Taas toimii

Onnistuin jotenkin vikaannuttamaan koko blogin ja sitten en saanut sitä toimimaan. No nyt taas pelittää. 

Piti oikeen miettiä että mitäs mä olen nyt tehnyt kun ilmat huononi ja ulkohommat väheni. No ihan rehellisesti, luin Ilkka Remeksen koko tuotannon. Siinä on toinen syy siihen miksi en muka ehtinyt tai viitsinyt korjata blogia. Mutta noin muuten mä olen ollut varsin tiiviisti kyökissä, toki pitkin syksyä peräkkäin olevat lasten synttärit, kaikki säilöntähommat ja se jokapäiväinen hutunkeitto mitä nyt yleensäkin aina on, pitää mut muutenkin päivittäin hellan edessä mutta sen lisäksi olen taas puuhastellut kaikkea ekstraakin. 

Mä kyllä tykkään aina kokata ja leipoa mutta välillä se on sitä täysin mielikuvituksetonta karjalanpiirakkaa ja pullaa viikosta toiseen. 

Perunapiirakoita ja riisipiirakoita meillä kyllä syödään ihan loputtomasti. Maailman helpointa aamupala, välipala ja iltapala matskua. 

Nyt syksyn mittaan olen kehittänyt itselleni piirakka ja pasteija-addiktion. Kun tekee pasteijat minikokoisina, voi ottaa useamman "yhden vielä". Kaalipiirakat on mun kestosuosikkeja, nyt on tullut väkerrettyä noita nökkäreitä kaikilla mahdollisilla täytteillä ankasta sieniin. 

Synttäritarjoiluissa kyllä pitäydyin perinteisemmissä versioissa. 

Kaalipiirakoita ja lihariisisellaisia niille krantuille jotka eivät kaalia arvosta. 

Sarvimallisiin taas tykkään tunkea kaikki juustojen ja lihojen jämät. Nekin on helppoja tehdä ja käyttöliittymä on erittäin lapsiystävällinen. Päälliset kun on leivottu tuonne sisään, on paljon todennäköisempää että tavara päätyy vatsalaukkuun eikä esimerkiksi vahingossa lipsahda tukkaan tai vieruskaverin naamaan. Mulla ei useinkaan satu sellaisia ylilyöntejä, mutta 2veellä tuntuu näitä lipsahduksia sattuvan useinkin. (Eli jatkuvasti) 

Karkkikokeilujakin on tullut tehtyä. Vuohen maidosta tulee muuten naurettavan hyvää fudgea. Ne uppoaa lapsiinkin paremmin kuin kaalipiirakat (tosi jännä)

Mistä tulikin mieleen vuohi. Mulla on nyt lypsyssä yksi vuohi, maitoa tulee pari litraa päivässä ja se on varsin riittävä määrä. Lehmä poikii joulukuussa ja on ummessa. 

Mikä on harvinaisen iloinen asia, mun vuosi sitten katkennut koipeni, mikä on siis edelleen parantumatta, operoidaan torstaina. Vuohen saa tarvittaessa vanhin lapsi tai mies lypsettyä mutta lehmän kanssa saattais tulla sanomista, onneksi siis sen lypsämistä ei tarvitse miettiä. 

Eläimet alkavat olemaan kaikki jo talviteloilla. Osa pakkasessa ja loput löytäneet paikkansa jostain nurkasta. 

Riistaa on saatu tänä vuonna niin paljon että pakastimet tursuaa. Hyvä niin. Jopa niin paljon että voi tehdä kokeiluja. 

Sain jostain päähäni hanhenmaksapallerot.. Lopputulos oli pateeta hanhenmaksasta tarjoiltuna uunituoreen hapanjuurileivän ja mustaviinimarjahyytelön kanssa. Oli kyllä hyvää, itsekin yllätyin vaikka aloin mellastamaan maksan kanssa ihan kylmiltään. Pitäis vaan ihan rohkeasti kokeilla kaikkia uusia juttuja. 

Toi hapanjuurileipä on kanssa nyt saanut mut jotenkin sekoamaan. Ruisleipäähän mä olen tehnyt vuosia juurella, nyt päätin opetella vaalean leivän teon hapanjuurella. Alan kallistumaan siihen suuntaan että ne leivät on kyllä kaiken sen opettelun, epäonnistumisen ja homehtuvien juurikippojen arvoista.