Herättiin taas aamulla mukavan rapsakkaasti kun öljypoltin oli päättänyt sammua. puutalo kukkulalla, pellot ympärillä, reippaasti pakkasta ja sopiva tuuli. Ehtii mukavasti lämpötila laskemaan yön aikana. Sinänsä viilenevä torppa ei päässyt yllättämään muuten kun ajankohdallaan. Olin nimittäin varautunut siihen että taannoinen myrsky katkoisi sähköt taas päiväkausiksi ja katon ja muun joutavan irtaimen voisi käydä keräämässä naapurin pihalta pahimman puhurin laannuttua. Vaan väärässä olin. Vähän räpsyi sähköt, pisinkin katko oli vain joitain minuutteja. Ihan hyvä.
Ei meillä myrskyihin ja tsunameihin varautuminen oikeastaan tarkoita mitään massiivista manööveriä. Vettä tietysti lasketaan saavit täyteen niin ettei tarvitse ensimmäiseksi lähteä kantamaan sitä kaivosta elukoille tai aamukahviin. Puita haetaan sisälle varuiksi vähän enemmän. Kynttilöitä ja fikkareita on muutenkin aina käden ulottuvilla. Ulkoa olisi suotavaa keräillä se kevyin irtain johonkin talteen, ämpärikin saavuttaa optimaalisissa olosuhteissa yllättävän hyvät lento-ominaisuudet ja niitä on miellyttävä käydä keräilemässä tuolta pelloilta kun lunta on polveen. Ruokaakaan ei tarvitse sen kummemmin hamstrata.
Tänään oli taas jossain iltapäivälehdessä kirjottelua aiheesta kuinka nämä ääri-ilmiöt tulevat vain lisääntymään ja siihen on sopeuduttava. Vaikka mä en olekaan mikään ilmastohysteerikko, syön lihaa ja ajan bensa-autolla niin kyllä tunnustan miettiväni tätäkin asiaa. En niinkään siltä kantilta että miten saisin pelastettua maailman jos vaihtaisin sähköautoon tai että edes kävisi mielessä ryhtyä vegaaniksi ja alkaa popsimaan maailman ääristä lennätettyä soijaa. Ilmakehään reikiä kilvan piereskeleviä lehmiäkin löytyy kolmin kappalein. Mutta mietin siltä kantilta että miten saisin otettua kaikki nämä mahdolliset ääripäiden säähässäkät huomioon ensikesän kasvinkasvatuksia silmälläpitäen. Kasvihuoneeseen laitan niitä mitä ehdottomasti haluan saada kasvatettua, koitan jostain keksiä myös jonkun laajennusosan kasvariin. Kasvihuoneessa siksi että siellä ei ihan niin paljoa vaikuta säätilat. Toki jos tulee jääkylmä sadekesä niin vaikuttaahan sekin, mutta niinä parin kesänä kun todella oli vaan muutama aste lämmintä, satoi kaatamalla ja tuuli, niin ei taivasalla kyllä mikään kasvanut.
Viimekesänä paahtava kuumuus yhdistettynä alkukesän järkkyyn tuuleen ei varsinaisesti hellinyt avomaalla kituvia kasveja. Juurekset ei nyt olleet millänsäkkään moisista mutta ei kestä kurpitsojen tai kurkkujen kasvustot piiskaavaa tuulta. Tunnelitkin lähtee aika helposti reissunpäälle ellei niitä ole paalutettu todella napakasti alustaansa, tunnustan että tämä vaihe tuli tehtyä hyvin sillai sinnepäin. Maunoponilla meinasi taju lähteä kun kurpitsoiden tunneli matkasi sen laitumen halki lepattaen iloisesti tuulessa.
Huomaa taas että lähestyy se hetki kun voi alkaa lykkimään siemeniä potteihin.
Meillä on myös meidän vanhassa omakotitalossa öljylämmitys, johon joutuu aina silloin tällöin kutsumaan öljypoltinhuollon, että se välillä vaan sammahtaa. Onneksi me asutaan niin lähellä kaupunkia, ettei tarvitse samallalailla ruveta jemmaamaan vettä tai muuta. Toivotaan, että tulevaisuudessa sähkökatkoja ei tule ja öljypolttimet pysyvät kunnossa!
VastaaPoista