Näin se elokuu pääsi hyökkäämään nurkan takaa, se tarkoittaa kaikessa kauheudessaan sitä että koulutkin alkaa taas ihan justiinsa. Koulujen alkuun liittyy aina jotenkin sellanen fiilis että kesä on taputeltu. Eppu odottaa kyllä innoissaan koulun alkamista, Eppu ei vaan tainnut ajatella asiaa siltä kantilta että senkin on taas alettava käyttämään kenkiä ja sukkia ja alettava kyttäämään kelloa. Vanhin lapsukainen aloittaa lukion, se taas tarkoittaa loputtoman setelikasan hupenemista läppäriin, kirjoihin, bussilippuun ja vaateläjään. Huaaaaaah.. Elokuu tarkoittaa myös metsästyskauden alkamista, ensimmäisenä starttaa pulustus, joutuu labbiskin opettelmaan taas uuden unirytmin. Suru nimittäin on tottunut nukkumaan puolillepäivin, sen onni tietysti että se on noutaja eikä ajuri. Riittää kun vääntäytyy passipaikalle nukkumaan ja heräilee jos jotain noudettavaa putoaa taivaalta.
Elokuussa alkaa myöskin kaikenlainen muu puuhastelu talvea silmälläpitäen, niiden toivottavasti taivaaltakin tippuvien lintujen lisäksi teurastettiin kukkopoikia. Vähän on häijynnäköisiä noi lihat, jättäisin syömättä jos en tietäisi että noissa on puolet ayam cemania (mitkä ovat siis luita myöten läpeensä mustia). Osa lihoista jauhettiin jauhelihaksi, osa pilkottiin soossikokoon ja jotain pakasteltiin fileinä. Tätä on tehty jo niin monta vuotta että tietää mikä häviää pakkasesta nopeiten, aina jää viimeiseksi kummittelemaan ne luisimmat ja isoimmat lihaköntit, siksi nykyään jauhetaan mahdollisimman paljon lihoja jauhelihaksi tai pienitään valmiiksi, tulee käytettyä sitten monipuolisesti kaikkea.
Vaikka saatoin alkukesästä kiukutella kun mikään ei tunnu kasvavan, nälkäkuolema tulee, levitän napalmia kasvimaille ja nakkaan kuokan kaivoon.. nyt näyttää siltä että yllättäen olinkin taas väärässä. Kaikkea tulee, jotain enempi ja toista vähempi. Lähes psykoottinen pavunkylvövimmani seurauksena niitä papuja on nyt jokapaikka täynnä, kaarissa ja säleiköissä kasvavat hyasintti- ja ruusupavut tekivät metritolkulla varsia ja nyt ne puskevat kukkaa vähintäänkin riittävästi. Koska tavallisia salkopapuja ja pensaspapujakin lykkää enempi kuin porukan vatsa kestää pavunsyöntiä (enkä usko että on järkevää ostaa neljättä pakastinta ihan vaan pavuille), voi olla että vetoan siihen että ruusupavut ja hyasinttipavut on ihan vaan koristeena ja kerään niistä ensivuodelle siemeniä talteen.
Tomaatteja tulee tosi vähän, se ei kyllä yllätä, niin kaltoin kohtelin niitä koko kevään ja alkukesän. Ne eivät oikeastaan koskaan lähteneet kunnolla kasvuun, taimet oli jotenkin kituliaita ja kämäisiä. Ne kärsi helteestä ja kylmistä öistä ja mistä lie. Parhaimmista (eli sitkeimmistä) lajikkeista otan siemenet talteen ja koitan ensivuonna paremmalla onnella.
Marjat ja omenat alkavat saavuttaa sen työllistävimmän vaiheen. Mummon vanha mehumaija kaivettiin viikonloppuna hommiin ja nyt on taas mehua. Viinimarjoja en laita pakkaseen yhden ensimmäistäkään, enkä taida tehdä hilloakaan, luulen että kaapin perukoilta löytyy vielä jotain vuosikerta sellaisia kuleksimasta. Omenat ovat seuraavana vuorossa, suunnitelmissa on hilloa (omena-kaneli-vanilja sellaista) sitä lapset syö puuron kanssa ihan valtavia määriä, eikä omppuhilloa jää piileskelemään kaappiin. Jonkun määrään taidan kuivata lastuina ja siideriäkin olisi aikomus tehdä. Siiderin ja viinin teko on perinteisesti Mikon hommaa, mulla tahtoo tulla kiljua tai muuten epäkuranttia, ei oteta siis tarpeettomia riskejä.
Pikkusonni Herkko kasvaa niin että kohina käy.Tekisi mieli kehuskella kuinka taitava ja älykäs se on, vaan oikeasti se on sellanen vähän yksinkertaisen oloinen saranapuolella jonottaja. Rauhalla meinaa välillä mennä hermo kun kupissa odottelisi iltamurot ja Herkko vaan seisoskelee maisemia katsomassa eikä älyä kulkea perässä. Onneksi Herkon tulevaisuuden suunnitelmissa on tilasonnina toimiminen, eikä sen niissä hommissa tarvitse osata kuurakettia rakentaa.
Vuohiakin täytyisi muutama laittaa pois vielä ennen talvea. Lempi ja Lempin äitee eivät ole poistolistalla, mutta jos heinätilanteessa ei nyt käy satumainen tuuri, en taida olla ainoa joka joutuu ihan oikeasti miettimään että kuinka monta syöjää pystyy talvella pitämään.
Lehmämäärä farmilla on palautunut kolmeen. Hilkkahan karkasi taannoin naapuriin ja liittyi ikäistensä seuraan, vaikka Hilkka taisi olla porukan vanhin, näytti se kyllä melko koomiselta siellä hosteinien ja ayshirejen seassa, Hilkka parka kun huomattavasti matalampaa mallia kun uudet ystävänsä. Päätettiin että antaa Hilkan olla naapurissa kesää viettämässä jos nyt mitään kummoista ei ilmene. Sitten koitti se Hilkan kannalta kurja päivä, naapuri soitti ja kertoi Hilkan olevan kiimassa, sepä tietysti tarkoitti sitä että Hilkan oli aika siirtyä kotia kohti siemennettäväksi. Hilkkahan toki oli asiasta täysin erimieltä, reipasta ryhmäliikuntaa isommalla porukalla, Hilkan harhauttaminen naapurin navettaan ja muutama muu käänne niin Hilkka saatiin kotio ja semmari soitettua. Nyt vaan toivotaan että pulla on uunissa. Löytyy muuten melko paljon tahdonvoimaa tollaselta metrinkorkuiselta kun se oikeen jotain päättää.
Pirre-kissalla on pullat uunissa. Pirre on valtavan pullea eikä se todella enää sekaannu mihinkään jyrsijäntorjunta puuhiin. Pirre pötköttää sängyssä ja kääntää välillä kylkeä, jos sieltä ei kohta ala pentuja syntymään, Pirre luultavasti halkeaa.
Nyt täytyy munkin reipastua, sulkea kone ja lähteä sipulinnostoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti