Syksy taas..

Meillä syksy alkaa silloin kun alkaa metsästyskausi. Minä en ole metällä pariin vuoteen käynyt, lapset on loistava syy olla heräämättä aamuyöllä. Mikko on onneksi kerryttänyt riistaa kiitettävästi sekä pannulle että pakkaseen. 

Tälle lautaselle ei ole kaupasta haettu kuin risoton riisi, mausteet ja hyytelön sokeri. Tähän pyritään enenevissä määrin. 

Lilja täytti vuoden samana päivänä kun kiira/klaara-myrsky poisti meidät sähköverkosta yli vuorokaudeksi. Oli ilo huomata ettei se juurikaan haitannut. Pienemmät ei asiaa tainnut edes noteerata, vanhinta lasta häiritsi kun puhelimesta hyytyi akku. 

Synttärikahvit keitettiin risukeittimellä ja kakun ehdin tehdä ennen myrskyä. Suurin vaiva oli nostaa eläimille vedet vanhasta kaivosta. Siinäkin se isoin riesa oli kaivon sijainti, pöpelikössä keskellä niittämätöntä peltoa. Kaivo itsessään on vanha ja pitkään ollut käyttämättä, mutta se on lähdekaivo ja siinä vaihtuu jatkuvasti vesi. Täytyy joskus huvikseen tutkituttaa se vesi. Muuten meillä loppuu vedentulo torppaan samalla hetkellä kun sähköt häviää. Tontin laitamilla on myös joku vanha sadevesikaivo, kukaan ei tiedä että mikä ja miksi se siellä on mutta pätevästi se toimitti jääkaapin virkaa. 

Kyllä mulla olisi puuhaa piisannut ilman myrskyäkin. Tirriäinen yrittää taapertaa. 

Eikä se yksi lypsävä kuttukaan sitten riittänyt. Vuohia on nyt viisi. Oli melkonen homma tehdä vuohen kestävä aita. Ovat melko seurallisia eläimiä.. 

Marjastusta. 

Hevosten iltaruokintaa. 

Tallinsiivousta.. Ja tähän komboon kun lisää lapset ja supersosiaalisen varsan (ja pari ankkaa) niin toiminnan tehokkuus kärsii. 

Aikaisemmin inhosin syksyä, nykyään se taitaa olla paras aika vuodesta.