Kriisin hallintaa

Tai sitten rämpimistä kriisistä seuraavaan. Ristus soikoon tätä meininkiä täällä meidän onnelassa. Koira sairastaa edelleen, lieneeköhän henki karkaamassa.. todella toivon ettei. Koira parka on ihan siipi maassa eikä ruoka tahdo pysyä sisällä. Makkarista on tullut sairastupa, siellä on sisätautien osasto tolle koiralle ja synnyttäneiden vuodeosasto kissalle. Ritukissa otti ja väänsi vanhoilla päivillään karkureissun päätteeksi kaksi pentua. Ihan kiva, eiköhän niillekin jostain hyvä koti löydy.

Kanalassa on jalaton kana, yksi aroista ei meinaa pysyä tolpillaan. Tuppaa tulemaan aina nää sairastapaukset sillai porukalla. Yöunet jää vähän vähiin ja hevosten liikutus on masentavan epäsäännöllistä. Eilen tosiaan heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen siihen että koira oksentaa, meni vartin verran ja kissa alkoi synnyttää, siitä hetki ja pikkujäbä heräsi meteliin.. Isompi kouluun ja kriisiä hallintaan, puoliltapäivin sain pikkujäbän nukkumaan, kaikki sairaat eläimet haltuun ja terveet ruokittua ja vastoin kaikkia kertoimia sain itsekkin vedettyä parin tunnin unet. Päikkärit teki onneks musta paljon paremman ihmisen. Lisää sairastavien eläinten hoitoa, nostin eilisen ruuan hellalle lämpiämään, havahduin kun alkoi haista vähän palaneelle. Mies tuli kotiin, pikaisesti syötiin ja tilkka kahvia torveen. Ratsastustunnin pitoon vesisateeseen. Sieltä kotiin, karsinoiden siivous, hevoset sisään syömään ja läpimärät loimet kuivumaan, lampaiden, kanojen, kanien ja koirien ruokkimista. pikainen vilkaisu kelloon.. 21.30, mun olisi pitänyt ratsastaa ponit, en vaan mitenkään pystynyt edes ajattelemaan että kykenisin viettämään vielä parituntia vesisateessa aivan umpiväsyneenä. Ponit jäi talliin ja mä lähdin saunaan aivan raatona. Tänään täytyy jaksaa, muuten omatunto alkaa soimaamaan.