maanantai 30. tammikuuta 2017

Ajatuksia asumisesta.

Olin kymmenisen vuotta töissä kiinteistössä mikä on nykyään käyttökiellossa. Sieltä jäi käteen monen moista hauskaa, niin kuin esimerkiksi infektioastma. Selkärankareuma puhkesi niiden vuosien aikana. Keuhkokuumeita sairastin kolme, keuhkoputkentulehduksia, korvatulehduksia, poskiontelontulehduksia jne en edes laskenut. Viimeisenä talvena söin 152 tablettia antibioottia eri tulehduksiin, iv-antibiottia sain kuurin keuhkokuumeeseen. Lopulta marssin työterveyslääkärille mukanani viimeisimmän kiinteistössä tehdyn tutkimuksen tulokset, kerroin olevani raskaana ja melkoisen kauhuissani. Töihin en enää palannut, lääkärin mielestä olisi ollut liian iso riski palata siihen kiinteistöön. Sairaslomalla olin äitiysloman alkuun asti selkäkipudiagnoosilla. Painoin 43kg, mikä on aika vähän aikuiselle joka odottaa kolmatta lastaan.

Tulehdukset ja päänsärky loppuivat, ruokahalu palasi vähitellen, paino lähti nousemaan ja ihottumatkin katosivat kevään aikana.
Saatin meidän talo myytyä ja muutettiin uuteen, Eppu syntyi ja kaikki oli suunnilleen ihan ookoo.

Ekana syksynä alkoi hahmottumaan ettei talossa ollutkaa kaikki ihan ookoo, ei ollut riittävää ilmanvaihtoa, oikeastaan mitään ilmanvaihtoa. ilmanvaihtorempan jälkeen ja syksyn kosteiden ilmojen myötä alkoi tulla hajua, sitkeitä flunssia, ihottumaa ja migreenilääkkeitä söin kuin muroja. Välillä oireet tuntuivat katoavan ja hajutkin tuntui vain ajoittain. Pakkasella tai rutikuivalla kesäilmalla kaikki oli hyvin, mutta aina kun ilmakosteus nousi niin haju palasi.

Välillä ajattelin että oon vaan vainoharhainen ja siivonnut huonosti. Hajua oli eniten yläkerran makkareissa ja portaikossa. Eteinen meni uusiksi, eteisessä oli muovimatto ja ajattelin että josko se haju tulee siitä. Makkarit meni uusisksi. Juu, ei tullut haju muovimatoista eikä vanhoista tapeteista. Näen vieläkin painajaisia siitä makeasta sipulin ja paistetun jauhelihan aromista.

Onni onnettomuudessa, kylppäristä posahti viemäriputki ja niissä korjaustöissä löytyi portaikosta kylppärin vastaisesta seinästä vanha vesivahinko, rakenne oli avattu ja suljettu niine hyvineen.. no nyt se on korjattu eikä portaikosta tule hajua. Kylppärikin on nyt kokonaan uusittu, ei tarvitse miettiä että löytyykö sieltä jotain, ei löydy. Vessakin uusittiin, ihan vaan koska mulle pukkasi märkätilaneuroosi (tai psykoosi)

Mutta epäilys jäi, ihan helvetillinen kalvava epäilys siitä että jossain onkin jotain ja noilla tenavillakin menee terveys. Vähitellen tuli myös sellanen epämiellyttävä fiilis tätä taloa kohtaan, hittojako me joudutaan kärsimään siitä että tee-se-itse-mies 70-luvulla teki itse ja säästi.

Kallista se betonikin on, säästöbetoni toimii hyvin jos siinä on paljon säästöä ja vähän betonia, etenkin kun ohjaa rinnetalossa veden valumaan kivijalkaan, siitä on maakosteuden mukava nousta lateksimaalin alla. No nyt on korjattu sekin, onneksi lateksia oli vain yhdellä seinustalla.

Homekoira merkkasi vähän epämääräisesti yläkerran makkareiden väliseinän, se on avattava vielä ennen tämän myyntiin laittoa.

Missään ei pitäisi muuten olla mitään, talo on käyty läpi koiralla, kosteusmittarilla ja suurennuslasilla, kaikki edes etäisesti mahdolliset riskirakenteet on kartoitettu ja käyty läpi.

Mutta epäilys jäi ja epämiellyttävä fiilis jäi. Vaikka en ole monikemikaaliyliherkkä, en oireile metsässä enkä katupölystä mutta tällaisenaankin on riittävästi ongelmia, hometalossa en pysty varttia kauempaa olemaan, kuume nousee, henki sakkaa, silmät kutiaa ja räkä lentää.. mitä näitä mukavia oireita nyt on. Oikeesti onhan se ihan hemmetin kiusallista mennä jonkun luokse kylään ja kuolla eteiseen, olisi ihan kiva sopia jotain mökkeilyhommia ilman että tarvii miettiä puskeeko jossain nurkassa tattia, olisi ihan kiva käydä vaikka anoppilassa ja muutamalla muulla sukulaisella ja kaverilla. Ei tarvitse. Lapsilleni en tällaista missään nimessä halua, enkä halua oman oireilunikaan tästä yhtään lisääntyvän, siksi mä olen nykyään ihan psyko näissä asioissa. Seinähullu nurkkien haistelija.

Ei kyllä nämä asiat ole se ihan päällimmäinen syy muuttosuunnitelmiin, tämä vaan ei enää vastaa meidän tarpeita, sijainti on väärä eikä tässä ole riittäviä tiloja elää ja olla niinkuin haluamme tulevaisuudessa olla ja elää. Eli siis tota eläinpuolta ei ole tässä mahdollista kehittää siihen suuntaan kun me haluamme.

ja oikeasti tämä on kiva talo, kohtuulliset asumiskulut, kaunis talo kauniilla paikalla.

No se siitä, sitten miettimään seuraavaa siirtoa. Hirsitalo, ehdottomasti. Mielellään korkeilla huoneilla. Ei lastulevy ja muovimattohässäköitä. Ei niitä itse askarreltuja märkätilapainajaisia. Ei savimaalle salaojattomasti rakennettuja maanvaraisia laattoja.

Vanha hirsitalo. Sellaisen vielä korjaakin jos jostain kohdin on vuosikymmenten kuluessa laho päässyt tärvelemään hirsiä. Leivinuuni ja mahdollisuus lämmittää puulla.Ihan oikea painovoimainen ilmanvaihto, nää on niin nähty kun huippuimuria on pidetty päällä joskus ja jouluna tai sitten painovoimainen ilmanvaihto tarkoittaa sitä että ei ole tulo eikä meno räppänöitä, ku lämpö karkaa harakoille ja sitten vetää niskaan.

Ja mikä tärkeintä, rakentajana sellainen joka rakentamisesta on jotain ymmärtänyt.

Yhtälöön kun lisää maakellarin, vanhan kivinavetan ja muut vanhaan maatilaan kuuluvat rakennukset ja riittävästi maata, sopivassa suhteessa peltoa ja metsää. Ei varmasti helppo löydettävä. ja lampi, ankkalampi tarttis olla tai sitten ranta.

 Naapurimaasta niitä löytyy enemmän, siellä on myös rakennuskulttuuri ollut erilaista kun suomessa mikä osaltaan vaikuttaa hyvinkin paljon paikallisen rakennuskannan nykytilanteeseen. Suomi kun tuntuu homehtuvan pystyyn, kuntien kiinteistöjä, kouluja ja päiväkoteja suljetaan, puretaan ja rempataan kiihtyvällä tahdilla. Köyhemmät kunnat yrittävät teeskennellä ettei ongelmaa ole. Oikeusasteet pursuilevat riitaisia talokauppoja. Rakennusliikkeet ja taloyhtiöt pakoilevat vastuitaan. Liian moni perhe kohtaa järkyttävän tragedian kun unelmatalo onkin sädesienen raiskaama paska, mistä joutuu lyhentämään lainaa ja mistä ei pääse eroon kuin polttamalla (siitä talosta siis, lainasta ei pääse kuin maksamalla). Samalla maksaa vuokraa väistötiloista ja maksamaan kaikki tutkimukset, asiantuntijoiden ja juristien palkkiot. Kukaan ei auta näitä perheitä joiden irtaimisto on viety kaatikselle ja talous kuralle.. Että oikeasti me ollaan päästy tosi vähällä. irtaimistoa on mennyt kaatikselle yhden vaatehuoneen verran (se kylppärin vesivahinko), vakuutusyhtiö on osallistunut kuluihin ja se mitä on omalla rahalla rempattu on ollut ihan vielä maksettavissa.

Meni niin tunteisiin tämä aihe että pukkas vähän paasauksen puolelle. Enkä laiskuuttani viitsi korjata kirjoitusvirheitä.




lauantai 28. tammikuuta 2017

Tirppoja ja pomppivaisia

Ei niitä eläimiä eilen tullutkaan kuvailtua sen isommin, enemmän meni seurusteluksi. Eli siis kuppasin iltatallissa ja lintukierroksella niin kauan että lapset ehti varmasti nukkumaan. 

IlkkaLipsanen ja Armit. Ilkalla on yt- uhka päällänsä. Tulos tai ulos, sehän on ajan henki nykyään. 


Ankkoja löytyy jo aika kivasti eri väreissä. Mitään rotupuhtaitahan nämä ei ole. Ihan älyttömän kivoja läpsyttelijöitä ja ihan älyttömän hirveitä sotkemaan. Saas nähä miten kesällä sujuu, ankat kun on irti pihassa. Mitähän mahtaa labbis tuumata niistä. Nyt Suru on suhtautunut näihin kaikkiin siivekkäisiin ja pomppivaisiin oikeen kivasti mutta tilanne on hiukkasen eri kun ne onkin vapaana. 

perjantai 27. tammikuuta 2017

kesäsuunnitelmia

Kävin heittämässä iltalenkin eläinten luona ja jotenkin ne ajatukset karkasi taas siihen kesään. Sais linnutkin taas ulos, pois ahtaista sisätiloista. Täytyy huomenna laittaa kuvia linnuista ja kaneista.

No siinä sitten niitä ruokkiessani ja ihmetellessäni tein varovaisia suunnitelmia. Ajatushan on laittaa tämä paikka keväällä myyntiin mutta ikävä kyllä markkinatilanne taitaa olla sellainen ettei kannata henkeä pidätellä ostajaa odotellessa eli ihan rauhassa voi elää sen mukaan että tässä vietetään vielä jokunen tovi.

Keväällä ajattelin usuttaa miehen kanilan rakennukseen. Kunnolliset ja hyvin toimivat tilat lihakaneille, saa sitten taas vähän enemmän lihaa tuotettua itse, nythän omalta tilalta tulee melkein ainoastaan kanaa ja metsästyskaudella riistaa. Kanit on hyvä lisä ruokapöytään. Kalkkunoiden ja fasanien toivoisi myös lisääntyvän vähän (paljon) aktiivisemmin, ne on myös hyvää syötävää. Toki ne ovat myös hyvää myytävää mutta itsekkäästi ajattelen omaa ruokapöytääni ensin.

Eli ajatus olisi saada lisättyä reippaasti lihan tuotantoa. katsotaan kuin meitin käy.

kasvimaalla taidan mennä aika pitkälti samoilla vanhoilla säädöillä. Toivottavasti perunaa tulisi edellisvuotta enemmän, yhtään en tiedä että miksi jäi sato niin huonoksi. En kasvata pottuja talven varalle, varastotilaa ei edelleenkään tällä tontilla valitettavasti ole siihen. Mutta onhan se elämän helppoutta satokaudella kun kaupasta ei tarvitse pottuja kantaa. Lapset tykkää myös kaivella niitä ylös, eli pottua laitan niinkuin aina ennenkin.

Porkkanaa taas paljon enemmän kuin aikaisemmin, sitä kun saa syötettyä myös noille eläimille sen mikä ei mene omaan käyttöön.

Uutena aluevaltauksena ajattelin kokeilla palsternakkaa ja punajuurta. Tämä siis tarkoittaa sitä että sopii ottaa kuokka kauniiseen käteen ja alkaa kasvimaan laajennukseen.

Salaatteja tottakai. Yrtteihin ajattelin myös panostaa aikaisempaa enemmän, saisi talveksi kuivattua. Tilli, persilja, basilika ym perushutut. Mutta nyt ajattelin laittaa ne kasvamaan omiin penkkeihinsä, eikä vaan tunkea niitä joihinkin ahtaisiin rakoihin kitumaan.

Ja ne nokkoset täytyy muistaa kerätä pakkaseen ja niitä täytyy myös kuivata eläimille, taidan tehdä pihamökin kuistista kasvikuivattamon eläinten talvivarastoksi. sinnehän voisi sitten tehdä vähän kerppuja.. omenaakin voisi kuivata eläimille jos niitä vaan tulee.

Asiasta toiseen, yrteistä ja lihoista tuli mieleen vakuumikone. Se on hankintalistalla ykköspaikalla, nyt kun kuivuri on hankittu. Että kun mä nään itseni marinoimassa vakuumissa itsekasvatettua kania kaikilla niillä ihanilla yrteillä.. hmm.. sen päivän kun nään, palkitsen itseni jollain huomattavan hyvällä skumpalla. Monta muuttujaa, kanit ja yrtit kasvattamatta ja vakuumikone ostamatta. ei paha.

Tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen. Kurkun siemeniä täytyy muistaakseni ostaa lisää. Tomaattirintamalla ajattelin siirtyä tyystin noihin venäläisiin lajikkeisiin, josko ne sopisi paremmin näihin suomen kesiin. Toisekseen, niitä on kaikkia hauskoja lajikkeita, ei sen perus moneymakerin takia taida jaksaa nähdä vaivaa.. mutta tottakai täytyy olla pastakastiketomaatit, kirsikkatomaatit lapsille naposteltavaksi ja salaatteihin.. pihvitomaatit ja ja ja. hitto, tämä karkaa ihan satavarmasti käsistä.

Paprikan siemeniä taitaa olla valmiina, jos ei ole niin raapaisen kaupan paprikasta siemenet itämään.

Ja ne kurpitsat.. huoooh. itseni tuntien hukutaan taas kesäkurpitsoihin. Lisäksi myskikurpitsaa (Epun lempiruokaa on myskikurpitsasta tehty keitto), halloweenkurppaa ja jokunen bigmax.

mitäs vielä? omenapuut toivottavasti tuottaa satoa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Omenaa voisi kuivata noille elukoille ja omena-kanelihilloa meillä menee ihan niin paljon kuin sitä ikinä vaan jaksaa keittää. Kirsikka ja luumupuiden tuotokset on meillä mennyt suoraan syöntiin mutta toivoisin että kirsikkaa tulisi sen verran että saisin kokeiltua hillon tekoa siitä. Voisi sitä sitten juustojen kanssa syödä.

Karhunvatukkaa täytyy myös laittaa taas pakkaseenkin, ihan parasta ankan tai fasaanin kastikkeessa.

Mustaviinimarjasta teen hyytelöitä kanan kanssa syötäväksi. Kai niistä viinimarjoista voisi taas jonkun litran mehujakin keitellä.

Mansikkapenkki on liian pieni, sitäkin täytyy laajentaa. Lapset kun syö kaiken mitä siellä kasvaa.

Mitähän unohtui?
Ai niin, maissi.. pitäisiköhän taas tänäkin vuonna pahoittaa mielensä maissin kanssa tapellen.. ehkä.

Talvikuva kasvihuoneesta ei onneksi ole tuore, se taitaa olla vuodelta 2013. Mutta sama se, talvi se on nytkin, vaan vähempi lunta ja enemmän jäätä.


Noita pilttipurkkeja täytyykin alkaa hamstraamaan ihan urakalla, Yrttiöljyjä, hilloja ja kaikkea ihanaa. Olis jo kesä.
 Yrttien sisäkasvatus on meillä perinteisesti ollut hivenen haasteellista, Tai no kaiken kasvatus sisällä. Kasvatan kaikki taimetkin häkeissä. Kissat tykkää syödä kaiken mihin pääsevät käsiksi.
 oi kesä, oi basilika. oi kesä, tuoreet tomaatit ja basilika..

Täytyy syksyllä palata tähän postaukseen ja verrata suunnitelmaa toteutuneeseen.

mä olen niin hygge

Oi sentään, mähän seilaan ihan trendien aallonharjalla. Kotoilu, downshiftaaminen, hyggeily ja mitä nitä nyt oli. Ihan parasta, mä voin kaikessa rauhassa kaamosmasentua venyneissä verkkareissani tohon mutapellon laitaan ja olla samalla niin tätä päivää. Villasukat löytyy, slowfoodia ja kotiruokaviritelmiä syödään jatkuvasti (oikeasti lähin pikaruokapaikka on 20kilsan päässä ja lattioiden kylmyys vaatii villasukat kesät talvet).

Teekuppi ja viltti on kanssa käytössä, sohvan takana on ikkuna mistä vetää niin ikävästi että joku käärinliina on kiva olla sohvalla lämmikkeenä.

Ylipäänsä kun kauppaan on niin tolkuton matka ettei sinne viitsi kertaa viikossa useammin lähteä, tulee hyggeiltyä ihan huomaamattaan, siis enempi kyllä kesällä. Aika vähän näin tammikuussa löytyy kasvimailta syötävää tai ojan pientareelta villiruokaa vai hortaksiko sitä kutsuttiin kun syödään rikkaruohoja.

Rikkaruohoista tulikin mieleeni että nyt täytyy ihan oikeasti muistaa panostaa nokkosten ja muiden säilöntään ens talveksi.

Siemeniä olenkin jo alkanut vähän katselemaan sillä silmällä... ai kauhee taas. tomaatit ja paprikat voisi laittaa jo, ei puutu kuin multa. Mulla on vaikka ja mitä ihania tomaatin siemeniä ja ja ja .. nyt vaan täytyy yrittää pitää joku tolkku siinä hommassa. Mikäli kesä on samanlainen kuin muutama edellinen, voi ne taimet nakata suoraan kompostiin.

Ja kurpitsat, nyt aijon tehdä oikeasti kunnolliset kurpitsapenkit, palanutta lantaa on niin jotta piisaa. Verkkojakin on kasvien suojaksi. Viime kesänä nekin kasvoi tosi huonosti, oli kylmää ja kurjaa, raskauden takia olin niin huonossa hapessa etten jaksanut tehdä niille kunnollisia kasvupaikkoja ja lopulta yöpakkaset veivät ne kurjakkeet mitä ankat ja hoitamattomuus eivät ehtineet tuhota. Kun vaan olisi enemmän säilytystilaa. Kellari olisi parasta ikinä.

Oho, mites tää lipasahti hyggeilystä kasvimaasuunnitelmiin.

Oli mulla joku ajatus tosta hyggeilystä mutta ajatus pääsi katkeamaan kun Lilja heräsi päikkäreiltä kesken kirjoituksen, Eppu hölmöili taustalla minkä ehti. Kaatoi koirien vesiastian ja syötti talon viimeiset leivät koiralle.

Ehkä yritän illalla uudestaan.


torstai 26. tammikuuta 2017

Heppahommia

Eppu on siirtynyt isompaan poniin. Tilat, aika ja rahat ovat rajalliset. Paavo tuli takaisin äiteen loukkaantumisen jälkeen, Ilona siitosliisingin loputtua, Mauno ja pikkuponi oli täällä valmiina. Paavo toki palautui reilu vuosi sitten ja Ilona vasta nyt, mutta siis.. Kolme hevosta on mulle passeli määrä. Se määrä hoituu, liikkuu ja elää siinä muun toiminnan ohella, etenkin jos jako menee niin että mun aktiivikäytössä on yksi, lapsilla yksi ja kolmas mammalomailee. 
Tästä syystä pikkuponi lähti maailmalle ja Paavo siirtyi seuramiehen roolista Epun ratsuksi. Paavo ja Eppu tykkäävät, se on tärkeintä. 



Onhan se vähän vielä iso. Paavo siis. 

Sotkua ja meteliä

Nekkufiaskon jälkeen päätin pitäytyä pullissa, pullien piti olla jotenkin vähemmän sotkuista ja ärsyttävää turaamista. 

Ei ollut. Uhmaikä takaa kyllä sen että kaikki tekeminen on sotkuista turaamista. 

Jätin Epun sekunniksi keittiöön jauhopussin lähelle. Virhe. On muuten järkky homma saada jauho irti lattiasta ja koirasta. 

Pullistakin tuli huomattavan rumia, joskin maku oli hyvä. 

Asiasta toiseen. Lintuja pitäisi taas kevättä vasten saada kasvamaan, vaan tyhjiä arpoja tuntuu olevan suurin osa. 
Araucakanoilla on aikaisemmin ollut lähes kaikki munat hedelmöittyneitä. Nyt koneesta on kuoriutunut yksi harmaa tipu. 

Kalkkunoilla on ollut kaikki munat tyhjiä. Dannysta lähti henki, jää nähtäväksi miten ilkka lipsanen pärjää. Jos ilkkaa ei huvita tyttöjen kanssa pelehtiminen, päätyy ilkka ruokapöytään. Tylyä kyllä mutta olisihan se ihan kiva saada niitä kalkkunankin tipuja. 

Fasaanit vasta aloitti muninnan, toivottavasti onnistuvat. 

Ankat eivät ole vielä munineet, eiköhän ne keväämmällä. 

Riikinkukoilta kukaan ei mitään vielä odotakaan. 


perjantai 20. tammikuuta 2017

Taattua epäonnistumista

No mutta, imelää tekis mieli. Nekkuja.. Ihan loistava idea. Paria ainetta kattilaan, muutama tötterö ja siinä se. Hirveetä sotkua ja turaamista, tötteröiden kääriminen ja pystyttäminen oli ihan syvältä. Niiden avautuminen ja kaatuminen vielä syvemmältä. 

Olisi pitänyt älytä luovuttaa jo siinä vaiheessa. En älynnyt. Se sokerilitku, se ei ollut pelkästään saatanallisen kuumaa vaan se oli lisäksi myös tahmeeta. 

Kesken keittämisen vauvalle tuli huiko, eli siinä sotkussa oli myös sellainen pikantti palaneen vivahde. 

En ymmärrä miksei siitä litkusta tehdä taloja tai moottoriteitä. Istuu nimittäin niin kovaa kiinni tiskipöydässä että epäilisin ydinpommin jälkeenkin täältä löytyvän torakoiden lisäksi tota tahnaa. 

Olihan taas työmaa. Tänään teen korvapuusteja, ne vastustaa keskimäärin vähemmän. 




On ne sit nättejä. Voihan nökkäre. 

Nökkäreestä tuli mieleen. Lilja rokotettiin eilen, viimeksi se karjui iltapuhteinaan 6h pilli suorana. Nyt vaan hetken. Jei!


tiistai 17. tammikuuta 2017

Syrjäkylän onnea

Mun auto on näemmä alkanut taas työmatkailemaan. Pihassa tönöttää kyllä toinen auto.. Tai "auto", hittojako tuolla kahden istuttavalla surmanloukulla tekee. 
Ei mahdu matkustajan paikalle kaukalo ja turvaistuin. Eli minä pysyn kotona kersoineni. 

Mikko kulkee kimppakyydillä naapurin kanssa. Teoriassa vuoroviikoin kummankin autolla. Käytännössä joka viikko mun autolla, paitsi jos on jotain pakollista menoa, eli neuvola. 

Asia olisi ihan ok jos ei asuttaisi täällä takasurkeella. Lähin kauppa, leikkipuisto, bussipysäkki tai lähin ihan mikä tahansa on 20km:n päässä. Alkaa seinät tulla syliin sekä mulla että neljä veellä. Vauvalle nyt tietysti on vielä ihan sama. 

Kyllähän täällä tekemistä on. Ei me leikkipuistoa kaivata keinun tai liukumäen takia, ne löytyy omasta pihasta. Samoin pulkkamäki ja liuta eläimiä hoidettavaksi. 

Mutta muita ihmisiä täällä ei ole. Tämä on ihan täydellinen sosiaalinen tyhjiö, tullaan hulluiksi sekä minä että poika. 

Tämän viikon noi saa vielä aikaa, maanantaina menkööt vaikka pyörällä töihin. Me lähetään tenavien kanssa valloittamaan maailma.. Tai ainakin leikkipuistot. 


Tää on nyt sitä harmaata ihan itteään. 

Toinen sitä itteään on kun yöllä heräsin ja jäin toljottamaan nukkuvaa vauvaa, otin kuvan ja ihailin kun toinen on niin suloinen. 

Oikasin takaisin punkkaan, en ehtiny valoja sammuttaa kun kuului yrjöääni. 


Oho, täydestä unesta purjot punkkaan. Vain vauvat pystyy tähän. 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Riehakas viikonloppu

Joskus tulee vaan se aamu kun ei oikeen suju. Aamulla ei herätä linnunlauluun vaan sammuneen öljypolttimen aiheuttamaan saatanalliseen kohinaan ja ikävästi laskevaan sisälämpötilaan. Mies ei siirry leppoisasti aamukahvin keittoon vaan raivokkaasti kiroillen pannuhuoneeseen.  silloin on varmasti ihan ookoo korvata sunnuntaibrunssi tuoreine sämpylöineen ja hedelmineen nuotiomakkaralla. Ei siis sellaisella perheen yhteisellä ulkoilutuokiolla missä rämmitään tunteja umpihangessa metsässä ja etsitään sitä laavua mitä ei koskaan löydy, vaan tässä versiossa tehdään tulet niin lähelle taloa kun uskalletaan. 

Täydelliset spurgutulet. 


Ravitsemuksellisesti just parasta. Täydellisessä tasapainossa karsinogeenit, lisäaineet ja muut tunnistamattomat ryönät. 

Oman ravitsemuksen voi saattaa balanssiin syömällä yöllä sängyssä nökkäreen juustoa ja aprikoosihilloa. Lautanen on hyvä jättää sängynpäätyyn kun uni pääsee yllättämään. Siitä kissan on helppo pudottaa se tyynylle, aamu alkaa poikkeuksellisen mukavissa tunnelmissa kun tukassa on klöntti hilloa. Tai siis se koko tukka on hilloklöntti. 
Ei näin. 


Vauvakin on ihan poikki kaikesta tästä aktiivisesta tekemisestä. 
No käytiin me sentään kaupassa ja kurppiksellä. Saunottiin ja hoidettiin eläimet. Isommat tenavat laski sentään vähän pulkalla. 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Talviunilla

Meinasi torppa ja eläimet jäätyä. Mikähän kumma siinä on kun ei voi ajoissa valmistautua niihin koviin pakkasiin. Onhan se toki lystiä kanniskella olkia ja lämmittimiä vasta sitten kun mittarissa on se -27c, mitä sitä turhaan etukäteen.. Kanalassa, ankkalassa, kalkkunoilla ja riikinkukoilla on kaikilla omissa tiloissaan tupla lämpölamput ja kanalassa lisäpatteri. Tallin vesijohdossa saattolämpökaapeli ja mitä näitä nyt on.. Jos vaan älyäisi ja viitsisi laittaa ne ajoissa päälle. 


Meillä talossa lämmöstä huolehtii öljypoltin, onneksi, olisin varmaan laiskuuttani pakastanut torpan.  tasaisesta lämmöstä huolimatta kissat melkeen jäätyi. 

No kun itsenikin suureksi hämmästykseksi selvittiin hengissä pakkasesta niin sitten melkeen hukuttiin lumeen. Olen huomannut että tämän tontin urheiluhenkisimmät ovat Eppu ja Suru. Ei haittaa kylmä eikä kurja, kunhan vaan pääsee lumitöihin. Odotan kauhulla sitä päivää kun tuo poika tajuaa että lumityöt on sitä synkintä pakkotyöpullaa..


Mun elämän tämän hetkisestä jännittävyydestä kertoo paljon se että olen ihan innoissani riikinkukkopojan pyrstöstä. Odotan laahuksen kasvua kuin lottovoittoa. Noille pitäisi kai parivuotiaana kasvaa se korkeasaaresta tuttu näyttävä peräsin ja sitten voi alkaa odottaa jälkikasvua. Nyt on muutama viikko mennyt niin että kuvaan sen lintuparan tarakkaa päivittäin ja innoissani vertailen kuvia..


Kyllä siinä ihan selvästi on kasvua havaittavissa. 

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vauva -persona non grata

Vauvakeskustelu tuntuu taas vellovan. Milloin ne mokomat huutaa lentokoneissa, välillä joku urpo ottaa sellaisen ravintolaan tai oikeastaan ihan mihin vaan ja taas on kaikilla mieli huono. Tunnelma pilalla eikä rahalle tullut vastinetta koska vauva itki. Tai melkein itki. Yleinen mielipide tuntuisi olevan sellainen että vauvahenkilöt (eli kaikki alle 18 vuotiaat) pysyköön kotonaan ja jos vanhempien täytyy sieltä kotoaan poistua, hankitaan niille tunnelman pilaajille hoitajat. 

Kyllä noissa mielipiteissä on pointtinsa, ehkä ne vauvat ei kuulu sinne fine dining-ravintolaan klo. 21. Ja niin edelleen.. 

Mutta joskus sattuu vahinko. 

Mutta se syy miksi herkesin miettimään näinkin syvällisiä on se että teimme eilen vahingossa tällaisen _miksi_noi_kersat_on_mukana-virheen. 

Meillähän ei ole lapsille hoitajia ruuhkaksi asti, oikeastaan ei ollenkaan, eli noin kerran vuoteen tapahtuvaa poikkeusta lukuun ottamatta roudaamme näitä aina mukanamme. 
Eilen oli isoisäni hautajaiset. Ei käynyt mielessäkään etteikö tenavat voisi lähteä mukaan. Serkuillani on lapsia, vauvoista koululaisiin. Tajusin virheen kun ihmisiä alkoi kertyä paikalle, ilman yhtäkään tenavaa. 

Vaikka kaikki meni hyvin, jouduimme selittelemään moneen kertaan lasten läsnäoloa. Lapset ei kuulema kuulu hautajaisiin. Harmi vaan etten ollut sitä tajunnut ja tungimme jättämään jäähyväisiä brutaalisti kersojemme kanssa. Ihan oikeasti, ei käynyt edes mielessä ja olen pahoillani tästä virheestä. Onneksi paikalla oli vain lähisukua niin todennäköisyys päätyä iltalehteen haukuttavaksi on melko pieni. 

Milloin suomesta on tullut näin lapsivastainen?
Mitähän sitten tapahtuu kun tämä pääsy kielletty-sukupolvi pääsee aikuisena ekaakertaa häihin, hautajaisiin ja ravintoloihin? 


Tänään onneksi älyttiin pysyä kotona. Lapioin lunta, Eppu hiihti ja Lilja veti tirsaa, siltä ei vielä oikeen talvilajit taitu. 

tiistai 3. tammikuuta 2017

Josko herättäisi tämänkin henkiin.

Vuosi 2016 lipsahti huomaamatta loppuun. Niin huomaamatta se meni että päätin alkaa taas kirjoittelemaan asioita ylös, voin sitten myöhemmin tarkistella että mitä tulikaan tehtyä. 

Viimeisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut isompia ja pienempiä muutoksia. 

Isoin muutos elokuussa syntynyt pieni ja pullea tyttö. Sen asian parissa menikin oikeastaan koko kesä. 
Ei vaan enää niin pieni, lilliputti 4kk. 

Sitten tietysti ne eläimet, lintujen määrissä nyt yleensäkin on enempi vaihtelua mutta lajit on pysynyt samoina, kanoja, kalkkunoita, ankkoja ja fasaaneja. Nyt kesällä laajennettiin monen sattuman summana riikinkukkoihin. Vinkeitä tötteröpäitä, toivotaan että lisääntyisivät. 

Lampaista luovuttiin syksyllä laidunkauden päätteeksi. Rouvilla alkoi ikä painamaan jo sen verran että päätettiin laittaa ne kaikki neljä pois samaan aikaan. 
Ankkoja on tullut lisää ja niitä on vähitellen alettu laittamaan ruuaksi. 

Hepparintamalla sen verran että Ilona ehti kotiutumaan vuoden viimeisenä päivänä. Ilona oli siitoslainassa ja on nyt uudelleen kantavana, varsaa odotellaan kesäkuun alkuun (veikkaan juhannusta). 

Ja sitten tuli Suru.