suuntana omavaraisempi elämä 2021-maaliskuu

 Taas on yhteispostauksen aika. Suuntana omavaraisempi elämä on omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaussarja. Tuttuun tapaan linkit muiden kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta.

Onneksi helmikuu alkaa olemaan ohi kaikkine erityisjännittävine sääilmiöineen. En jää kaipaamaan. Helmikuussa oikeastaan ainoa hyvä puoli on se että saa aloittaa kylvöt. En edes viitsi valehdella mistään maltillisista taimimääristä tai kauppaan jätetyistä siemenpusseista. Kaupasta on sensijaan kannettu niskat väärällään kasvilamppuja (tämä on vielä perusteltua koska ennestään meillä ei ollut kuin yksi onneton pikkulyhty, nyt on ledilistaa ihan metrikaupalla), niitä turpoavia turvekökkäreitä ja taimimultaa. Yllättäen myös muutama (kröhöm..) siemenpussi. Kasvihuoneet on pelastettu lumen alle luhistumiselta ja taimille rakennettu (siis Mikko on rakentanut) ihkaoikea taimikaappi valoineen ja verkko-ovineen.

Nyt kun tuli tunnustettua ylenpalttinen tuhlailu, voidaan siirtyä sorkat kopisten aasinsiltaa myöten maaliskuun aiheeseen. Tarkoitus on puhua penninvenytyksestä, aiheena ihan mun suursuosikki. Mitä kalliimmaksi eläiminen ja oleminen täällä käy, sitä vähemmän tekee mieli käyttää rahaa. Maailma hukkuu muutenkin kaikkeen ryönään, eli mitä enemmän pystyy kierrättämään jo olemassa olevaa ryönää, sen parempi.

Meillä pyritään kaikki mahdollinen tekemään itse ja käytetään kaikkea olemassa olevaa hyväksi. Taimikaappikin, valoja lukuunottamatta, vaati ylimärääisiä investointeja nolla euroa. Kaiveltiin varastoista vanhoja verkkohyllyjä, rakennustyömaalta roskikselta pelastettuja listoja ja verkkoa mikä oli edellisessä elämässään kompostikehikko. Näitä ei tule sen kummemmin mietittyä koska jo vuosikaupalla ollaan säästösyistä tehty näin. Viime kevään etäkoulussa Epulla oli koulutehtävänä kierrätys, varsinainen tehtävä taisi olla etsiä kotoa roska (niitähän meillä kyllä piisaa sen suuremmin etsimättäkin) ja askarrella siitä koriste. Opettajan luvalla vähän muokattiin tehtävää ja rakennettiin rikkinäisen trampoliinin rungosta, vanhasta koirankopista ja kierrätysverkosta ankkatarha. 

Nämä edellämainitut esimerkit onnistuivat myös visuaalisesti, toisin kuin suosikkikohteeni vuohitarha. Se on silmiä kirvelevä kokonaisuus kaikkea käsiin sattunutta. Ensin tein nätin perinne-aidan naapurin metsästä saaduista taimikonharvennuspuusta, vai mitä ne ohkaiset rangat ovat nimeltään. Vuohet nauroivat porukalla mun aidalle. Koska sattui olemaan kevät, piti vuohet tosiaan saada pysymään kasvimaiden sijaan tarhassaan. Siitä alkoi loputon suo kaikkine väliaikaisratkaisuineen, lopulta vuohitarha oli kokoelma rakennusjätettä mikä on kerrostettu sen mukaan mistä ne löytää reitin ulos. Näin ulkomuistista sanoisin että siinä on raudoitusverkkoa, päiväkodin turva-aitaa, lammasverkkoa ja kirsikkana kakussa, sitä oranssia raksan muoviverkko-aitaa. Tämän puutarhaunelman piti olla täysin väliaikainen, tätä väliaikaisuutta on kestänyt nyt jotain vuosia. Onneksi se ei ole tuossa kovin näköisällä, joku ohikulkeva ympäristösihteeri saisi siitä välittömästi anafylaktisen shokin.

Suurimmat säästöt meillä syntyy ihan selkeästi kyttäämällä muiden hylkäämää materiaalia. Toisinaan siitä syntyy ihan valtavia säästöjä, niin kuin esimerkiksi tallin käytävä ja pihakivetys. Tuo kyseinen käytävä jäi myöskin vähän odottelemaan lopullista ratkaisua, silloin rakennusvaiheessa tuli vähän hoppu kun piti muuttaa ja synnyttää yhtäaikaa. Tallin käytävän lopullinen pinnoite ei silloin yltänyt kovinkaan korkealle akuuttien projektien listalla. Viimekesänä sekin sitten saatiin tehtyä, kävi nimittäin niin että Mikko sattui taivastelemaan kuinka työmaalta lähtee roskiin loputon määrä pihakiviä. Seuraavan viikon Mikko ajoi töihin peräkärryn kanssa ja niistä sitten tehtiin sekä käytävä että pihakivetys tallin pihalle. Toki poltto-ainekustannuksiahan se kasvatti melkoisesti, muttei mitään sen rinnalla kuinka paljon olisi maksanut ne kivet rahteineen. Kyseisen tallin eristeet saatiin esiintymispalkkiona mainoksessa, eli todella minibudjetilla päästiin monessa kohtaa. Maataloudessa käytettävien lannoitteiden suursäkit toimivat (ainakin aikaisemmin, en tiedä onko materiaalia vaihdettu pariin viimevuoteen) oikein pätevinä suodatinkankaina, hevosten ja lehmien tarhojen porteilla käytettiin aikanaan niitä kun ratsastuskentän rakennus nieli kaikki olemassa olevat kankaat mutta hiekkaa oli vielä porttien kohtiin. 

