kertaluontoisesti opin ettei esimerkiksi jouhikoruja ole hyvä yrittää tehdä lasten kanssa, lapsilta kun kuitenkin putoaa niitä jouhia. Ei tarvitse kuin muutaman lattialle eksyneen hevosen häntäjouhen osua robotti-imurin reitille niin lopputuloksena allekirjoittanut sai jatkaa aivan rauhassa imurointia tavallisella imurilla. Robotti odottelee sitä tilannetta kun miehelle tulee se hetki että hän inspiroituu puhdetöinään aseiden huoltamisen sijaan huoltamaan (eli irroittamaan kaikkiin mahdollisiin akseleihin kiertyneet jouhet) robotti-imurin (olen muuten odotellut jo aika kauan..)
Mä ajattelisin että itseni kohdalla, toki niiden roikkuvien rästihommien lisäksi, opettelen uusia taitoja iltapuhteina. Erityisesti sellaisia taitoja missä voi hyödyntää niitä materiaaleja mitä meillä tulee muun puuhastelun sivutuotteena, mutta mitä ei ole aikaisemmin hyödynnetty joko osaamisen tai ajan puutteen takia. Jouhikorut on yksi (ja huonoin) esimerkki, toki myös se helpoin esimerkki. Jouhikoruja kun voi askarrella ilman sen kummallisempia tarvikkeita, ilman tuntien etukäteisopiskelua ja ilman pelkoa että harjoitellessaan haaskaa kallisarvoista materiaalia. Hevosenkaan kun ei tarvitse luopua hengestään tämän askartelumateriaalin takia.
Perempi esimerkki on kehrääminen. Kun ensin hilloaa vuositolkulla lampaiden villoja (en ilkeä edes muistella että kauankon siitä on kun meiltä viimeiset lampaat lähti) ja silmäilee rukkia pelonsekaisella kunnioituksella ja vihdoin tulee se hetki että päätän että nyt se on pakko opetella. Siinä menee kuulkaa monta iltaa ihmetellessä ja opiskellessa että miten tuollaisella muinaismuistolla värkätään villatumpuloista lankaa. Näyttää muuten tosi helpolta kaikissa niissä youtuben pätkissä.. Kaikki ne perinnepuuhastelut näyttää ihan naurettavan helpoilta. Itse sain ensimmäisen oppitunnin tästä kun separaattoria opeteltiin käyttämään. Videolla lauleskeleva mummo pyöritti separaattoria hymyssä suin, kerma ja maito valuivat kauniina ja tasaisina virtoina kukallisiin posliinikannuihin. Meidän versiossa hymy hyytyi jo alkumetreillä kun kauniin ja tasaisen virtaamisen sijaan maito käyttäytyi kuin epävakaa räjähde.. No sen koommin en ole edes kuvitellut että mikään, sinänsä yksinkertainenkaan perinnehommeli ei ole ihan niin yksinkertaista ilman huomattavaan määrään toistoja perustuvaa oppimista. Tulee kuulkaa ihan voittajafiilis kun monen monituisen illan opettelun jälkeen onnistuu jossain hommassa mitä omat isovanhempani ovat tehneet ilman sen kummempaa numeroa jo pikkulapsina.
Taljojen työstäminen oli parivuotta sitten sellainen isompi projekti minkä päätin opetella. En tykännyt ajatuksesta että kanien taljat menevät haaskuulle siksi etten osaa tehdä niille mitään. Siinäkään ei yksi eikä kaksi iltaa riittänyt asiaa opetellessa, saati siinä käytännön puuhassa kun pelkästään nahan puhtaaksi kaapimiseen menee yksi ilta. Parkin kun päättää tehdä pajusta, menee toinen ilta pajua kuoriessa. Oikeastaan jokainen työvaihe vie sen verran aikaa ettei tekemisen puute pääse iskemään.
Mulla on nytkin suorastaan piinallisen monta nahkaa suolattuna odottamassa sitä hetkeä että alan iltapuhteinani niitä muokkaamaan. Kunhan saan nuo villat tuosta langoiksi niin ehkä sitten on se hetki.

