ankaton makkara

Piti tehdä ankkamakkaraa. Ensin unohtui ottaa lihat sulamaan ja lauantaille suunniteltu makkaraurakka jäi toteutumatta. siirrettiin talkoot sunnuntaille. Selailin aikaisemmin netistä makkaraohjeita, halusin parantaa aikaisempaa reseptiä joka oli mielestäni vähän turhan lihaisa, tai siis lihaisuus sinänsä on hyvästä, mutta jotain se kaipaa sitomaan rasvaa ja tasoittamaan rakennetta. Monissa resepteissä oli käytetty perunaa, sitä sitten päätin kokeilla. Ankkaa, perunaa, vähän possua ja silavaa. Keittelin päivällä noin 800g pottuja valmiiksi ja liiskasin ne kippoon karamellisoidun sipulin, lihaliemen ja mausteiden kanssa odottamaan iltaa.

Persiljaa laitoin desin verran, savustettua paprikaa 2tl, suolaa ja pippuria. valmiiseen massaan lisäsin vielä inasen suolaa ja pippuria.

Suoli kylpemässä

Iltasella sitten selvisi että tosiaan sulamaan oli otettu vain yksi ankka, mikä on liian vähän. Myöhemmässä vaiheessa havaittiin ettei sulatettu lintunen ollut edes ankka vaan hanhi.

Ennen ja jälkeen

 Meinasi vähän harmittaa, ankkoja meillä on varsin paljon pakkasessa ja elossakin on vielä muutama ylimääräinen, hanhi taas on vähän turhan herkkua hukattavaksi makkaraan. Koska linnun lihaa oli liian vähän, käytettiin possua enemmän kun oli suunniteltu. Pienen fileen palan sijaan laitettiin koko köntsä, yhteensä 800g, eli pottua ja possua oli suunnilleen yhtä paljon. Silavaa jauhettiin massan sekaan noin 600g. Suhde oli muuten hyvä, mutta perunaa ja nestettä oli liikaa, ne teki massasta jotenkin lötköä. Siis valmiista makkarasta tuli mun makuun liian lötköä.

Kaikkien mahdollisten ja mahdottomien muuttujien jälkeen, päästiin makkaran tekoon taas lähempänä puolta yötä, meidän lihamylly pitää ihan järjetöntä meteliä, kiva yhdistelmä nukkuvien lasten kanssa. Mikolla luonnollisestikin herätys aamuyöllä eläimiä hoitamaan ennen töihin menoa.

Silava jauhaantumassa. Ei erityisen esteettinen näky. 

Lisäsin valmiiseen massaan vielä hätäpäissäni nestettä, jotenkin luulin että se oli liian kiinteää sellaisenaan. Laitoin lihalientä ja vähän viiniä. Ei olisi pitänyt. 

Sitten vaan suoli oikoselleen ja hommiin. 

Makkarahommissa mikään työvaihe ei ole erityisen kuvauksellinen. Ei edes lopputulos. 

Ei se pahaa ollut. Oikeastaan maku oli aikas kohillaan. Rakenne vaatii vielä vähän työstöä. 

Lopetan kyllä tällaisen soveltavan makkaranteon. Ensi kerralla mietin reseptin kunnolla etukäteen ja kirjoitan kauppalapun.