Kaikki mahdolliset taimikipot ja kukkapurkit säästän ja kierrätän, käytössä on edelleen sellaisia vuosikertakippoja että alkavat valitettavasti hajota jo ihan puhtaasti vanhuuttaan. Ylipäänsä kasvihuoneet ovat sellaisia paikallisia kierrätyskeskuksia, sieltä löytyy hevosten rikkoutuneet ämpärit (toimivat tomaattien kanssa oikein hyvin) ja käytetyt paalinnarut tukinaruina. Kasvilavat ovat nekin työmailta haalittuja kuljetusreunuksia alkujaan. Tässä tietysti seuraus on sellainen tietty somekuviin sopimaton epäestettiikka riemunkirjavine ämpärikavalkadeineen, mutta oma silmä tottuu äkkiä.

Ruoka on myös yksi mun lempikohde kun penninvenytyksestä on kyse, etenkin hävikin torjunta. Harva asia on yhtä tyhmää kuin ruoan heittäminen roskiin, ei siitä sen enempää, kaikki sen tietää. Koska meillä iso osa ruoasta tuotetaan itse, en erityisemmin juokse tarjousten perässä. Lähikauppaan on 20km ja silloin kun sinne viitsin vääntäytyä, ostan pakolliset (toki kyttään kaikki tarpeelliset tajouksesta). Vaikka löytyy kesän satoa säilöttynä, niin mulle ihan ehdottoman tärkeää on että etenkin lapset saavat syödäkseen myös tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ihan valtava säästö syntyy hävikkilaatikoista. Nuo alla olevat hevihävikit maksoivat 4 euroa, ihan ilmaisia minusta.

Osasta kuivatin lapsille karkkipäivänkarkkia (banaani-vaniljasokeri ja omena-kaneli) ja riittää tuosta kanoille ja kaneillekin osansa.

Nykyään tulee jo ihan luonnostaan miettyä jatkokäyttömahdollisuuksia ennen kuin tulee heitettyä mitäään roskiin, toki jäte jätteenä mutta lasipurkit ja sen sellaiset kyllä säästän. Tokikaan en tahdo täyttää kaappejani sellaisella tuhansien viilikippojen kokoelmalla mitä yllättävän monien mummojen jäämistöistä löytyy.

Jatkoin videontekoharjoituksia. Yhdessä Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakon kanssa maristaan helmikuun kurjuudesta

https://www.youtube.com/watch?v=RFdw8I6iHYY 

 

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden kirjoituksia:

Vyöhyke 1

https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/  

http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/ 

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html  

https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411  

Vyöhyke 2

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html  

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html  

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/ 

https://caramellia.fi/maaliskuu2021/  

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html 

https://mikaita.fi/?p=704   

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html 

https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/  

Vyöhyke 5

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html 

https://puutteela.com/?p=679  

Vyöhyke 7 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/

Kylvöjä ja uusia aluevaltauksia

 Aikainen viljelijä sadon nappaa vai miten se meni..

Hautasin kaikki hyvät aikeeni ja retkahdin hypistelemään siemenpusseja, aikani hypisteltyäni laitoin ihan vaan vähän tomaattia ja paprikaa tulemaan, että se siitä sitten. Onkohan olemassa jotain AA-kerhoa tällaiseen ongelmaan. Sitäpaitsi Liljakin yllytti, että on mulla tässä sentään rikostoverikin. Tämä kyseinen 4-vuotias viljelyvastaava söi aamusella omenaa ja kaiveli siitäkin siemenet talteen, niistä kuulema kasvatetaan hänelle omia omenapuita. Saas nähdä kuinka siinäkin hankkeessa käy.

 

Helmikuu on jotenkin kamalan tylsä, on liian kylmä ja liian talvi. Mä en valitettavasti ole sitä tyyppiä joka hiihtelee keväthangilla ja nauttii pakkasesta. Minä sen sijaan liukastelen nenävaluen ja sormet kohmeessa kottikärryn kanssa kohti lantalaa ja kiukkuan kylmyyttä ja pimeyttä. Odottavan aika on pitkä, mutta eiköhän se kevät sieltä vielä tule.

Koska tähän aikaan vuodesta tulee puuhailtua enimmäkseen vaan ne pakolliset eläintenhoidot, puiden kannot ja veden rahtaamiset, jää aikaa uusien asioiden opetteluun. Mä olen monissa asioissa ihan sellainen kivikautinen puuhastelija, surkeista surkein käyttämään tietokoneita tai mitään talikkoa teknisempää härveliä. Mutta nyt päätin että harjoittelen, nimittäin tekemään videoita. Se ei tuo editointi ole mikään helppo homma, mutta eiköhän se siitä kun vaan reippaasti harjoittelee. Lapsityövoima näyttelee tässäkin asiassa isoa roolia, vanhin on lukiossa media-linjalla, voitte vaan kuvitella kuinka se joutuu auttamaan fossiili-äitiään tässä projektissa. Kuvausvastaavana, assistenttina, ohjaajana ja sisältövastaavana toimii Lilja. Lilja tosin haluisi kuvata vähemmän joutavaa horinaa ja enemmän petshoppeja (niitä muovisia pikkueläimiä mitkä poraa reikiä ihmisten jalkapohjiin lojuessaan pitkin lattioita) mutta ehkä me löydämme yhteisen sävelen tähän sisältödilemmaan, poikkitaiteellinen pläjäys petshopeista hoitamassa eläimiä? Toivotaan ettei hanke kaadu totaalisesti tähän taiteelliseen mielipideongelmaan. Koska pakkaset hyydyttää jo valmiiksi rikkinäisen akun, täytyy kevättä odotellessa kuvata sisällä. 

sain tuherrettua youtubeen kanavan nimellä majalevon pientila, sieltä pitäisi tämä ensimmäinen taidepläjäys löytyä mikäli linkki on rikki.

https://youtu.be/dvGYseJ6ieI

Nyt pannaritaikinan tekoon ja eläimille vattä ja heinää.

Lasten oma lehmä

 Hulina tuli takaisin kotiin ja palasi välittömästi lasten suosikkilehmän asemaan. Hulinahan tuli meille aikanaan Rauhalehmän kylkiäisenä. Rauha tuli varsakaupassa vaihdokkina kun silloin jalkani katkaistuani oli pakko vähentää hevosia. Varsa lähti jo syksyllä uuteen kotiin ja sovittiin että haetaan Rauha sitten keväällä kunhan ensin opettelen kävelemään. Keväällä sitten lähdettiin hakemaan lehmä kotiin ja muutaman käänteen jälkeen pakattiin traileriin sille kaveriksi sen edellisenä syksynä syntynyt vasikka, eli Hulina. Rauha oli silloin jo siemennetty ja siitä syntyi seuraavana jouluna Hilkka. Hilkka kun kasvoi ja Rauhakin oli taas siemennetty, alkoi tilat käymään vähän ahtaiksi ja siinä kohtaa Hulina matkasi kohti pohjoista. Hulina oli silloin isänsä ainokainen olemassa oleva jälkeläinen ja sen piti tehdä monenmonta vasikkaa jatkamaan tätä sukua. Hulinaa ei kuitenkaan saatu tiineeksi ja päädyttiin vaihtamaan Hilkka Hulinan tilalle pohjoiseen.

Muutamien ajoitusongelmien seurauksena Hilkka ja Herkko lähti jo marraskuussa ja Rauha olisi jäänyt yksin, sille sitten lainattiin kaveriksi naapurista muutaman päivän ikäinen ay-vasikka Sählä. Sählälle ostin maitojauheet ja tuttiämpärit valmiiksi. Ensimmäisenä iltana sain juotettua sille tuttiämpäristä Rauhasta lypsettyä maitoa, seuraavana aamuna ei enää kelvannutkaan ja olin ihan satavarma että nyt se vasikka kuukahtaa käsiin kun kerran syömättömäksi ryhtyi. Väkisin tungin tuttia suuhun ja meinasin jo soittaa naapuriin että nyt mä sen vasikan sain vikaantumaan. Aloin sitten kuitenkin Rauhaa lypsämään ja ensimmäisellä kopaisulla selvisi syy Sählän syömättömyyteen, Rauha oli sen ottanut omakseen. Siitä alkaen Rauha on sitä hoivaillut eikä sitä haittaa että Sählä on ihan kohta yhtä korkea kuin hän itse. Vaikka tässä on nyt ollutkin Rauhalla muitakin seuraneitejä, ei Sählää ole silti palautettu, hoivailkoon Rauha vasikkaansa.

Nyt sitten tuli Hulina takaisin ja lapset olivat kärppänä sen kimpussa. Hulina on aina ollut sellainen lasten lemmikki, muutenkin vähän kummajainen. Pienenä se tunki hiekkalaatikolle lasten kanssa ja pelasi se Epun kanssa jalkapalloakin. Kiltti Rauhakin on mutta Hulina on siitä vielä pykälää pitkämielisempi versio. Harmi sinänsä ettei sitä saada tiineeksi, siitä olisi varmasti tullut tosi kiva lypsylehmä.