sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Jalan kuulumisia.

Huomenna tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun tössäröin kulkimeni liki lunastus kuntoon. En olisi kuuna ikuna voinut kuvitella että vuoden kuluttua jalka on edelleen murtunut, ei tosin yhtä paljon mutta murtunut silti. Uudelleen leikattu ja kuljen kepeillä. 

Vanhimman tytön synttärijuhlat ja isänpäivä tuli siis järjestettyä ja juhlittua ihan jalkapuolena. Parannusta kyllä viimevuoteen oli, nyt nimittäin olin itse paikalla enkä sairaalassa. 

Vaikka kepeillä könyäminen tympiikin niin oli helpottavaa huomata että se on vähän kuin fillarointi. Niin tottuneesti niillä kuljen että pääsin jo leikkauspäivän iltana lypsämään vuohen. Vähän työlästä se on mutta sujuu kuitenkin. 


Ehkä se koipi nyt parantuisi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti