Ei vaan suju.

Tekis mieli vähän kiroilla. Onneksi ei sentään tarvitse ylläpitää mitään kiiltokuvaa, kävisi työlääksi peitellä kaikki epäonnistumiset. Kiitos taas jonkun (loputtoman) uhmaiän, lähinnä lokakuuta muistuttavan sään sekä oman huonon hermorakenteen niin niitä epäonnistumisiahan riittää.

Taimet kituu ikkunalla, varmaan paleltuvat seuraavaksi. Positiivisena uskon että ensi kesänäkin kuljen toppahousuissa ja koko taimikasvatus on ihan turhaa. 

Nestesaippua uhkasi loppua. Tein viimeisestä palasta itsetehtyä saippuaa sitten lisää nestemäistä. 

Siihen jätin sen tekeytymään pöydälle. Ei mennyt kauaa kun se nimeltä mainitsematon uhmakas kippasi koko roskan viemäriin. 

Sitten tein jugurttia, purkitin ja jätin hetkeksi kun lähdin hakemaan kansia. 

Tulin takaisin. 

Kas, kanelia. Melko paljon. Mahtaa olla vinkeä yhdistelmä toi mustikka, mansikka ja kaneli. 

Ja samaa rataa se jatkui iltaan asti. 

Liljaa ei paljoa haittaa mikään. Liljan kaikki kaksi hammasta pääsi töihin.