kaikkea tunkee jokaisesta tuutista. 
Tomaatit kestivät kypsyä ikuisuuden, sitten ne alkoivat kypsymään ja katoamaan. Kurkkujakin tuli vaikka ja kuinka, sitten nekin alkoivat katoamaan. Syylliseksi paljastui Eppu, hän kävi lounastamassa kasvihuoneessa. Ainoat tomaatit jotka säilyivät, oli lila lajike (joku indigo se oli), Eppu ei ollut vissiin tajunnut että nekin on tomaatteja. Laitoin oikeastaan vaan kirsikkatomaatteja, ettei vaan olisi käynyt mielessä tehdä ketsuppia tai muuta. Nyt kun Epulla alkoi eskari, on tomaatteja riittänyt muillekin. Yritän muistaa kerätä noista siemenet talteen.
Nyt kun kaikkea syötävää on tarjolla yltäkylläisesti, olen alkanut viihtymään kyökissäkin taas enemmän. Myöskin kun ilmat viileni, voi taas leipoa ja laittaa ruokaa pitkän kaavan mukaan kun kyökistä ei tule heti saunaa. Aloin taas tehdä juustoakin. Tein ihan tavallista tuorejuustoa, kutunjuustoa ja sellaisia. En lähtenyt tärväämään maitoa mihinkään toivottomiin mozzarellafiaskoihin. Mutta mutta, onnistuin tekemään sellaista höylättävän kovaa juustoa. Että mä juhlin! En tehnyt isoa palaa, koska pessimisti ei pety, olin varma että epäonnistun. Pakotin perheenkin keittiöön todistamaan tätä ihmettä.
Kyllä, minä otin kuvan myös juustosta. Ei stä muuten kukaan usko.
Vaikka kesä ja lasten loma on ihanaa, niin kyllä tämä syksyn tuleminenkin on aika kiva. Vanhin lapsista meni nyt kahdeksannelle, Epulla alkoi eskari, minä ja Lilja ollaan aamupäivät keskenämme kotona. Päivät on aika aikataulutettuja ja olen metsästyskauden takia taas illat ja viikonloputkin aika paljon tässä keskenäni lasten kanssa, mutta en valita. Pakastin täytyy kyyhkyistä ja kun käydään Liljan kanssa saattamassa tai hakemassa Eppua taksilta, saadaan rauhassa katsella kiviä ja perhosia.
Voin taata ja vannoa etten nauti palaakaan näistä taksiretkistä sitten kun on pimeää, jäistä, märkää tai sataa jotain hyhmää. Yritän olla sitten vaan valittamatta siitä, koska mähän missasin koko viimetalven katkomalla koipeni.
Omenoita on niin paljon että niistä voisi heittämällä tehdä kohtuullisen kokoisen pallomeren. Tyydyin kuitenkin vähän tavallisempaan, tein hilloa (ja huomenna teen vielä paljon lisää hilloa), mehua ja kuivattelin niitä. Kuivatus on muuten hyvä tapa säilöä omppuja talveksi niin eläimille kuin ihmisille, ongelma vaan on lapset. Jos olen liian hidas, ne syövät kuivurin tyhjäksi ihan vaan ohi kävellessään. Hilloakin voisi tehdä loputtomasti, sitä menee puuron, pannarin ja lettujen kanssa talvella ihan niin paljon kuin noiden antaa syödä. Paras hillo on sellainen missä on kanelia ja vaniljaa, jos kehtaisin niin vetelisin sitä itse suoraan purkista kitusiini.
Tomaatit kestivät kypsyä ikuisuuden, sitten ne alkoivat kypsymään ja katoamaan. Kurkkujakin tuli vaikka ja kuinka, sitten nekin alkoivat katoamaan. Syylliseksi paljastui Eppu, hän kävi lounastamassa kasvihuoneessa. Ainoat tomaatit jotka säilyivät, oli lila lajike (joku indigo se oli), Eppu ei ollut vissiin tajunnut että nekin on tomaatteja. Laitoin oikeastaan vaan kirsikkatomaatteja, ettei vaan olisi käynyt mielessä tehdä ketsuppia tai muuta. Nyt kun Epulla alkoi eskari, on tomaatteja riittänyt muillekin. Yritän muistaa kerätä noista siemenet talteen.
Nyt kun kaikkea syötävää on tarjolla yltäkylläisesti, olen alkanut viihtymään kyökissäkin taas enemmän. Myöskin kun ilmat viileni, voi taas leipoa ja laittaa ruokaa pitkän kaavan mukaan kun kyökistä ei tule heti saunaa. Aloin taas tehdä juustoakin. Tein ihan tavallista tuorejuustoa, kutunjuustoa ja sellaisia. En lähtenyt tärväämään maitoa mihinkään toivottomiin mozzarellafiaskoihin. Mutta mutta, onnistuin tekemään sellaista höylättävän kovaa juustoa. Että mä juhlin! En tehnyt isoa palaa, koska pessimisti ei pety, olin varma että epäonnistun. Pakotin perheenkin keittiöön todistamaan tätä ihmettä.
Kyllä, minä otin kuvan myös juustosta. Ei stä muuten kukaan usko.
Vaikka kesä ja lasten loma on ihanaa, niin kyllä tämä syksyn tuleminenkin on aika kiva. Vanhin lapsista meni nyt kahdeksannelle, Epulla alkoi eskari, minä ja Lilja ollaan aamupäivät keskenämme kotona. Päivät on aika aikataulutettuja ja olen metsästyskauden takia taas illat ja viikonloputkin aika paljon tässä keskenäni lasten kanssa, mutta en valita. Pakastin täytyy kyyhkyistä ja kun käydään Liljan kanssa saattamassa tai hakemassa Eppua taksilta, saadaan rauhassa katsella kiviä ja perhosia.
Tai sitä eläintä mikä milloinkin päättää karata mukaan. Tänään oli kissa, eilen vuohi ja maanantaina koira. Huomenna varmaan hanhiparvi. Hevosetkin osallistuu, niiden laitumen takimmainen laita on siinä "taksitolpalla".
Tää meidän kylänraitti on onneksi varsin rauhallinen, ei tämä saattojoukko aiheuta mitään liikennekaaosta vaikka vähän sekalainen seurakunta onkin.
Voin taata ja vannoa etten nauti palaakaan näistä taksiretkistä sitten kun on pimeää, jäistä, märkää tai sataa jotain hyhmää. Yritän olla sitten vaan valittamatta siitä, koska mähän missasin koko viimetalven katkomalla koipeni.
Vau, olen ihan vaikuttunut tuosta höylättävästä juustosta! Vaadin kyllä noita juustoreseptejäsi jakoon tänne blogiin. Pitäisi ryhtyä taas omia "taitoja" senkin asian suhteen verestelemään. Vaikka meillä taisi nyt kuttu tehdä oharit eikä ollutkaan tiine, niin maitoa se on silti alkanut tuottaa reippaan oloisesti.
VastaaPoistamä olen itsekin varsin vaikuttunut siitä juustosta. Kun kaikkien juttujen perusteella höylättävän juuston tekeminen vaatii optimaalisen kellarin, jotain hämärää bakteeria ja vähintäänkin yhden ranskalaisen juustomestarin työstämään sitä. Siltikin lopputulos epäonnistuu. aina.
VastaaPoistafb:n vuohiryhmässä joku kirjoitti tehneensä sitä niin kuin juoksutinjuustoa, mutta vähän reilummalla juoksuttimella ja sitten vaan painaa sen niin tiiviiksi ja herattomaksi että sitä saa höylättyä. Mä olin varma ettei onnistu, laitoin samoin tein juuston tulille ja onnistuihan se. Olen tehnyt vasta vuohenmaidosta tota kun hätäpäissäni laitoin lehmän umpeen. Täytyy kokeilla kyytönmaidolla kunhan tuo mansikki on poikinut.
Se ei välttämättä ole huono homma että kuttu teki oharit, niin ihania kuin ne kilit onkin.. niin onhan ne melko puuhastelevaisia. on kyllä ihan parasta kun on oma lypsikki pihassa, voi tehdä kaikkia kokeiluja kun materiaalia piisaa. Mä tykkään sellasesta levitettävästä tuorejuustosta, fetasta ja leipäjuustosta eniten. oho, tuli nälkä.