Tämähän on sitä mitä mä halusin, tässä on nyt kaikki se mistä mä haaveilin jo teinivuosista lähtien. Tuli vähän syyllinenkin olo, onko ookoo olla vasta vähän yli kolmekybänen ja tyytyväinen elämäänsä? tottakai on jotain haaveita mutta ne on pikkujuttuja ja ihan toteutettavissa jollain aikataululla, sitten on niitä toiveita joita ei vaan voi toteuttaa ja sen asian kanssa on opittava elämään, niinkuin se ettei kuolleita voi herättää henkiin.
Mulla on tämä kaikki ja mulla on aikaa nauttia tästä kaikesta. Kuulostaa aika hunajaiselta ja lopa semisti leuhkalta. Kaikki mitä mulla on ei ole suurta, kallista eikä kullattua. Joidenkin mielestä se mitä mulla on, on vähäpätöistä ja kaukana unelma elämästä. Toiselle tämä elämä olisi just sitä täydellistä luksusta, mutta jostain syystä sen hankkiminen ei onnistu välttämättä koskaan.
Mä en tarvitse mitään lisää, multa ei puutu mitään tärkeetä. Sen hemmetin mukulakivimaasturi-ympäristörikoksen hankin kunhan palaan taas duuniin ja tarvitsen auton, kenkiä, laukkuja ja rytkyjä hankin kasapäin sitten kun tarviin niitä, en mä tässä kotona tartte kun verkkarit ja toppahousut.
Mulla on nää tenavat, elukat, talo ja tilukset. Niin ja parisuhde maailman parhaan tyypin kanssa. Mulla on myös sitä aikaa nauttia siitä kaikesta. Leivän päälle voi laittaa ylähuulen ja etusormen, leivän päälliset ei oo tärkeitä, se leipä itsessään kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti