Hans-Jurgen saapui kanoineen tiluksille talvisäilöön. Olihan ne kivoja ja sitten mies hankki hautomiskoneen. Uudet tiput syntyi ja iso osa niistä oli kukkoja. Mies päätti hankkia pari uutta ostotipua, shoppailumatkan seurauksena tontille rantautui iso lauma Araucakanoja sekä kalkkunajengi. Kalkkunalapset kylppärissä koetteli parisuhdetta siinä mittakaavassa että uuden kanalan rakennus aloitettiin heti, lumihangesta viis.
Tämän hetkinen tilanne näyttää siltä että kanalaan joudutaan suunnittelemaan elintasosiipi. Kanalassa on omat osastot ulkotarhoineen aroille, kalkkunoille ja niille tehokanoille joista koko sirkus sai alkunsa. Lauman laajentumiselle ei kylläkään ole enää paljoa tilaa ellei tosiaan kanalaa laajenneta.
EDIT 2017:
Jos tuota edellistä tekstiä kirjoittaessa tuntui lintuharrastus karanneen lapasesta niin vähänpä tiesin.
Kalkkunoiden ja niiden jälkeläisten lisäksi hankittiin muutama fasaani. Fasaanin liha on erittäin hyvää ja toiveena olisi että nuo tuottaisivat reilusti jälkeläisiä sekä pataan että myyntiin.
Ankat.. ankat on ihania ja seurallisia läpsyttelijöitä. Kesät ne saa vapaana läpsytellä pitkin pihoja ja erittäin seurallisina se oppivat kerjäämäänkin ihan sekunneissa, eli yksin meidän pihassa ei tarvitse olla koskaan.
Riikinkukot, nuo neuroottiset naattipäät. Tämän tilan ainoat linnut joilla ei toistaiseksi ole tuotantopaineita. Vielä riittää että näyttää nätiltä, myöhemmin toki olisi toivottavaa että tulisi muutama jälkeläinenkin. Riikinkukot ovat ehkä kaikkein helpoimpia meidän siivekkäistä, ne ovat vähään tyytyväisiä, eivät juurikaan sotke eivätkä ne ole yhtäänriitaisia. Nättejäkin ovat.
Eli alkuperäisen tekstin jälkeen ei pelkästään vanhaan kanalaan tehty elintasosiipeä vaan lisäksi tarvittiin toinen rakennuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti