keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

satokausi alkakoon

Jaahas, on käsillä se aika vuodesta kun tarttee kaivaa kipot ja kupot esiin. Täytyy tunnustaa että mä kyllä en yhtään tykkää siitä kipporallista. Mulla ei ole kipot ja kannet järjestyksessä odottelmassa käyttöä, vaan kaikki on sikinsokin laatikoissa (tietysti samassa lootassa on pelkkiä yhteensopimattomia kippoja ja kansia) ja luultavasti säilönnän työläin osuus on etsiä niitä kippoja ja niille vielä kannet. Sadonkorjuuhommissa lapsityövoima on ihan lyömätön. Lilja kerää kaikella melkeen nelivuotiaan innolla horsmankukkia, koska ne nyt vaan on prinsessakukkia. Marjastuskin sujuu oikeen joutuisasti kun tiedossa on mustikkaremmejä ja mustikkapiirakkaa.


Mä en varsinaisesti ole mikään himomarjastaja, saati sienestäjä, mulla on luultavasti joku diagnosoimaton sienisokeus, saatan seistä jossain mättäällä hirvikärpästen syöttinä marisemassa ettei siinä mitään sieniä ole, sitten tulee Eppu 7vee ja kerää mun jaloista kassillisen suppilovahveroita ja kantarelleja. Yllättävää kyllä, Mikko ja lapset ei nykyään edes pyydä mua mukaan sienestämään.
Mustikanpoiminta sen sijaan on ihan tosi kivaa, pieninä annoksina. Niin pieninä että kaikilla on kivaa. Kaikki poimii vähän ja helposta maastosta, ei todellakaan mitään tuntikausien suolla rämpimistä ja pitkospuilta suonsilmiin putoilevia pikkulapsia. Eikä niin että kotiin lähdetään kun ensimmäinen on tuupertunut nestehukkaan ja loput on syöty hyttysten ja susien toimesta tunnistamattomiksi. Ollaan nyt käyty jokapäivä poimimassa vähän ja sellaisesta maastosta että marjastaa voi kätevästi kaatumatta yhteenkään kannonnokkaan. Sitten kun kukin on poiminut omasta mielestään riittävän määrän kippoon tai suuhun, lähdetään kotiin. Kukaan ei itke, kukaan ei eksynyt metsään, kukaan ei saanut anafylaktista shokkia näverkutiaisten pistoista ja kaikki haluavat lähteä seuraavanakin päivänä. täyttyy se pakastin ja hillopurkit näinkin.
Piirakat ja remmit lisää ihan uskomattomalla tavalla lasten marjastusintoa. Tosi yllättävää.



alkaa sitä muutakin satoa jo olemaan kuin marjoja. Perunat vaikuttavat tekevän tosi hyvän sadon. Talokin alkaa täyttymään kaikenlaisilla silmiähivelevän kauniilla ja erittäin luovilla yrttien kuivatteluratkaisuilla.

Säätkin suosii, kohta luultavasti päästään kokeilemaan riisinviljelyäkin ihan täällä kotosuomessa.

2 kommenttia:

  1. Mulla ihan sama! Sienisilmä puuttuu! Sentäs opiskelenkin luontoalaa ja tasan tarkkaan pitäisi tietää miten niitä löytää. Mutta kun vaan ei löydy!

    VastaaPoista
  2. Tama on ihanaa aikaa kun alkaa tulla tuota satoa, seka luonnosta ja kasvimaalta. Hei, miten teet noita remmeja? Ois kiva saada ohje.

    VastaaPoista