torstai 18. tammikuuta 2018

Kanajuttuja ja muuta silppua

Mikko otti kuvia kanoista. Viimeksi kun näin ne (marraskuun puolessa välissä), uusimmat kanat olivat vielä ihan onnettomia rääppöjä. Meidän oma kanakanta pääsi vähän turhan vanhaksi ja laiskoiksi munimaan, siitä tuli tarve uudistaa kantaa. Meillä oli monta vuotta puhdas araucakanalauma sekä tehokanaporukka. Arat olivat hyviä hautomaan mutta velttoja munimaan, tehot parempia munimaan mutta ne eivät hautoneet ollenkaan ja Hans-Jurgen kukko oli hivenen laiskanpuoleinen polkemaankin. No mutta, tarve tuli uusia porukkaa ja Hans-Jurgenin kuolla kupsahtaessa oli varsin luontevaa yhdistää laumaa, tahtotilaa kun puhtaiden arojen kasvatukseenkaan ei enää ole. Me halutaan munivia kanoja, koristeita on ihan riittävästi riikinkukkojen ja fasaanien puolesta. Arat ja tehot yhdistettiin omaksi porukakseen ja aloimme miettimään seuraavaa siirtoa, mitä rotua ja missä vaiheessa ostettaisiin siitosmunia ja muita sellaisia suunnitelmalliseen eläintenpitoon kuuluvia juttuja.



Niin kuin meillä useimmiten käy, rodun valinta ja siitosmunien hankinta jäi ja uudet kanat tulla tupsahtivat.



Laitettiin ankkoja myyntiin, ostajan tullessa hakemaan ostoksensa, tuli puhetta vuohista.. lopputuloksena Eskopukki vaihtoi omistajaa ja meille tuli 8 uutta kanaa (joista tosin kolme alkoi myöhemmässä vaiheessa kiekumaan ja polkemaan). Naapuri poikkesi kaffelle muutaman munan kanssa, koneesta kuoriutui varsin nättejä mitä-lie-sekoituksia. Nämä olivat niitä mitkä oli ihan rääpäleitä ja nyt niistä on kasvanut oikein sieviä kanoja ja yksi kukko. kukko, Matti Mielipuoli tosin luultavasti päätyy pataan. Matin luonne vaikuttaa kuulemma olevan varsin.. hmmm.. nimensä mukainen. Mulla on nollatoleranssi ilkeisiin kukkoihin, lapset ja vihaiset kukot ovat sellainen yhdistelmä mitä en omalle tontilleni tahdo. Kilttejä kukkoja kun on maailma pullollaan.

Matti mielipuoli on kyllä nätti. 

Sähkökaapelisaagan pitäisi tulla päätökseen lähipäivinä. Tänään tuli hiekkakuorma, lauantaina kaivuri ja maanantaina sähkömiehet. Toivottavasti rikkinäisen kaapelin ylöskaivaminen ahtaalla pihalla ja parin pengerryksen poikki sujuisi sillain kivasti. Luultavasti odotettavissa on joku maailmaluokan fiasko. Hiekkakuorma menee kyseisen kaivannon peittelyyn mutta täytyy samalla tutkailla josko sama sekoitus olisi potentiaalinen uusi pintahiekka ratsastuskentälle. Tarttis ensin kuntoutua niin että pääsisi edes sinne hiekkakasalle. Muuten kyllä kivituhkan ja hienon hiekan sekoitus voisi kuulostaa toimivalta. Kuorma kipattiin hevosten aidan viereen, ne joutuivat oikein saapumaan paikalle kun kerrankin oli jotain nähtävää. Sain räpsäistyä puhvelilaumasta kuvan. Ne näyttää pörröturkkeineen just siltä että sain astmakohtauksen pelkästään ajattelemalla karvanlähtöaikaa.


Kuntoutumisesta puheen ollen, kävelyharjoitukset etenevät hitaasti ja kivuliaasti. Jalka on päivä päivältä lähempänä normaalia asentoa mutta vielä puuttuu paljon. Painoa uskallan jo jalalle laittaa vähän enemmän mutta rohkeutta on varsin rajallisesti. Kaveri on potenut reisiluun avomurtuman ja kyselin häneltä vähän ohjetta kävelytreeneihin. Ohje oli lyhyt ja ytimekäs. Vedä kännit ja kävele.. hän ei kuulemma ollut myöskään uskaltanut astua jalalle ja fyssari oli aikanaan antanut ohjeen liipasta lärvit, kuulemma rohkeus kasvaa promillejen myötä. Täytyy ottaa harkintaan. Edellisestä kännistä vaan on niin monta vuotta että en tiedä pelottaako ajatus krapulasta vaiko kävelystä enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti