Venetsialaiset ja mökin tyhjennys.

Perus lauantai. Autoilua 400km peräkärryn kanssa körötellen. Lykkäs äkkilähtöä appivanhempien mökkiä tyhjentämään, mikäs siinä. Mikon kanssa rivakasti pakattiin tärkeät tavarat mukaan ja takasin kotimatkalle. Haikeetahan se on, paljon muistoja liittyy tohon mökkiin. Kaikkein legendaarisimmalla mökkireissulla me mentiin naimisiin. 

Nyt mökki on ollut viime vuodet niin vähällä käytöllä että surettaa. Tie käynyt vähän jännäksi ajaa ja muutenkin pikkasen päässyt metsittymään. 

Kaponen latu mutta kuitenkin volvon mentävä. 

Tällä pyörällä on tullut kilometrit täyteen. 

Pelastin sieltä monen monta ihanaa emaliastiaa. 

Ennen kun tiedettiin tästä mökkireissusta, tuli sovittua että juhlitaan venetsialaisia. Tuli vähän hoppu sushien kanssa ja piti tyytyä yhteen sorttiin, eikä koristelukaan ollut maailman juhlavin. Mutta syötiin ja juotiin lyhtyjen valossa untuvatäkkeihin kääriytyneinä. Kivaa oli, ensvuonna lupaan panostaa enemmän. 

Ei oo kylän kauneimmat kukkaset, onneksi maku on tärkein. 

Kuvausrekvisiittana tyhjennystä odottava auto, se siis törötti sunnuntaihin asti tossa ulko-oven edessä. 

Viinipullokori, joskin vaan yksi noista tyhjennettiin illalla. 

Sunnuntai meni autoa tyhjennellessä, heppaillessa ja ikkunassa ukkosta ja sadetta katsellessa. 

Riikinkukko ja peruskukko

Flunssa ajoi apteekkin troppien hakuun. Astmalääkkeet aloitetaan uudestaan ja muuta mukavaa. Reitille sattui kirppis, pikkupoika oli päiväkodissa vielä umpi unessa ja mulla ei ollut kiire mihinkään. 

Lopputuloksena lomonosovin riikinkukko, tavallinen kukko ja kahvikuppeja. Love it. 

Riikinkukko. 

Nää puhelinkuvat on viehättävän suttuisia. 

Kirppisreissun parasta antia oli vanhemoi pariskunta jotka ovat harrastaneet kauan posliininkeräystä. Heiltä sain oppitunnin aiheesta, ihan mahtavaa. 

Keskiviikko..muistaakseni.

Flunssaa pukkaa, töissäkin vähän painetta pukkaa ja kiire kiire kiire. Taapersin tukkaputkella vesisateessa kaupungin läpi töistä autolle (koska Lahdessa on hyvin vähän ilmaisia parkkeja, auto seisoo päivät varsin kaukana mun työpaikasta), pulssi kiihtyy kun odotat valojen vaihtumista ja yrität hiljaa mielessäs kirittää sitä edellä kuppaajaa. Sama kuvio toistuu sitten autolla ja katot hiestä märkänä kun kello käy. Päiväkodilta kotiin ja ruoka lämpenemään, odotat tuskastuneena että se safka lämpiää ja saat perheen pelastettua kollektiiviselta nälkäkuolemalta. Just ennen h-hetkeä isompi mainitsee että maunoponi on muuten karannut laitumelta. Irtoponi onneksi löytyi tallin takaa ja antoi jopa kiinni. Aidankin sain korjattua ennätysvauhdilla.

Ruoan ja kahvin jälkeen oli pakko päästä mettään relaamaan ja etiskelemään vattuja. Poimittiin lasten kanssa enimmäkseen suuhun, mutta reissu ajoi asiansa, pää tyhjeni ja pulssi laski normaalilukemiin. 

Syksy tulee. 

Irtolaisponi. 

Vaihteeksi kalkkunoita

Kalkkuna edestä, takaa, istuu ja makaa. Kalkkunat kun tuntuu osallistuvan kaikkeen mitä täällä tehdään niin ne myös tuppaa osumaan aina kuviinkin. 

Kieltämättä kalkkuna voisi viettää aikaansa muuallakin kun pöydällä. Siis tollanen eläväkalkkuna, kypsennettynähän toi olis ihan oikeessa paikassa. 

Noi aika usein kyttäilee ikkunoista että mitä täällä sisällä tehdään. 

Kalkkunajaoston uudempia jäseniä. Tuleva siitoskalkkuna. Nätti ku näkkäri ja harvinainenkin vielä. 

Lomonosovin kukko

Kävin ihan nopeesti kaupassa hakemassa hilloa vohveleita varten. Kaupan vieressä on ihana antiikkikauppa. Kävin ihan vaan pikaisesti tunnin hypistelemässä, yllättäen järki pysyi päässä ja mukaan tarttui ainoastaan lomonosovin kukko suolakko. 

Muuten viikonloppu on mennyt flunssaa potiessa ja siivotessa. Sain jopa auton pestyä. Täytyy joku viikonloppu oikeen ajan kanssa koluta kirppareita jos löytyisi se kana ja riikinkukko kaveriksi tolle kukolle. 

Stressaantumisen lyhyt oppimäärä.

Kello soi arkisin 5.45 jos hyvin käy niin nousen silloin. Yleensä ei käy. Vartin torkuttelun jälkeen ryysään tallille (laitan kahvin valumaan mennessäni), laitan hevoset ulos syömään, tarkistan muut eläimet ja lasken ne ulos. Kannan nukkuvan koiran pihalle, juon puolikuppia liian kuumaa kahvia. Herätän epätoivoisesti lapsia, etin vaatteita ja laitan takkuisen tukan ponnarille (tarkistan aina autossa ettei lärvissä ole hammastahnaa). 

Kurvaan kohti päiväkotia ja siitä töihin. Stressaan ruuhkaa ja kiirettä, ahistaa. 

Nyylään tietokoneella päivän. Mietin siinä työnohessa kotona odottavia tekemättömiä hommia ja mietin aikatauluja. 

Töistä kotiin, mikko yleensä ajaa päiväkodin kautta. Homma rullaa aikataulussaan, edellisenä iltana tehty ruoka lämmitetään ja syödään. Isommalta kysellään läksyt (emppu myös heittää hevoille päiväheinät koulun jälkeen), pyöritetään pesukoneita, teen seuraavan päivän ruoan valmiiksi ja hengaillaan hetki pihalla. Pienempi toimittaa iltaohjelmansa mikon kanssa ja mä lähden siivoomaan karsinat ja ratsastamaan. Tässä välissä hoidetaan taas lintuja, kastellaan kasvihuonetta ja hoidetaan muita pikkujuttuja. Pikainen saunominen, seuraavan päivän kamojen kattominen valmiiksi ja viimeisenä talliin heittämään yöheinät. Kas, kello onkin jo yli puolen yön ja voi vajota koomaan. Telkkaria ei olla avattu moneen viikkoon. Ai mitkä ruuhkavuodet? Onneksi on viikonloput, kahvia, batterya ja buranaa. 

Iltakierroksella.

Juoksin tonttia ympäri polttiaisia karkuun. Tarkoitus oli moikata kaikki eläimet ja fiilistellä auringonlaskua. 

Ankat kasvaa ihan silmissä, kuva on vähän kaukaa otettu koska piti priorisoida ja tarjoilla iltarinkelit vaakuille ennen kuin niiden kovaääninen kerjääminen herättää kääpiön. 

Kirsikoita. Vähän ja latvassa, mutta on kuitenkin. 

Mulla oli ajatuksena kokeilla siiderin valmistusta ompuista. Jää ajatukseksi, meillä on viitisen omenapuuta ja niistä yksi on jonkun taudin runtelema. Ne kaikki kymmenen omenaa joita tänävuonna saatiin, kasvaa kaikki siinä ruttosessa puussa. Paremmalla onnella joskus toiste. 

Lisää posliinia

Notkuttiin kirppiksillä viikonloppuna. Mukaan tarttui muutama todella kaunis kaapintäyte. Lähiaikoina tarvitsee varmaan hankkia uusi kaappikin, ellei alakerran kirjastohuoneen kaappiin saa talletettua vielä muutaman aarteen, mutta yläkerran kaapit on nyt ääriään myöten täynnä. 

Toi koboltinsininen setti on aika herkku. 

Oho, hyökkäsi vähän huonompi otos tähän väliin. 

Lomonosovia. 

Löysin myös upean lomonosovin punaleimaisen kahvikupin, ei kaappiin vaan ehdottomasti käyttöön. 

Ja lisäksi saman firman pullo, joskin korkki puuttuu. 

Ja muutama hilpeä kukkopoika. 

Viehättäviä kavereita. 

Vietin laatuaikaa kahvikupin kanssa ja huomasin hauskan viinipullokorin. Kynttilät vaan pulloihin pystyyn ja homma on valmis. 

Tarttis varmaan mehustaa.

Puskat on pullollaan marjoja, täytyis yrittää jaksaa tehdä mehua. Ei vaan oikeen aika ja jaksaminen meinaa riittää. Arkisin töiden jälkeen kaikki aika menee näiden rutiinihommien hoitoon ja viikonloppuina aika vaan karkaa muihin juttuihin. Täytyy vähän skarpata. 

Pienen pojan ykkösfrendi

Pikkujäbällä on bestis. Ne jaksaa yhessä tonkia loputtomasti matoja. Leikkiä hippaa ja levitellä kamoja ympäriinsä. On neropatit löytäneet toisensa ja tuho on taattua. 

Aarteita kukkapenkistä. 

Koristevalohärpäkkeiden uudelleen asennus. 

Piilosta. 

Onhan se sympaattista. Kalkkunan ja pienen pojan ystävyys. 

Taitaa tulla syksy. Metsästyskausi alkoi ja se tarkoittaa muutaman kuukauden yksinhuoltajuutta. Illatkin alkaa pimentyä. 

Sai noi lyhdytkin osumaa noissa Armin ja pikkujäbän puuhissa. 

Viiriäisiä kaupan munista.

Mikko osti prismasta paketin viiriäisen munia, kokeilumielessä lykkäsi ne hautomakoneeseen. Tuloksena muutama tipu, ei hassumpaa. Laitettiin ne kolmisen päivää aikaisemmin kuoriutuneiden aratipujen kanssa kasvamaan. Huikea kokoero. 

Ja noi arat pelkää noita nysätipuja. 

Mettässä

Kantarellisoosin ja mustikkapiirakan himo ajoi meidät mettään huolimatta sateen uhkasta ja itikoista. 

Synkkä perinnemaisema. Pikkujäbän maasto-ominaisuudet on vielä sen verran kehittymättömät että rivakammat siirtymät mennään kyydillä. 

Isompikin suostui mukaan (oli pakko, pakotelistalla oli tietokoneen käyttö ja pari muuta vaikuttajaa)

Pikkujäbä poimi lähinnä suuhunsa ja keräili keppejä. 

Valitus loppui yllättäen kun tyttö löysikin kantarelleja. 

Ei hassumpaa. Hmmm... Soosia.. Kantarellirisottoa ja fasaanipataa. Tottakai sitä mustikkapiirakkaakin.