Suuntana omavaraisempi elämä 2021-Helmikuu

 Tämä postaus on osa omavaraistelevien bloggareiden yhteispostaussarjaa. Muiden kirjoituksia pääset lukemaan tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.

Helmikuun aiheena oli nesteet. ensimmäisenähän tottakai vilahti mieleen kaikki mauttomuudet siitä että useinhan tässä on jos jonkinlaisessa nesteessä, elikkäs siis kusessa ihan omalla painollaankin. Seuraava oli tietysti se perinneneste, eli pontikka. Omvaraisteluhan on hyvin pitkälti myös sellaista tiettyä perinnetaitojen vaalimista ja pontikkahan on suomalaisen omavaraisen juomaperinteen ehdoton ykkönen (ai siis mitkä sahdit ja oluet ja mitä niitä nyt oli). Harmi vaan ettei mulla ole tuohon pontikkaan oikeen mitään sanottavaa, muuta kuin tosi kuluneita vitsejä ja tieto siitä että yhdessä meidän vanhassa asunnossa oli joskus pimeällä keskiajalla räjähtänyt pontikkapannu. Täytyy siis tyytyä sellaiseen nesteeseen mistä minulla on omiakin kokemuksia (siis muutakin kun siinä pississä oleminen) ja olisi vielä hyödyllisyyden lisäksi laillistakin.

Mietin mitäs nesteitä meillä ylipäänsä käytetään ja mistä niitä tehdään tai hankitaan. Vesi nyt kaikkein tärkein. Meillä on oma kaivo, taloon tulee kuitenkin vesi osuuskunnan kaivosta. Aikanaan tämä liitettiin osuuskunnan veteen koska omassa kaivossa oli rautapitoisempi vesi. Osuuskunnan vesi on toki helppo ratkaisu, vaan ei kovinkaan edullinen. Pahimmillaan vesimittari pyörii niin vinhasti että laakerit sulaa, siis silloin kun helteen paahtamat eläimet ja kasvit juovat kilpaa. Omasta kaivosta saa ämpärillä nostettua vettä, mutta sen sijainti on melko haastava (eli on aivan saatanallinen työmaa raahata sieltä vettä) ja siitä syystä omaa kaivoa käytetään silloin kun hanasta lakkaa tulemasta vettä sähkökatkon takia tai osuuskunnan vettä ei saa käyttää juomavetenä. Kantovesi on kyllä siitä hyvä että tietää kantaneensa ämpärin jos toisenkin, lehmät ja hevoset nimittäin juo ihan uskomattomia määriä vettä..

Seuraava meillä käytettävä neste on maito. Sitä ei kyllä pelkiltään juo kuin vasikat ja kilit, raakana sitä laitetaan ainoastaan kahviin, mutta sitä jatkojalostetaan sitten senkin edestä. Tällähetkellä lehmänmaito on valitettavan kortilla, syyllinen on tuossa ylläolevassa kuvassa. Heinäkuussa poikinut kyyttö ei maitoa enää tässä vaiheessa tuota saavikaupalla ja koska sillä kyseisellä maidolla kasvatellaan ayrshirevasikkaa, niin ihmisille ei siitä maitoa enää riitä, eikä tarvitsekaan, käytetään sitten vuohenmaitoa. Tuosta maidon jalostamisesta olen joskus kirjoitellutkin, eli siis separoinnista. Sehän on sellainen taiteenlajinsa että vieläkin suhtaudun separaattoriin sellaisella pienellä kauhulla. Se on niitä hommia mitkä näyttää naurettavan helpolla, huivipäinen mummo veivaa separaattoria ja kerma ja maito valuvat tasaisesti omista putkistaan kukkakuvioisiin kannuihin. Ei niissä ikinä käy niin että se maito tursuaa pitkin seiniä ja lattioita, eikä käynyt mielessäkään kokeilla jollain maltillisella litramäärällä vaan tottahan siihen kiuluun kannattaa heti kärkeen kaataa ihan reippaasti koko ämpärillinen. Tuolta voi lukea tarkemman selostuksen aiheesta: https://majalevo.blogspot.com/2018/07/kotivoin-valmistus-ihanan-helppoa.html

Itse meillä tehdään mehuja, viiniä ja siideriä. Marjoja puskat lykkää sellaista määrää että viimevuonna laitettiin loput viiniksi kun ei sitä mehua mene kuitenkaan määräänsä enempää, ei kyllä viiniäkään mutta tulihan tehtyä. Omenapuita meillä on liian vähän, mutta onneksi naapureilla on puita reilusti, niin reilusti että hillojen ja mehun lisäksi saadaan tehtyä siideriäkin. Saisikohan horsmankukista tehtyä hyvää siideriä? täytyy kokeilla kunhan pellot pukkaa taas horsmaa.

 Mehut tehdään mummolta perityllä mehumaijalla, mun on pakko tunnustaa että suhtauduin koko touhuun melkoisella varauksella, jostain syystä olin ihan varma että kyseinen mehumaija omaa jotain painekattilalle tyypillisiä ominaisuuksia ja epäilin  että onnistun askartelemaan koko härvelistä huomattavan tehokkaan ydinkärjen. Naapurin mummolta hain sitten vähän taustatukea mehuprojektiin ja hän sai vakuuteltua etten edes minä pysty räjäyttämään sitä pömpeliä. oikeassahan se mummo taaskin oli. Onhan tuo mehumaija muutenkin vähän sivistyneempi härveli kuin se toinen mehuntekovärkki, mehulinkoko se on nimeltään. Sellainen viattoman näköinen vehjes minkä käynnistymisen kuulee kyllä koko kylä, jos ei kuule ääntä niin ainakin huomaavat valojensa himmenevän kun siihen härveliin tunkee omenoita. Tuo mehun, viinin ja siiderin teko vaatisi kyllä sellaisen oman tilansa, sellaisen missä viinit tekeytyisi hienoissa sammioissa ja mehumaija kiehuisi hiljaksiin puuhellalla ja sitten mehu ihan ominvoiminensa siirtyisi jonkun puhdistamiin pulloihin missä olisi nätit etiketit. Todellisuudessa mehua keitellään justiin silloin kun torpassa on jo valmiiksi kasvihuone-olosuhteet, mehun lisäksi höyrystyy ihan kaikki mahdollinen muukin ja vesi valuu akkunoista. Pullotkaan ei ole niitä kauniita lasisia vaan niitä aletaan etsimään just silloin kun letku täytyy uhkaavasti ja mehujen pullotukseen valikoituu riemunkirjava kavalkadi vissy ja limupulloja, vaihteluna sekava valikoima jotain iänkaiken vanhoja kossupulloja. Niistä ei todella saa yhtään somekelpoista materiaalia mistään kuvakulmasta. 

Viinit ja siiderit eivät valmistu niissä hienoissa vanhoissa puusammioissa, viimevuotinen siideri tekeytyi sellaisessa koiranruokasaavissa, sellainen keltainen kuvatus mikä on joskus tullut koiranruokasäkin kylkiäisenä, etiketissä ei lue "majalevon omenasiideri 2020" vaan pöntön kyljessä pojottaa verkkokalvoille palavan kirkuvalla värillä ja fontilla "pedigree", tosi somaa. Jännä että tosi monet ilmoittavat olevansa justiinsa tipattomalla kun tarjoan mahdollisuutta maistiaisiin. Ehkä joskus meillä on oma viinikellari, heti siinä maakellarin ja juustokellarin kyljessä.

Luin tuota edellistä yhteispostauskirjoitustani ja tajusin taas että alle kuukaudessa olen haudannut kaikki hyvät aikeeni ja retkahtanut "ihanvaanparilaitan"-ansaan, nimittäin tomaatteja on jo kasvamassa ihan vaan paria lajiketta ja paprikoita, eli niitä mitä mun ei pitänyt laittaa ollenkaan, on kanssa ihan vaan pari tulemassa. Täytyy varmaan seuraavaksi suunnata lamppukauppaan. 

Mikähän kumma siinä on että vaikka lunta on enempi kuin tarpeeksi ja kevääseen on aikaa vaikka kuinka, niin silti on pakko laittaa yhtä ja toista kasvamaan. Tupakat pitäisi vielä tässä helmikuun aikana laittaa itämään, muuten kyllä pitäisi pysyä kaukana siemenpusseista.

Muuten hommat sujuu aikalailla suunnitellusti. Hulina-lehmä palautui kotiin lapin reissulta, eli nyt meillä on Rauha, Hulina ja Sählä-vasikka. Hulinahan on meille tullut aikanaan Rauhan mukana pikkuvasikkana, eli tuttu ja talon tavoille tottunut lehmä mikä on aina ollut sellainen lasten suosikki. Hulina tuli tosi myöhään illalla, niin että lapset oli jo nukkumassa mutta ennen koulutaksia oli pakko ehtiä katsomaan sitä. Nyt ei pitäisi olla näköpiirissä mitään muutoksia lehmärintamalla, jossain vaiheessa Rauha pitäisi taas siementää ja Sählä palauttaa naapuriin, mutta mikään kiire ei kummallakaan operaatiolla ole koska Sählän palautuksen takarajakin on vasta siellä kun sählä poikii ensimmäistä kertaa ja siihen menee vielä jokunen vuosi.

Lihakanit ovat alkaneet tekemään poikasia ja jossain kevään mittaan toivottavasti lintuset alkavat tekemään munia, tälläkertaa toiveissa olisi jos ankat tekisivät oikeen reippaasti jälkeläisiä. Kanoja ei varmaankaan haudoteta uusia, hanhille olisi jonkunverran tilausta ja sitten tietysti se aina yhtä hauska, eli josko riikinkukot lisääntyisivät tänävuonna ja sitten syksyllä voidaan todeta etteivät ne tehneet jälkeläisiä tänäkään vuonna. 

Muiden bloggaajien teksteihin pääsee täältä:

https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/ 

https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html 

http://www.apilankukka.fi/?p=162 

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html 

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/  

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html 

http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

https://mikaita.fi/?p=659  

https://caramellia.fi/helmikuu2021 

http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html  

https://luomulaakso.fi/?p=20967

https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/ 

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/02/unelmana-omavaraisempi-elama-hunajaisia.html

https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html 

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/