Kaikkialla tursuilevien lampaanvillojen lisäksi meillä on alkanut vähitellen tursuilemaan taimikippoja. Tästä se taas alkaa, paprikat on oikein hyvässä kasvussa samoin jokunen tomaattikin on jo eksynyt purkkiin. Päätin taas tänäkin vuonna pysyä kohtuudessa, alan jo toki vähän itsekin epäilemään tämän päätöksen pitävyyttä. Saatiin flunssa tähänkin torppaan kierrokselle, minä räkäännyin kaikkein pahiten ja mä luulen että se on ihan hyväkin. Hillitsee vähän kippotulvan liian aikaista kinostumista nurkkiin. Kunhan kauppoihin tulee siemenet myyntiin niin siitähän se taas lähtee. En oikeasti tarvitse yhden ensimmäistäkään uutta siemenpussia, mutta jotenkin se vaan aina karkaa käsistä siemenhyllyllä. Jokaikinen vuosi, pakko ottaa jotain uusia tomaattilajikkeita ja sama kurkkujen kanssa. Meinasin toki jo tilatakin vaikka mitä, ne oli ostoskorissakin jo, ennen maksamista kuitenki sain hillittyä itseni. Meillä nimittäin posti tuntuu tekevän kaikkea muuta paitsi jakavan postia oikeisiin osoitteisiin, mullahan olisi mennyt koko kesä kadonnutta siemenlähetystä etsiessä.

Jännityksellä odotan tulevaan kasvukautta, viime vuoden viimeisen sadonkorjuun suoritin viikko sitten kun nostin viimeiset perunat. Jää nähtäväksi mitä tuleva vuosi tarjoilee.


Muiden ajatuksia pääsee lukemaan täältä:


https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/?fbclid=IwAR2T8WM5mNoBfP31pcwWxFFeCmt1GNe58NvykOR2rxulNXM8lpzF9vBONLA


https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html?fbclid=IwAR09f_1CemiU0TY0vw-wH_b7SaYRr0rxVXJnwAXdx2nHkQcCzy8RJJQjCuQ


https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html?fbclid=IwAR0u6kN1gJhOaAEAbO0x7tFactws_mUhmZAVDqdepi-Izzc2hDNr2GA1n4o


https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/?fbclid=IwAR1yhr_4RS7Z3AXCehqkn7tWeqFCNTv2u_hSC6XtDk-IXTdCUpowcrVyg1U
 


https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html?fbclid=IwAR2Z5MknFXi8FGSs37khHf_RBgRRSdAWYNuKjcax7vL3LXfqG8PvRYjhStY


http://www.kuitetekee.com/2020/02/02/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua?fbclid=IwAR20t_XaNKElhJftAO-RNVG9_msnf6DoVHvnP4r0CQeeoZ_Y9ahJa65pPDw


https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html?fbclid=IwAR0cOgS1ySi-siaECZuVsiN9vLSXNa-Nbd4wtKE9kooxX-AJHsgcSh3amf8


https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html?fbclid=IwAR2T5Xk_k5Uey53MMyj1qT-uxdJ_BFPOl7K1le4NUE5NZ0D7hyZNIh1bOh8


https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html?fbclid=IwAR2gNQeNXe_2qBa2HOdSkSCVSIgrx-Z768WDNosBhAaq4YgGMlaZCLlvRY4


https://caramellia.fi/helmikuu-2020/?fbclid=IwAR2uiOGGLpjQoCd9IGgou-ECa_1nQlqFpHYs1toSKwrHYNzV0Svg_CdVxTo


https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html?fbclid=IwAR0DJ9_mbNCJatHI3WpOKmfZ8E5sARzC0-IYcbrCUQtXFHrP-AFQERAjsZg


https://korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot?fbclid=IwAR0zFbRUmZBfprOoyjiT9s8tMEYktSBBAnv4qN_VkRxEJ1zdnA7k8aeVqh8


https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html?fbclid=IwAR3_1CiYhxm2Qq_oOwhiIGl031NRmXnlv-tUCYObEVfHIs1wIjABGVmEMvU



https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html?fbclid=IwAR1yhr_4RS7Z3AXCehqkn7tWeqFCNTv2u_hSC6XtDk-IXTdCUpowcrVyg1U