Mietin nimeä meidän torpan tyylisuuntaukselle. Tämä kun on minimalismin vastakohta, sen on siis pakko olla tursuileva maksimalismi.
Päädyin näinkin syvällisen pohdinnan äärelle kun taas tuli joulukuu. Meillä se tarkoittaa sitä että joulukoristeita voi alkaa kaivamaan esiin. Alkoi itseäkin jo vähän huvittamaan kun havaitsin tonttutarroja ikkunoissa ja muutaman muun selkeästi jouluhärpättimen tönöttävän paikoillaan, viime joulusta asti ne on siinä nököttäneet.
Kaikki paikat kun pursuilee jotain kamaa, sopii tonttu akkunaan heinäkuun helteilläkin. Tehtiin kuitenkin pipareita.
Lilja söi ensimmäisen pellillisen pikkunälkään.
Tein liian ison taikinan. Meidän lapset jaksaa olla vain rajallisen ajan sellaisia herttaisia joulukuvaelmayksilöitä. Pipareiden kohdalla se tarkoittaa noin viittä pellillistä. Ensin ne tekevät sopuisasti possuja, sydämiä ja tähtiä.
Sitten tulee turnausväsymys, possujen sijaan tulee dinosauruksen kakkaa ja kiva yhteinen puuhastelu muuttuu kahakoinniksi kaulimet aseina. Laitoin koput taikinat pakastimeen. Jatketaan piparitalkoita kunhan jauhopöly laskeutuu ja nämä sauruksen kakat on syöty.
Mutta siis, jouluvalmistelut on aloitettu.
Pienimpiä lapsia on toki uhkailtu ja kiristetty tonttukortilla jo juhannuksesta.
Minun maksimalistinen ratkaisuni piparirauhan turvaamiseksi on se, että meillä on pahvilaatikollinen piparimuotteja! Dinosaurus tosin puuttuu mutta mammutti löytyy, ja puolen pellin mittainen matelija 🤣
VastaaPoistaVarastan oitis idean ja alan hamstraamaan muotteja! Kyllä meilläkin noita jonkun verran on, mutta niistä on liian iso osa niitä tylsiä possuja. Sitten on muumimuotteja. Kyllä on helppoa saada hattivatit (ne neuroottiset kepit) ehjinä kaksivuotiaan käsistä pellille, kumma kun ei oikeen suju.
Poista