maanantai 20. tammikuuta 2014

tyylistä ja sen tajusta

Mun päässä on jauhanut koko päivän kuka muu muka ja siinä se kohta jos ette mun tyylii tajuu, se tarkottaa ettei sulla oo tyylitajuu on saanut mut tyrskimään joka kerran kun satun vilkasemaan peiliin. Oman tyylini kulmakivet on tällä hetkellä pilkkihaalari, toppahousut ja erilaiset lämpökerrastot. Pyhäkäyttöön tilasin varustelekasta jonkun serbokroatialaisen lapsisotilaan hankitakin. Rumahan se on kuin perkele mutta lämmin ja onneksi täällä peränihkeellä se ei oo ihan niin justiinsa kuin tyylittömältä sitä näyttää. takin kuvatuksen luoman tyylin kruunaa samasta putiikista tilatut toppadongarit, ihan yhtä tyylikkäät kuin takkikin, alhaalta kapeat ja ylhäältä tosi leveet. Mun pipoon tarttuu ihan järkky määrä heinää vaikka vaan kävelis heinäpaalin ohi, eli parhaimmillaankin näillä keleillä näytän olkihattuun puetulta army-vihreältä kuukunanmunalta. Muutenhan toi pilkkihaalari menis kylilläkin mutta se on vähän liian biohazard, se alkaa haista jo niin hevoselta ja siltä ihan itteltään etten viitti.

Jännittää jo nyt että kuin ämmän käy kun töihin tarttis lähteä ja pukeutua niin kuin ihmiset tapaa pukeutua, siis ne tyypit jotka eivät näytä pitkän linjan mentaalipuolen moniottelijoilta jotka ovat karanneet osastolta.

Itseäni kiduttaakseni lueskelen muotiblogeja, siis mitä hittoa! miten ne sen tekee? miten ne onnistuu aina näyttämään ihmisiltä näillä pakkasillakin, tukatkin tyylikkäinä eikä niillä roiku jääpuikkoja nenäkarvoista. Mä haluun kans! Siinä oliskin taas sitä tavoitetilaa tälle vuodelle, sehän menis uv-lupauksestakin (ja nehän nyt aina rikotaan eli vaikka menis vähän käteen niin ei haittaa). Viimevuoden uv-lupauksena päätin opetella irrottamaan auton piuhasta jo kotipihalla, ei ollu kerta eikä kaksi kun ihmettelin että joko nyt biojäteastia on tullut tiensä päähän. Ihan tolkuton kolina alustasta (ja kuskilla leposyke 700 ja tuskanhiki valuu pitkin selkää, siinä kun on aina vähintään tonni selälään kun volvo kiukuttelee) joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui lohkolämppärin johdoksi. Muutaman kerran kerkesin useamman kilometrinkin köröttelemään ja vasta perillä havaitsin piuha ongelman. Näyttää vahvasti siltä että jotain on opittu. Nyt kun tätä talvea on piisannut jo toista viikkoa niin kertaakaan ei ole naru unohtunut irrottaa. Hyvä minä!

pikkuelukat sen sijaan pysyy pirtissä ja tekevät kasoja, ilmeisesti maksimoidakseen lämmitystehon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti