Laiskan banoffee

Yleensä teen kaiken itse, en suosi mitään valmisjuttuja mutta en saa vatsahaavaa jos joskus teen poikkeuksen. 

Teki mieli jotain imelää, jouduin hakemaan eilen kipupiikin reistaavaan selkään. Jotain nopeeta ja helppoa siis. Kaapissa oli valmis torttupohja, karamellisoitua maitotiivistettä, kermaa ja banaaneja. Niitä sitten päällekkäin ja valmis. 

Heilahtanut ja suttuinen reality check. 

Melankoliaa.

Mikolla on viimeinen lomapäivä. Vettä sataa kuin saavista, ilma on varsin lokakuinen kaikessa harmaudessaan. Pikkujäbä menee ensi viikoksi varahoitoon päiväkotiin mikä on ihan toisessa suunnassa, eli saan lähteä ihan aivottoman aikaisin liikenteeseen luultavasti hyvin riitaisan lapsen kanssa. 

Tepastelin tylsyyttäni sateessa pitkin tiluksia ja näpsin pari kuvaa. Harmaata taustaa vasten värit korostuu kivasti. 

Etenkin punainen. 

Punainen mökkikin saatiin maalattua valmiiksi, sitä maalattiin pitkin alkukesää aina säiden salliessa pätkä kerrallaan. 

Syötävät jaksaa sinnitellä kylmyydessä ja pimeydessä. 

Ja että päivän surkeus olisi ihan maksimissaan, yhdestä kalkkunatipusta karkasi henki. Se oli kyllä vähän sellanen syntymärääppö mutta olisi se nyt kuitenkin joutanut jäädä henkiin. Surullista. 

Jouluvalmisteluja heinäkuussa.

Alkaa vissiin järjenvalo himmenemään kun miettii joulua heinäkuussa mutta kai ne uudet potut maistuu sitte joulupöydässä. Lähdin pottumaalle yksin, vaan täällä nää hommat tuppaa aina vähän leviämään. 

Ihmettelin että mikä meteli sieltä perunanvarsien välistä kuuluu, no yllätys että kalkkunat lähti terassilta perään. 

Kukkuu sanos Danny ja Armi. Eivät vaan enempää olis voineet olla tiellä. 

Meni hetki ja loppu perhe ilmestyi matoja kaivamaan. 

Sain sitte kuitenkin kaiveltua riittävän määrän pottua kattilaan. 

Ja jäähtymään. 

Ja siitä pakkaseen. 

Hyvä minä, loput jouluhommat ehtiikin sitten 23.12.

Harrastuksena posliini.

Keräilen kippoja ja kuppeja kaapit pullolleen. Perus arabiaa löytyy kyllä mutta eniten mua viehättää vanha venäläinen posliini. Erityisesti ne sopivan krumeluurit kannut, en niinkään keräile minkään tietyn tehtaan tuotantoa enkä tiettyä aikakautta vaan sellaista mikä omaa silmää miellyttää. 

Arabia ystävineen. Tykkään tosta kannusta ihan älyttömästi, se on nätti ja kivan kokoinen jos raaskis joskus käyttää. 

Lomonosovin teekannu. 

Lomonosovin kermanekka ehtaa kasaria. 

Vähän synkemmän värinen mutta toi koristelu on todella kaunis. 

Kipot ja kupit, erilaisia knapoja löytyy hylly tolkulla. 

Ja lautasia. 

Ja maljakoita. Joskus pitäisi kuvata kaikki. 

Hyvää hääpäivää meille.

Me ei olla kummemmin juhlittu hääpäiviä, eikä kyllä itse häitäkään. Pyyhkäistiin naimisiin vähän niinkuin suunnittelematta kesälomareissulla mikkelissä. Alkuun ajateltiin pitää juhlat myöhemmin, nyt niitä juhlia on lykätty 14 vuotta. Ehkä ensi kesänä juhlitaan isolla porukalla kun tulee 15 vuotta mittariin. No nyt kuitenkin juhlittiin sen verran että korkattiin kuplajuoma. Olen melkoisen perso tuolle makealle venäläiselle kuplajuomalle, herkkua. 

Parasta viikonlopuissa.

Meillä harrastetaan viikonloppuisin aamiaisia. Aina lähes samalla kaavalla, kananmunia, peksua, nakkeja, karjalanpiirakoita, croissantteja ym. Hirveet kasat kaikkea herkkua eikä kiirettä mihinkään, istutaan ja ihmetellään. Itse en juurikaan syö aamuisin mutta silti viikonlopun aamiaiset on parasta. 

Päivä lähtee jotenkin leppoisammin liikkeelle kun voi syömisen varjolla venyttää mihinkään tuottavaan ja hyödylliseen ryhtymistä. 

Kasvihuoneessakin hommat rokkaa, kesäkurpitsat on ihan villiintyneitä. Paprikoita ja papujakin tulee odotettua enemmän. 

Itaa istumassa suomen suvessa.

Kesälomattomana toimistotyöläisenä kaipasin raitista ilmaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Vettä sataa vallan perkeleesti, ei haittaa, laitan päälle perinteisen heinäkuisen vaatetuksen eli pitkätkalsarit, untuvatakin ja pipon. Paarustan terassin katon alle sadetta pitelemään ja otan lämmikkeeksi ja vitutusta loiventamaan siiderin. Istun hetken ja sitten joku kääntää myrskytuulen päälle. Ei paljoa katos auta kun vedentulo vaihtuu sivusuuntaan. Jätän lämmikkeen korkkaamatta, siirryn takaisin pirttiin ja alan selaamaan ulkomaisia talonmyynti sivustoja. Tarttee huomenna laittaa lotto vetämään. 

Ei sentään sada lunta. 

Lepäämisen taito

Meillä on viisi kissaa ja kanalassa rottia. Kissat on tykkää nukkua päikkäreitä ja syödä raksuja, ei niitä mikään brutaali rottajahti kiinnosta. Jos aurinko paistaa, on liian kuuma tehdä mitään tuottavaa ja jos taas sataa, tuulee, on pilvistä tai jotain muuta niin on sääeste. Maatkoon mokomat, mä yritän myrkyttää ne rotat. 

Kasvihuoneen putsausta

Kasvihuone ja kasvimaa ovat päässeet pahasti villiintymään. Jätin molemmat heitteille kesäkuun kylmyydestä närkästyneenä ja nyt sitten lämmöstä ja auringosta villiintyneet rikkaruohot tekivät vaikutelmasta vähän turhankin rustiikkisen. En jaksa välittää pienestä rähjäisyydestä, en saa vatsahaavaa jos yrtit ei kasva tikkusuorissa riveissä ja aakkosjärjestyksessä, mutta nyt oli pakko vähän yrittää. 

Noissa penkeissä kasvaa iloisessa epäjärjestyksessä edellisen omistajan kukkia ja meidän syötäviä. Viikate luultavasti olisi paras väline lähestyä kaaosta, annoin olla ja nypin pahiten rehottavat rikat, ne jotka lampailta jäi syömättä. 

Kissakin tuli talkoisiin..nukkumaan. 

Kesäkurpitsoja tulee paljon. Laitoin niitä ruukkuun ja penkkiin. Pari viikkoa ja meillä syödään pelkkää kesäkurpitsaa. Ihan parasta. 

Ja yrttejä. Basilika ja rosmariini viihtyvät. Basilikaa oli montaa eri sorttia, kissat suoritti taimien koulintaa ja erikoisuudet menetettiin. Joka vuotinen perinnehän on että osa taimista tuhoutuu, tuhoaja vaihtuu kissasta koiraan tai kalkkunaan, mutta aina joku tuhoaa vaikka kuinka yrittää suojella. 

Tomaatit on niin myöhässä ettei taida tulla valmista tän kesän aikana. 

Unohtunut kastelukannu. 

Nappulat poimi kukkia. 

Ja unohtunut kannu sai uuden elämän. 

Terassipöytä 2

Ei löytynyt pottulaariin sopivia jalkoja, sen sijaan etsinnöissä löytyi vanha puinen saavi. Pottulaari takaisin talliin ja saavi terassipöydäksi. Asiansa ajaa tuokin. 

Pottulaatikosta terassipoydäksi

Mulla on tallissa kuleksimassa vanhoja perunalaareja. Jostain tuli idea tehdä sellaisesta pöytä terdelle, ei ruokapöytä, sellainen on toisella terassilla, vaan sellanen kaffekupin pitopaikka pikkuterdelle. Terhakkaasti raahasin lootan terdelle. Katsoin mittariin, +29 näytti olevan. Istuin lootan viereen pohtimaan jotta mistä keksin lootaan jalat. Istun tässä vieläkin, kyllä se idea sieltä joskus tulee. Sitä ootellessa otan aurinkoa laatikon kanssa.