Nyt kun keski-ikä (onkohan inasen yli 30 jo keski-ikä?) alkaa uhkaavasti raapimaan ovea, pihalla paukuttaa pakkasta perkeleelliset lukemat ja muutenkin sunnuntaina saa enemmän vaan olla, on aika miettiä elämän syvintä olemusta ja etsiä sitä sisäistä rauhaa.. ja miten se nyt menikään.no ne kolme viisasta apinaa ei asu meillä, eikä strömsössä ole lapsia eikä eläimiä (ihan syystä, ne tärvelee ne kaikki strömsöläiset värinät sekä aiheuttaa epäjärjestystä, tuhoa ja eritteitä matoille), joten ehkä lykkään sen sisäisen rauhan etsimisen johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen ja keskityn vaan säilymään järjissäni. Tolkun säilymisessä auttaa kyllä ihan mahdottoman paljon katkeamattomat yöunet! pikkujäbä vetää unta kuulaan yöt läpeensä ja ihan heittämällä! kolme hurraa huutoa omalle makkarille ja pimennysverhoille!
Sentään kävin nääpiöiden ja muiden surevien omaisten kanssa kävelyllä. Ympärilleni käärin kaikki mahdolliset käärinliinat ja silti jouduin pohtimaan alaraajojen amputaatiota, tai siis lähinnä sitä työkalua mikä olisi kätevin siihen. Hahmottelin mielessäni auvoisaa tulevaisuuttani jossain ligurialaisessa oliivilehdossa, tietysti siihen kuuluu myös oma viinitarha, mun täytyy tosin ensin opetella juomaan viiniä, sekään ei ole ongelma kunhan vaan opettelen valmistamaan viiniä mikä maistuu halpissiiderille tai skumpalle.
Alkaa toi ulkomaille muutto houkuttelemaan jatkuvasti vaan enemmän. viimeisenä ketutuksena autoilun verotus ja jätevesiviemäri. Tähän jumalanhylkäämään kyläpahaseen tehdään jätevesiviemäriä joka tulee maksamaan ihan helvetisti. Eilen potkin biojäteastiaa via dolorosaa pitkin kohti etelää (ajoin lahden motaria meitin perhevolvolla siis) ja pohdin mielessäni että kohtahan tässä saa pysähtyä niille P-alueille (ne mestat siinä järvenpään ja mäntsälän hoodeilla minne kukaan ei uskalla pysähtyä) matkan varrelle myymään hanuria että saa matkakassan stadiin asti kasaan.
ei siis kovinkaan syvällistä ollut ajatustoiminta tänäänkään. meinasin kuitenkin pitää teemaviikon, otsikon mukaan siis. ehkä löydän sisäisen valon noudattamalla apinoiden viisautta. Ensin kuitenkin yritän löytää nokkahuilun, itsenikin suureksi hämmennykseksi tässä kyläpahasessa koululaitos elää edelleen vahvaa 50-lukua, pennut opettelee soittamaan nokkahuilua, minkä pesäpalloilulta ja yleisurheilulta ehtivät... ;)
Hevosia kuvittelen liikuttavani vasta kun selviän siitä ilman paleltumia ja panacodia, tekee reumanraiskaamalle rangalle gutaa nää pakkaset. Lienee tarpeetonta mainita etten oikeen lämmennyt reumatohtorin suosittelemalle kuntoutusjaksolle, tai siis ensin kyllä lämpenin kun kuvittelin sen sisältävän kaikkea kivaa, hierontaa, höyrysaunoja ja muuta mukavaa. Onneksi älysin kysyä tarkemmin ennen kun suostuin mihinkään, hitto, kylmähoitoja rankareumaatikoille. no thanx!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti