Koska mulla on noita taimihäkkejä rajallinen määrä, päätin kokeilla viihtyiskö kurkut ja kesäkurpitsat tallissa satulahuoneen ikkunalaudoilla. Ne taimet oli tossa jo reippaasti matkalla, autotallin lattialla odottelemassa että Pikkujäbästä loppuu patterit ja mä saan sillä aikaa roudattua taimet talliin. No ne kalkkunat, ne saamarin kalkkunat oli onnistuneet karkaamaan ja siellähän ne oli möyrimässä taimissa.
Ei tainnu kalkkunat ottaa huomioon sitä että saattaapi käydä niin ikävästi että kurkkujen ja kesäkurpitsojen tilalla meillä syödäänkin kalkkunaa.
Mutta jotain positiivista, vastatuulessa ollut poniratsastus on taas alkanut sujumaan. Talvi on ollut suorastaan helvetillinen ulkoratsastusta silmällä pitäen, eli poni on liikkunut vaihtelevasti ja aika vähäisesti. Liian usein olen myös ratsastellut ilman satulaa mummoravia körötellen ja puhelimessa puhuen kenttää ympäri (lumessa näkyi kiusallinen issikkaovaalirata..hmm). Mauno kun on lihaksistoltaan tosi vaiheessa ja muutenkin ikäistään paaaaljon jäljessä vähän kaikessa niin sille oikeen liikkuminen on tosi raskasta ja nyt talven keventelyn jäljiltä sen työmoraali on myös melkoisen heikko. Tähän soppaan ympättynä satulaongelmat ja lihasjumit niin tulos on melkoisen haastava. Olen nyt pariviikkoa palautellut ponia oikeisiin töihin. Taipumaan edes vähän, rentoutumaan edes vähän ja kantamaan itseään edes pieniä pätkiä. Kyllä se ehkä tästä taas. Valmennukseen olis kiva päästä.. Onneks kohta on kesä, kesällä poneilla ei ole lomaa, ponit lomailee sitten suosiolla sen pahimmat rospuuttokelin. Paavoponi on kyllä niin ansiokkaasti painanut hommia koko talven (asuuhan se maneesitallilla niin mikäs siinä) että se saattaa saada jonkin viikon kahen pätkän olla vaan laitumella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti