tiistai 8. lokakuuta 2019

Mitäs menin sanomaan

Tulin hehkuttaneeksi taas että kaikki sujuu, aurinko paistaa, vuoden öljyt, heinät ja polttopuut löytyy.. istuskelen vaan kahvikupin kanssa nautiskelemassa päivänpaisteesta.

Olin taas aikaisessa, ennustan pitkää ja työteliästä talvea. Itselleni siis. Onneksi ehdin paistatella päivää ennen kuin kakka taas läjähti tuulettimeen. Mikko särki molemmat polvensa, kaikki mahdollinen mitä polvista voi hajota, hajosi. Leikkaus on kuun lopulla, siihen asti köpöttelyä nitisevien ja natisevien tukien kanssa. Mikähän kumma siinäkin nyt on, tämä on sitten jo kolmas syksy peräjälkeen kun täällä leikellään jalkoja ja kuljeskellaan kepeillä tai pyörätuolilla.


Olen mä jotain pienimuoitoista ekstrapuuhasteluakin ehtinyt toimittaa lasten- ja eläintenhoidon lisäksi. Kaupasta tarttui matkaan maailman halvin seinätarra, siitä se idea sitten lähti. Sekoittelin punaisesta ja valkoisesta maalista prinsessalle mieleisen sävyn ja eikun tuumasta toimeen ja tela kätösiin. Nyt on Liljalla uusi seinä. Siisti se on maksimissaan pari päivää, sitten todennäköisesti siihen ilmestyy lisää kuvioita (minimoin riskin ja piilotin kynät)

Eläimet ovat nyt kaikki talviteloilla, eli lehmät, hevoset ja vuohet viettävät kaikki yönsä sisällä. Lehmät mielellään viettäisivät myös päivät. Aamun työläin osuus on lehmien vienti ulos. Ei muuten, kilttejähän ne ovat, kävelevät riimussa oikein sopuisasti eivätkä todellakaan urpoile mitään omiaan. Ne kävelevät vain niin tuskaisen hitaasti, sama se että vetääkö vai työntääkö, maisema ei vaihdu. Nyt olen laittanut parina aamuna talvitarhaan kuppiin vähän nappuloita, josko se vähän vauhdittaisi suoritusta kun maalissa odottaa nappulat. Sisäänhän ne toki tulevat varsin rivakasti, iltaruoat kun ovat valmiina kipossa.

Piha pursuilee vaahteranlehtiä. Niitä riittää vielä puissakin suorastaan pelottavan paljon. Toivon että lapset olisivat tänä syksynä yhtä innokkaita haravoijia kuin viimesyksynä. Kiire ei vielä ole, mä tykkään kun maa on keltaisenaan noita lehtiä. Voin kuvitella sen yleisen paheksunnan kun on jätetty lehdet rumasti lojumaan.
Kissatkin ovat alkaneet siirtyä sisälle. Kesällä ne käy pikaisesti sisällä syömässä ja menevat jatkamaan hiirestystä (se vanhin tosin vaan valvomaan hiirestystä terassituolilta käsin). Sohville kun kinostuu kaikki kissat (3kpl) ja koirat (2kpl) ei siinä paljoa enää kaipaa tyynyjä tai torkkupeittoja, eläinkasan alla tulee hiki muutenkin.
Sen sellaisen teemuki ja kynttilät syksyfiilistelyn saa muutenkin unohtaa täällä, torpan saa tuleen helpomminkin. Ei mitään nättejä tuikkuasetelmia vaan ihan suosiolla kynttilät lyhtyihin. Sain itseni kiinni jo virittelemästä jouluvalohärpäkkeitä ympäriinsä, tosin ihan vähän vaan.. on vaan niin pimeää jo iltaisin.

Kai sitä pitäisi lähteä tekemään jotain hyödyllistä. Ne kasvimaan syyshommatkin jäi seisomaan, ihan niinkuin epäilinkin, taidan lähteä edistämään niitä ennen kuin lykkää metrisen lumihangen.