kanojen omaishoitajana

Kiirettä on pidellyt, mies kun joutuu viettämään (liian) ison osan päivästä töissään, mut on ylennetty kanojen omaishoitajaksi. Kalkkunat onneks on terveenä eikä vaadi mitään erityisempää hoivailua (sehän tästä vielä puuttuis..) mutta araka lapsista kaksi on heikossa hapessa ja eristettyinä omiin yksiöihinsä. Pistorius alkaa olla jo parempi ja yhdellä jalalla liikuskelu sujuu jo niin livakasti että olen sen jo kadottanutkin pariin otteeseen, Pistoriuksen pikkuystävä on jonkun minkälie ruton kourissa ja näyttää siltä että siitä kohta kyllä henki karkaa. saa kahtoo ny. Olen nyt kerran tunnissa laukannut kattomassa että ne saa varmasti syötyä ja juotua ja että ne on hengissä. Teinikukko Sergei on alkanut kiekumaan varsin vakuuttavasti. ei hyvä.

 Pikkujäbä valloittaa maailmaa ihan nupit kaakossa ja isommalla on yhtä sun toista huolta, murhetta ja turhia toiveita. Raukka kun on niin kaltoin kohdeltu ja kaikesta jää paitsi, siis ihan kaikilla sen luokkalaisilla on valkoiset iphonet ja ne pääsee joka päivä shoppailee kaikkee ja kaikki saa värjätä tukkansa sini-pinkeiksi ja käyttää korkkareita, jep aivan varmasti maalaiskoulun kolmasluokkalaiset, tottakai. Jotain myönnytyksiä olen tehnyt, niitä klipsipidennyksiä saa käyttää ja kynsiä lakata mutta 9vee ei meikkaa. tyly mutsi. Niin ja iphonea se ei saa, sillä on kuitenkin sellanen ihan ok samsungin älyvekotin. Ankea ja karu lapsuus..

Otsikko liittyy kanoihin mutta kuvitus liittyy lapsiin. ei se varmaan oo niin justiinsa.

Tänään on tavoitteena keretä hevosen selkään. Perjantaina oli raspaus, lauantaina olin paavoa kiusaamassa isollakirkolla, sunnuntaina keventelin päämäärättömästi pitkin kenttää. Maanantaina kerkes kenttä jäätyä just kun sain ratsatushousut kiskottua jalkaan ja eilen meni  niin myöhään etten ennen puoltayötä olis kerenny takasin niin annoin sitten olla. Tänään jos ei pakasta, myrskyä tai tule joku muu muuttuja niin menen, huomenna on kokous mikä kestää niin myöhään etten taaskaan kerkeä..