perjantai 5. kesäkuuta 2020

ihan pihalla

Koulujen loppumisen jälkeen olen ollut päivät pihalla, sisällä käyn toimittamassa ainoastaan pakolliset jälkeläisteni ravitsemiseen liittyvät toiminnot. Niillekin syötän pääasiassa rikkaruohoja. se on nimittäin kesä nyt, vaikka just nyt olen sisällä koska odottelen nokkospannarin turpoamista uunikuntoiseksi ja ulkona vihdoinkin sataa.

Myös linnut saa olla taas vapaana ulkona, vaikka meillä ei ole kylläkään vapaana kuin kaksi pikkuankkaa, muut ovat tiiviisti tarhoissaan koska ne kuvittelevat että kasvimaat ovat heille katettuja seisovia pöytiä.
Eilen saatiin tehtyä viimein hanhen pitävä tarha. Aikaisemmin on aina jokunen päässyt livistämään ja ne ovat notkuneet pitkin pihaa, asiasta muodostui ongelma koska ensin tuhoutui jättikurpitsa ja sitten tuhoutui mun hermosto. Hanhilla tosiaan kun on niitä poikasia, ne alkoivat vahtimaan niitä sellaisella intensiteetillä että vaihtoehdot olivat panssariverkkotarha tai pakastin. Mikon kanta voitti ja eilen tuherrettiin panssariverkko paikoilleen. Taas on rauha maassa.
Nyt kun kaikki kasvimaita uhkaavat kappaleet on aidattuina, voin viedä viimeiset rehut paikoilleen, eli loput kurpitsat, kesäkurpitsat ja avomaankurkut, muut olenkin saanut tällä viikolla sijoilleen. Sain jopa siivottua ison kasvihuoneen, kärrättyä sinne tuskallisen monta kärryllistä kompostia ja kasvit paikoilleen
Ensiviikolle on lupailtu helteitä, olen henkisesti varautunut viettämään illat ja yöt kasteluletkun varressa. Porkkana iti tosi huonosti, kylvin tänään uudestaan jonkun pätkän. Toivotaan että lähtisivät.
Parasta tällä hetkellä on se että lapsetkin viihtyvät pihalla puuhastelemassa ja todella keksivät itse tekemistä. Yllä olevassa kuvassa ne rakentelevat kirvelin varsista ukkoja.
Nyt kyllä ensimmäistä kertaa vissiin ikinä, on sellanen tunne että kaikki on suunnilleen tehty, mikään kitkemätön penkinpätkä ei saa feng shuita nyrjähtämään, ilmatkaan ei kiristä hermoja. Kun nyt vaan menisi syksyyn ilman lumimyrskyjä, saattaa satoa tulla vähintäänkin riittävästi.Koronakin pitää sopivasti huolen siitä että voi kökkiä ihan rauhassa huokailemassa pottumaan laidalla eikä tarvitse miettiä mitään sen suurempaa ryntäilyä mihinkään.

Seuraava projekti onkin aktivoitua ratsastusrintamalla, nyt kun kaikki aika on mennyt pihatöissä ja kaikenlaisessa muussa puuhastelussa, on hevoset saaneet olla vähän vähäisellä urheilulla. Se tuskin niitä itseään sen suuremmin haittaa, mutta itsellä meinaa tulla pienehkösti huono omatunto siitäkin asiasta.

En yleensä katso juurikaan telkkaria, mutta nyt satuin huomaamaan että tanskalainen maajussi alkoi alusta ja niitä jaksoja katsoessa tosiaan tajusin että mistä sekin maajussi on puuhastelunsa aloittanut ja kuinka monta vuotta se on rakennellut paikkaansa, ei sekään yhdessä yössä valmistunut. Että eihän tässä nyt itsellä ole hätäpäivää näiden hommien kanssa, kerkiäähän sitä ja jos kerran suurin huoli tällä hetkellä on porkkanoiden itäminen, vaikuttaa tuleva kesä varsin kivalta.

1 kommentti:

  1. Ihanaa lukea muidenkin kokemuksia kun olen itse niin tapinoissani naista puutarhajutuista. Meilla korkeintaan pikkulinnut syovat mansikoita ja ehka janiksiakin piipahtaa puutarhassa oiseen aikaan, omia elaimia ei ole. Toivottavasti tulee hyva kesa ja runsas sato siellakin. Nautiskellen luen naita juttujasi!

    VastaaPoista