keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kuraa ja karvaturreja

Pelkään että ensi talvena me jäädytään pystyyn. Tein näin nerokkaan päätelmän kun loin vähän pudemmän silmäyksen noihin eläimiin. Hevoset ja lehmät päätti aivan yllättäen kasvattaa ihan mahdottomat taljat. 


Tämä on siis kyyttö, sellainen reilun metrin korkea perinnelehmä mikä viettää yönsä tallissa. Ei ulkona asuva ylämaankarjapuhveli. 
Ihan julmettu turkki. 

Suunnitelma oli alkaa loimittaa ponia hyvissä ajoin ettei se kasvattaisi hirmuista talviturkkia. Myöhästyin, poni oli yhdessä yössä kasvattanut sellaisen tursakkeen ettei sen lähellekään ole mitään asiaa loimen kanssa. Pukkaa muuten hikeä. 

En nyt tiedä oikeen että mitä tuonkin kanssa tekisi. Se kun liikuttaessa hikiaa niin ettei kuivu ikinä, vaan kuinka paljon pystyn sitä nyt syksyn ja talven aikana liikuttamaan, en tiedä, riippuu jalasta. Sikäli mikäli aloitamme ponin kanssa raivokkaan treenin kohti bikini-kuntoa, ajelen siltä ainakin osan turkkia pois. Nyt vaan tyydyn tarkkailemaan tilannetta tuskan hiki valuen. 

Se rakastaa möyrimistä. 

maanantai 12. marraskuuta 2018

Ihan tavallinen maanantai

Vettä satoi aamusta alkaen. Tihkussa taivallettiin aamuhämärässä taksipysäkille. Samassa tihkussa taivallettiin Liljan kanssa katsomassa eläimet. Ei huvittanut yhtään enempää, liian liukastakin tuolla on keppien kanssa kulkea. 

Leivottiin leipää

Laiteltiin jouluvaloja (eli mulle unissakävelyvaloja), ne kun palaa öisinkin, tiedän missä olen kun herään kun edes jotain valoa näkyy jossain. 

Siivoiltiin nurkkia ja taas nilkutettiin taksille sateessa. 
Sitten taas ruokaa ja pyykkiä ja eläimiä. Karsinoiden siivous, vesien ja heinien kantaminen on toistaiseksi Mikon harteilla, mutta mä lypsän vuohen päivittäin. 
Sinikka ei ole pitäjän kuvauksellisin vuohi. 
Eikä se taatusti ole paikallaan ellei ole pakko. 

Lypsyhommien lisäksi suoritan paijaus ja viihdytyskiertueita. 
Heilahtanut teini-Hulina kerjäämässä herkkuja. Tuokin täytti justiinsa vuoden ja kohta pitäisi se astuttaa. 
Kanoja alkaa olemaan kaiken värisiä, on tötteröpäitä ja kroisos pennonen-pulisonkeja. Ja sitten niitä ihan tavallisia. Ihan tavallisia kanaversioita tihkusateisesta maanantaista. 

Mä haluan ratsastamaan ja lenkille koirien kanssa. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Jalan kuulumisia.

Huomenna tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun tössäröin kulkimeni liki lunastus kuntoon. En olisi kuuna ikuna voinut kuvitella että vuoden kuluttua jalka on edelleen murtunut, ei tosin yhtä paljon mutta murtunut silti. Uudelleen leikattu ja kuljen kepeillä. 

Vanhimman tytön synttärijuhlat ja isänpäivä tuli siis järjestettyä ja juhlittua ihan jalkapuolena. Parannusta kyllä viimevuoteen oli, nyt nimittäin olin itse paikalla enkä sairaalassa. 

Vaikka kepeillä könyäminen tympiikin niin oli helpottavaa huomata että se on vähän kuin fillarointi. Niin tottuneesti niillä kuljen että pääsin jo leikkauspäivän iltana lypsämään vuohen. Vähän työlästä se on mutta sujuu kuitenkin. 


Ehkä se koipi nyt parantuisi. 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Taas toimii

Onnistuin jotenkin vikaannuttamaan koko blogin ja sitten en saanut sitä toimimaan. No nyt taas pelittää. 

Piti oikeen miettiä että mitäs mä olen nyt tehnyt kun ilmat huononi ja ulkohommat väheni. No ihan rehellisesti, luin Ilkka Remeksen koko tuotannon. Siinä on toinen syy siihen miksi en muka ehtinyt tai viitsinyt korjata blogia. Mutta noin muuten mä olen ollut varsin tiiviisti kyökissä, toki pitkin syksyä peräkkäin olevat lasten synttärit, kaikki säilöntähommat ja se jokapäiväinen hutunkeitto mitä nyt yleensäkin aina on, pitää mut muutenkin päivittäin hellan edessä mutta sen lisäksi olen taas puuhastellut kaikkea ekstraakin. 

Mä kyllä tykkään aina kokata ja leipoa mutta välillä se on sitä täysin mielikuvituksetonta karjalanpiirakkaa ja pullaa viikosta toiseen. 
Perunapiirakoita ja riisipiirakoita meillä kyllä syödään ihan loputtomasti. Maailman helpointa aamupala, välipala ja iltapala matskua. 

Nyt syksyn mittaan olen kehittänyt itselleni piirakka ja pasteija-addiktion. Kun tekee pasteijat minikokoisina, voi ottaa useamman "yhden vielä". Kaalipiirakat on mun kestosuosikkeja, nyt on tullut väkerrettyä noita nökkäreitä kaikilla mahdollisilla täytteillä ankasta sieniin. 
Synttäritarjoiluissa kyllä pitäydyin perinteisemmissä versioissa. 
Kaalipiirakoita ja lihariisisellaisia niille krantuille jotka eivät kaalia arvosta. 

Sarvimallisiin taas tykkään tunkea kaikki juustojen ja lihojen jämät. Nekin on helppoja tehdä ja käyttöliittymä on erittäin lapsiystävällinen. Päälliset kun on leivottu tuonne sisään, on paljon todennäköisempää että tavara päätyy vatsalaukkuun eikä esimerkiksi vahingossa lipsahda tukkaan tai vieruskaverin naamaan. Mulla ei useinkaan satu sellaisia ylilyöntejä, mutta 2veellä tuntuu näitä lipsahduksia sattuvan useinkin. (Eli jatkuvasti) 


Karkkikokeilujakin on tullut tehtyä. Vuohen maidosta tulee muuten naurettavan hyvää fudgea. Ne uppoaa lapsiinkin paremmin kuin kaalipiirakat (tosi jännä)

Mistä tulikin mieleen vuohi. Mulla on nyt lypsyssä yksi vuohi, maitoa tulee pari litraa päivässä ja se on varsin riittävä määrä. Lehmä poikii joulukuussa ja on ummessa. 

Mikä on harvinaisen iloinen asia, mun vuosi sitten katkennut koipeni, mikä on siis edelleen parantumatta, operoidaan torstaina. Vuohen saa tarvittaessa vanhin lapsi tai mies lypsettyä mutta lehmän kanssa saattais tulla sanomista, onneksi siis sen lypsämistä ei tarvitse miettiä. 


Eläimet alkavat olemaan kaikki jo talviteloilla. Osa pakkasessa ja loput löytäneet paikkansa jostain nurkasta. 

Riistaa on saatu tänä vuonna niin paljon että pakastimet tursuaa. Hyvä niin. Jopa niin paljon että voi tehdä kokeiluja. 

Sain jostain päähäni hanhenmaksapallerot.. Lopputulos oli pateeta hanhenmaksasta tarjoiltuna uunituoreen hapanjuurileivän ja mustaviinimarjahyytelön kanssa. Oli kyllä hyvää, itsekin yllätyin vaikka aloin mellastamaan maksan kanssa ihan kylmiltään. Pitäis vaan ihan rohkeasti kokeilla kaikkia uusia juttuja. 

Toi hapanjuurileipä on kanssa nyt saanut mut jotenkin sekoamaan. Ruisleipäähän mä olen tehnyt vuosia juurella, nyt päätin opetella vaalean leivän teon hapanjuurella. Alan kallistumaan siihen suuntaan että ne leivät on kyllä kaiken sen opettelun, epäonnistumisen ja homehtuvien juurikippojen arvoista.