kaukana omavaraisuudesta

Meillä täällä kasvaa yhtä sun toista syötävää, vaan joskus on saatava sushia. Ne eväkset mitä meillä usein syödään, pyrin aina miettimään miten ne voisi itse tehdä tai kasvattaa, esimerkiksi juustot, viilit, jugurtit ja sen sellaiset. Kaikki mitä ei tarvitse kaupasta kantaa, on kotiin päin.

Sushi (ja lohi noin ylipäänsä, soppana ja graavina) on vaan sellainen herkku, että ei haittaa vaikka kaikki ne kamppeet on kannettava kaupasta. Suuruudenhulluissa harhoissa olen joskus pohtinut lohilammikkoa, lohen hinnan hurja nousukaan ei onneksi ole saanut aikaan lammikon toteutusta. Suomen kesät alkaa kyllä olemaan jo vetisyydessään varsin passeleita riisin viljelyyn. Merilevästä en tiedä, meidän akvaariossa varsin hyvin kasvava levälajike luultavasti on väärä. Perheeni hyvinvoinnin takia jätän tarkemmat pohdinnat mahdollisuudesta sushi-omavaraisuuteen tähän.

Liljallekin maistui, levineen päivineen. Olin ihan varma ettei uppoa.

Muuten ollaankin taas jännän äärellä. Huomenna pitäisi ilmestyä sähkömiehiä tontille. Väliaikainen kaapeli pitäisi nyt vaihtaa lopulliseen. Sinänsä ihan tosi kiva että saadaan nyt tämä kaapelisaaga (toivottavasti) päätökseen, onhan tässä vielä kaikki mahdollisuudet siihen että vakuutusyhtiö päättää vielä takasuoralla vetää jonkun ässän hihastaan. Mutta mutta, se miksi tämä on vähän jännän puoleista, kaapelin vaihto tietää sähköttömyyttä. Lämpömittarissa pakkaslukemat nousee vikkelään, huomiselle on luvattu lähemmäksi pariakymppiä. Sähköttömyys tarkoittaa tällä hetkellä lämmittämättömyyttä, ollaan nyt illan mittaan lämmitetty alakerran takkaa ja toivotaan että se riittää niin ettei lasten kanssa jäädytä huomenna. Mulla ei ole vielä toiveita päästä alakertaan tulia tekemään. Jonkun aikaa tämä tietysti pitää lämpönsä, mutta tuollaisella pakkasella puhutaan aika lyhyestä ajasta, etenkin jos vähänkään tuulee. Puutalo peltojen ympäröimällä kukkulalla nimittäin. Täytyy laittaa sormet ja varpaat ristiin ettei tule mitään muuttujia ja sähkärit saavat hommansa maaliin rivakasti ja ilman hässäkkää mikä pitkittäisi sähköttömyyttä.

Liljaa ei jännitä, Lilja leikkii piilosta. Parasta hauskaa ikinä. Pitäisi itsekin opetella tuollaista huolettomuutta.

Huolettomuudesta puheen ollen. Mallailin hanuriani tänään lypsyjakkaralle. Polvi taipuu (kivuliaasti ja kankeasti tosin) just ja just istumaan matalammalla jakkaralla. Näinkin hölmöltä kuulostava saavutus kyllä paransi mielialaa. Ehkä se tästä.