Kanalassa alkoi olemaan liikaa kukkoja, neljä kukkoa ja neljä kanaa. Kukot teki niitä kukkojen asioita sellasella tarmolla että alkoi käymään kanoja vähän sääli. Ne kukot ei myöskään ole erityisen hiljaisia kappaleita joten... päätettiin pitää syömingit. Kukkoa viinissä siis! pataan päätyi Hans-Jurgen ensimmäinen (nyt kanalan kuninkaana toimii Hans-Jurgen 2.0) ja sen kaveriksi nimetön teinikukko. Hans-Jurgen ensimmäinen ei ollut luonteeltaan siitä mukavimmasta päästä eli valinnan tekeminen oli enemmän kuin helppoa. Ajatus tietysti omien elukoiden syömisestä on aina vähän sellanen nihkee mutta useamman tunnin punkussa kylpenyt kukko tuoksuu niin hyvälle ettei vatsa anna yhtään tilaa tunteilulle.
Otin kyllä kuvia annoksesta lautasella mutten niitä tähän lähtöön löytänyt, ainoa otos missä noi kukot ruokana esiintyy on tämä puhelinlaatuinen otos meikäläisestä kauhan varressa, tukasta päätellen suoraan hevosen selästä laskeutuneena.
Viinikukon kylkeen askartelin ihan järkyttävän tylsästi ja kliseisesti kermaperunat, salaattia, patonkia ja lasiin loput punkusta. Ei tarvitse ihminen muuta ollakseen tyytyväinen.
Lampaat, kanat ja kukot saan näiltä omilta tiluksilta lapioitua kitaani ihan kivuttomasti mutta mun hevonen kun teurastettiin niin siinä meni raja. Se kun oli vuosia mulla ollut ja erittäin rakas hevonen niin ei vaan pystynyt edes ajattelemaan moista. Mies yritti ehdotella että josko fileet siitä oltais otettu, ei otettu. Naapurin metsästyskoirat sai syödä kaiken. Siihen en sentään lähtenyt että hyvät lihat olis haaskattu hautaamalla mutta ei meidän pöytään, eikä edes meidän koirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti